Eilen poikkesimme pitkästä aikaa siskollani hakemassa hyvää mieltä kerrassaan kökön työpäiväni jälkeen. Siskoni perheessä vietettiin illasta halloween-bileitä. Isommalla tytöllä oli seurana kaksi kaveria ja he poistuivat kaikki kolme paikalta koululle diskoilemaan syötyään ensin karmivia herkkuja mm. aivomuffinseja, matokakkua, keksisormia sekä jalkatikkareitä ja juotuaan "verta ja laimennettua kummituksen limaa", kuten itse kehuivat. Isompi siskontyttö oli pukeutunut nukeksi. (Kuvaa en tähän laita, koska en muistanut kysyä lupaa häneltä.) Perheen nuorimmainen ei päässyt mukaan, koska kyseessä oli koulun disko, mutta onneksi mieheni kanssa olimme paikalla, niin ei harmittanut niin paljon. Kasvomeikki piti kuitenkin saada ja vaatimuksena oli kissa-meikki ja sellaisen äitinsä sitten loihti. Siitä intoutuneena neiti alkoi tanssimaan ja sain kerrankin hetken tallennettua. Ihanan onnellinen kissa.
Tänään olen viettänyt päivää yksin migreeni seuranani kotitöiden merkeissä sekä vaatekaappia järjestellen. Mieheni on tänään työvuorossa ja siksi jo eilen veimme illasta kynttilän appiukkoni hautapaikalle uurnalehtoon. Itselläni ei ole tapana hautausmaavisiitit aikuisena olleet, mutta kotona muistan edesmenneitä rakkaitani sytyttämällä kynttilän jos toisenkin. Ajatushan se on tärkein ja muistot. Upean näköisiä hautausmaat ovat kyllä mm. näin pyhäinpäivän aikaan satoine kynttilöineen. Vielä vanhempieni luona asuessani kerrostalossa huoneeni ikkunasta näkyi kauempana hautausmaa ja ikkunasta tuli aina ihailtua kynttilämerta pimeyden keskellä loistamassa. Tänä vuonna minulla palaa ikkunalla yksi kynttilä lisää, se palaa lämmöllä sydämen ympäröimänä.
"Hän jätti tuleen kuiskauksensa, hymynsä auringon lämpöön ja tähtiin silmiensä ystävällisen tuikkeen."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.