Alkuun meinasin enkelin myös kiertoon nakata, mutta unohtui vaatehuoneen nurkkaan, josta löysin sen myöhemmin. Appiukkoni terveyden vähitellen heikentyessä halusin ilahduttaa häntä ja laitoin tämän ennen joulua ikkunaan. Kyllä hän oli hyvillä mielin meillä kyläillessään. Myös appiukkoni kuoltua jokunen vuosi sitten olen tämän halunnut hänelle sytyttää aina joulun lähestyessä. Paikka on mieheni työhuoneen ikkuna, josta enkeli loistaa valoa talomme ohitse kulkeville.
Tämä päivä on kyllä ollut niin pimeä ja sateinen, että väsymys painaa väkisinkin. Ilkeä viima myös puskee ulkona niin, että ei uskoisi, että joulukuuta elämme. Saa nähdä saammeko tänäkään vuonna valkeaa joulua. Eihän tuo tunnelmaan vaikuta, joulu saapuu oli sää mikä tahansa, mutta olisi se mukavampi katsella valkeita, kauniita maisemia. Nyt on turha yrittää tihrustaa mitään maisemia, koska ulkona ei kahta metriä pidemmälle pimeydessä näe.
Ja tuo vesisateen ropina ikkunaan on luonnotonta tähän aikaan vuodesta. Ulos ei tee mieli mennä edes pienelle kävelylle. Kesällä sentään sadepisarat tuntuvat lämpimiltä, nyt pisarat ovat jääkylmiä naamalle napsahdellessaan.
Tänään olin suunnitellut jääväni ylitöihin hetkeksi, kun miehenikin on tänään iltaopiskeluissa, mutta ei auttanut muu kuin lähteä ajallaan kotiin. Pää alkoi nuokkua ja ajatus ei enää pysynyt koossa, joten ei töistä olisi mitään tullut.
Kotiin tullessa huomion kiinnitti olohuoneemme ikkunasta pimeyttä uhmaava valaistu luumupuu, joka valaisee matkan päästä osan puuterassiammekin. Uskomaton on ledien teho.
Vielä olisi yksi ulkohomma tiedossa eli takaterassille olisi tarkoitus taas lisätä joulukuusi valoineen. Niitä sateettomia ja tuulettomia säitä tässä olemme odotelleet mieheni kanssa, jotta pääsisimme kuusen valoineen pystyttämään. Saa nähdä onnistuuko ennen kuin joulu saapuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.