8

Nyt myönnän, että tuli aiemmin puhuttua palturia. Olenhan minä itsekin ostanut enkelikoristeita kotiin. Nimittäin kaksi enkelikelloa. Tässä on pienempi versio, jonka paikka on takan reunuksella. Tässä meidän ei tarvitse ollenkaan kynttilää polttaa. Enkelit lähtevät iltaisin itsellään pyörimään varaavan takan lämmetessä.

Pari vuotta sitten minulla tuli kova hinku saada enkelikello, koska se liittyy lapsuuteni joulujen äänimaailmaan. Kun olin pieni, isäni puolen mummulassa aina jouluaattona perinteinen enkelikello oli kynttilöineen kilkattamassa. Ääni oli mukavan rauhallinen, kuten mummulassa muutenkin tunnelma oli aina rauhallinen. Voisipa melkein sanoa, että aika oli kuin pysähtynyt. Ja nautin siitä. Minua hiljaisuus ei ole ikinä häirinnyt. Johtuen ehkä juuri lapsuuden kokemuksista. Kesäisin muistan kärpäten surinan mummulaani liittyen, jouluun taas liittyy enkelinkellon vieno kilkatus. Ostin oman enkelikellon pari joulua sitten ja muistan aina mummulaani kynttilöiden enkeleitä tanssittaessa.

Tänä aamuna ei ollut niin seesteinen tunnelma, kun herätessäni varvas särki julmetusti ja muistin sen sitten illalla lyöneeni tuolinjalkaan. Yön aikana oli päättänyt sitten turvota ja hienoinen värimuutoskin violetin sävyyn oli havaittavissa. Lisäksi varpaan kärkijäsen oli taipunut alaspäin eikä sisarteippaus viereiseen varpaaseen kipua helpottanut. Heräsi epäily, josko kärkijäsen olisi pois paikaltaan tai murtunut. Onneksi lääkärisetä tutki ja määräsi röntgenkuvan ja ei onneksi löydöksiä. Ilmeisesti turvotus ja mustelma vain pakottavat varvasta väärään asentoon. Särky on kyllä edelleen sitä luokkaa, että hiusmurtuman olen ehkä saanut aikaiseksi. Mutta ei onneksi dramaattisempaa ja selviän oireenmukaisella hoidolla. Ontuen kuljetaan varmaankin jokunen päivä, mutta onneksi on istumatyö.