Siinä se nyt on, tämän vuoden piparitalomme. Pihalle pääsi hirvi (joka mieheni mielikuvituksen mukaan halusi papanoida pihaan. Huom! suklaarusinat). Lisäksi toffeepalloista emme tänä vuonna tehneet lumiukkoa, vaan lumilinnan. Pari vaahtokarkia pääsi jäälyhdyiksi. Ja kuusi pitää tietenkin pihalla olla. Tässä vaiheessa ei lumi ollut satanut vielä maahan, mutta nyt talo ja piha on saanut myös lumiharson (tomusokeri kuivana).
Kattotiilet teimme halkaistuista minivaahtokarkeista, samoin tiilet ikkunan ja ovien päälle. Muuten turvauduimme sokerikuorrutuskoristeluun.
Pieni moka meillä kävi, mutta onneksi käytimme sulatettu sokeria osien kiinnittämiseen, niin siitä ei tullut ongelmaa. Mainittakoon, että talo on hyvin ilmastoitu!
Meillä oli eilen pikkuapulaisia leipomassa kanssamme, että isot apulaiset pääsivät keskinäistä laatuaikaa viettämään. Vauhdilla syntyikin iso kasa pipareita. Nuorempi neitonen meinasi olla vähän liian vauhdikas, mutta onneksi oli täti "vahtimassa" selän takana. Pikkukaulin oli kovin tärkeä ja se, että sai itse kaulita. Isompi neiti kaulitsi myös hienosti ja yllätti itsensäkin saamalla kaulimen purettua osiin! Onneksi se oli korjattavissa. Tässä kuitenkin mieluisimman urakan tuotoksi, se on se koristelua, sokerikuorrutetta ja karkkeja, joita siinä sivussa pitää aina maistella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.