10

Tänään työpäiväni jälkeen hurautimme mieheni kanssa uimahallille pitkästä aikaa. Viime vesijuoksukerta taisi minulla olla toukokuussa eli puolisen vuotta sitten. Olo oli altaassa yhtä ylväs kuin tällä sarvipäällä, selkä suorana ja niska pitkänä. Näin minä tunsin, muta epäilen, että ulospäin muille altaassa pulikoiville näytti kyllä aivan joltain muulta! Puuskuttava, eteenpäin keskittyneesti tuijottava vesijuoksija, josta näki, että hetkeen ei vedessä ole juostu.Mutta sain kyllä kunnialla tekniikan pidettyä kurisssa, vaikka ottikin koville.

Ihaninta on aina vesijuoksun jälkeen venyttelyt altaassa kaiteen luona. Sisäreidet on varsin rentouttava siinä venyttää veden kannatellessa kehoa. Samoin rintarangan lihasten aukaiseminen. Pääsee leikkimään balettitanssijaa, ainakin asento on sinne suuntaan.

Mieheni intoutui myös kokeilemaan vesijuoksua, mutta totesi, että ottaa lonkkaan, joten olin varmaankin huono ohjaaja, vaikka kuinka kovasti yritin korjata asentoa ja antaa neuvoja. Hän tyytyi uimaan kilometrin verran rintauintia. Itse samassa ajassa juoksin noin 150 metriä! Että silleen...