Sinisiä hetkiä olen alkanut minäkin näkemään päivän vähitellen pidentyessä. Ja tämä joululahjaksi saamani lasihiutale on päässyt viimeinkin keittiön ikkunaa somistamaan. Oma sininen hetkemme auringon hiutaleen läpi siivilöityessä.
Olohuone sai myös viime viikonloppuna ihan uudet verhot. Näin nämä kaupassa ja heti mieleeni tuli mummuni, jonka kanssa meillä oli samanlainen verhomaku. Ja pakkohan nuo oli ostaa. Ja olivat kyllä ihan nappivalinta olohuoneeseemme.
Glögiäkin jäi vielä joulusta jäljelle ja mummulasta perimistäni tsaikkalaseista nautiskelimme yhtenä iltana mieheni kanssa glögilasilliset, muistin mummuani lämmöllä uusia verhoja ihastellen.
Tämän talven ensimmäiset tulppaanit tuli ostettua kotiin ja ovat ne kauniit. Aurinko on hellinyt meitä pitkän hämärän jakson jälkeen. Ihanaa valohoitoa, niin kasveille kuin meille ihmisillekin. Ja lunta riittää tänä talvena, kiitollisena otan sen vastaan työmatkoja autolla huristellessani katuvalottomalla taipaleellani.
Tänään aamusta oli varsinaisen hieno työmatkaa ajella superverikuun taivaalla loistaessa kuunpimennyksen vähitellen hälvetessö ja kirkkauden vähitellen pyrkiessä esiin kuun yläreunasta. Kotiin ajaessa samainen kuu möllötti jättimäisenä metsänreunan yläpuolella kotimatkaa valaisten. Kännykällä siitä kuvaa ei saanut enkä tajunnut aamusta napata kameraa matkaan. Tosin tuo tämän päivän hyytävä pakkaslukema - 25 astetta olisi varmaan tekniikan siitä hyydyttänyt.
En ole vallan sohvalle lötsähtänyt, vaikka yksin töissä olenkin uurastanut. Yllättävän hyvin on sujunut ja ollut mukavaa rytmittää työtä omaan tahtiin. Työviikkojen lopuksi minua odottaa nyt ihana palkkio eli olen aloittanut pitkästä aikaa taas akupunktiokäynnit ja nyt kykenen ottamaan 4 kerran sarjan. Jo yhden käynnin jälkeen olo on jo paljon parempi niskan, ranteen ja muunkin kropan osalta, puhumattakaan sen mielialaa parantavasta vaikutuksesta. Vaikuttaa positiivisesti jaksamiseeni poistamalla kipuja ja kireyksiä koko kropasta ja samalla myös pääkopasta rentouttavan vaikutuksensa ansiosta. Euforisen olon saa kaupanpäällisiksi.
Ja piti siis tuosta kakusta mainita, että tädin nuorin kulta täytti jo 8 vuotta ja sitä juhlistimme viikonloppuna kakuttelemalla suvun kesken. Tällä kertaa täytteenä oli alimmassa kerroksessa itse tehty vadelmahillo hienonnetun basilikan kanssa sekä ylemmässä pensasmustikat, molemmissa lisänä kookoskerma. Täytteen nakukakun välissä pysymisen varmistin pursottamalla kreeminauhan kakun ulkoreunalle mustikkamehu-vichy-kostutuksen jälkeen ennen täytteen lisäämistä. Kakun päälle tasasin tällä kertaa ohuen kerroksen kreemiä, ruusukkeet pursotin kookoskermasta ja rivi pensasmustikoita kruunasi kakun. Herkullista tuli.
Ja ettei ihan pelkäksi löhöilyksi ja herkutteluksi ole mennyt, ostin itselleni uuden seuralaisen, hän painaa 6 kg ja on sopiva haaste tällä hetkellä minun kropalleni, jota vähitellen alan vahvistamaan kuntosalitreeniä varten. Nyt kun asunto alkaa olla vähitellen jonkinlaisessa kuosissa, jää aikaa taas harrastaa kodin ulkopuolellakin.
Mutta tänään jätän keltaisen kaverini rauhaan ja otan kutimen käteen ranteen kuntouuttamiseksi ja kerään samalla voimia tulevaan työviikkoon.
Hyvää alkavaa viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.