Kaksi päivää olen ompelukoneillut. En ehtinyt kuin keskeneräisiä töitä ja korjausompeluita sekä pikaisena välityönä isälle isompia tyynynliinoja ompelemaan uuteen isänpäivänä saatuun tyynyyn. Mutta onneksi odottavat uudet kankaat eivät kaapissa happane. Tosin kohta niitä kai voi kutsua vanhoiksi kankaiksi?
Olikohan vuosi vai kaksi sitten, kun sain mieheltäni joululahjaksi valokuvapyyhkeen. Kuvan olen itse ottanut Kanarian reissuillamme. Siellä rantakivikossa vilistää maaoravia. Pyyhkeenä en raaskinut käyttää, joten ompelin tästä koristetyynynpäällisen. Se pääsi makuuhuoneelle metsänreunaan.
Ompeleminen on kivaa, kunhan ei liian usein joudu sitä tekemään, eikä mies ole kotona. Hän kun ei ymmärrä termiä ompelurauha eikä musiikkimakumme ole yhtenevä. Itse käytän musiikkia rauhoittavana keinona. Ompelukone ja saumuri kun harvoin toimivat kuin unelma! Ja jos minua häiritään siinä hötäkässä, en ole minäkään unelma!
Mutta onpahan suurin osa odottavista töistä nyt valmiina. Vielä jäi vähän vaiheeseen, mutta ensi kerralla ompelen kyllä varmaankin talvitakin, johon on jo kankaat ja tarvikkeet odottamassa. Pariin mekkoon ja yksiin puuvillahousuihin kankaat myös odottavat, mutta ne eivät nyt ole niin kiireisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.