Taistelua pimeyttä vastaan

Tämä on pahin aika vuodesta itselleni ja miehelleni. Pimeys on kaikkivoipaa ja vie voimia. Aamuisin ei jaksaisi sängystä nousta ja olemme monena vuonna ottaneetkin lomaa ja paenneet etelän lämpöön ja aurinkoon voimia keräämään ja selvinneet sen avulla pahimman synkkyyden yli. Nyt kuitenkin anoppini täyttäessä vuosia keväällä, säästimme loma-aikaa sinne, koska hän haluaa silloin lähteä etelään syntymäpäiväänsä juhlistamaan kanssamme.

Tämä arkiviikko oli muutenkin vaikea henkisesti ja tuntui, etten saanut vapaa-ajalla mitään aikaiseksi. Osittain siihen vaikutti sään lämpeneminen ja tuon ihanan satumaiseman katoaminen lumen sulaessa pois. Osittain oli stressiä töissä tiettyjen epävarmuustekijöisen muodossa. Ikävoin myös loppukesästä kuollutta läheistäni. Tänään tuli juuri hänen kuolemastaan kuluneeksi 3 kuukautta. Vielä eivät kaikki asiat ole päätöksessään hänen osaltaan, vaan potilasvahinkoilmoitus on postittamatta. Se vaati kuitenkin perunkirjasta kopion liitteekseen, joten siksi asia jäi odottamaan. Nyt on perunkirjoitus pidetty ja selvitty kunnialla, vaikka kyyneleet silmissä välillä käväisivätkin. Rankkaa on ollut  myös lukea kaikki aiemmin tapahtumista kirjoittamani nyt kuukausien päästä, kuin eläisi keskellä painajaista uudelleen. Moni raskas hetki palasi mieleen. Elämä ei ole aina helppoa ja aion laittaa asianosaiset tekemään töitä virheensä vuoksi. Elän jalat tulevasti maassa ja en suoraan sanoen usko, että muutosta isossa organisaatiossa tästä seuraisi, mutta pieni toivo elää, että jonkinlainen muistijälki jäisi selvityksen tehneillä alitajuntaan, ja ehkä joku muu samassa tilanteessa taisteleva saisi parempaan kohtelua kyseiseltä taholta eikä joutuisi unohdetuksi kuolettavan sairauden runnellessa kehoa. Huomautuksen heille laadin jo heti alkuun ja sain vastineeksi välttelyä ja virheiden kieltämistä, joten vastatkoon sitten välinpitämättömästä asenteestaan ja huolimattomuudestaan viralliselle taholle eli Valviralle.

Perjantaina onneksi oli akupunktiohoito varattuna heti työpäivän jälkeen ja tuntui, että sen jälkeen rentouduin ja sain surunkin taas ravisteltuani harteiltani. Mielialani kääntyi vähitellen nousuun ja lisäksi miehelläni on vapaa viikonloppu töiden osalta, joten oli joku, joka piti liikkeellä. Poikkesimme myös eilen siskoni perheessä herkuttelemassa sacher-kakulla, tai siis muut herkuttelivät, minä nautiskelin hyvästä seurasta tyttöjen ja koiruuden hauskuuttaessa meitä muita ja pitäen muutenkin vauhtia yllä. Pienin neitokainen omien sanojensa mukaan oikein kiemursi ilosta päiväunilta herätessään tädin ollessa paikalla.

Tänään poikkesimme mieheni kanssa ostoksilla Tampereella. Ensin Gigantissa, josta tarttui mukaan Ipad miehelleni ja minulle uusi kännykkä. Edellinen on alkanut jo vähän pätkimään, joten jätän se varapuhelimeksi, mutta toivottavasti uusi kuitenkin toimii ja vanhaa ei tarvitse ottaa uudelleen käyttöön. Näistä nykyajan älypuhelimista ei aina tiedä kauanko kestävät.

Mieheni yllätti minut täysin haluamalla myös Ikeaan ostoksille. Sieltä tarttui matkaan tämä kakkuvuoka, johon ajattelin leipoa miehelleni jouluksi hedelmäkakun. Tähän asti on kotona ollut käytössä vain niitä perinteisiä kuivakakkuvuokia. Tämän muoto kuitenkin miellytti minua. Lisäksi löysin ihanan pehmeän tyynynpäällisen sohvalle. Harmaa tuli ostettua (yllätys!) tälläkin kertaa, mutta sopiipahan sitten jouluna parin punaisen joulutyynyn seuraksi. Niillä sohva piristyy taas joulun ajaksi.

Niin ja säästelin kesällä vuosilomistani ja nyt oli varaa ottaa viikko vapaata. Eli vielä kun viikon jaksaa, on tiedossa lomaviikko. Se tulee tarpeeseen!