Kävin eilen silmälääkärillä kontrollissa ja kroonisen uveiitin tilanne on parempaan päin. Suunnitelmana oli vaihtaa kortisonitabletit ns. reumalääkitykseen. Näitä lääkityksiä kokeiltiin syksyn aikana kaksi, ja kummastakin tuli niin rajut haitat, ettei niitä voinut jatkaa. Stressasin jo etukäteen, mikä lääke kokeillaan seuraavaksi, mitä haittoja mahdollisesti tällä kertaa tulee ja meneekö joulunalusaika persiilleen viikkokausia sohvalla maaten kipeänä. Mutta nyt kun tulehdus on pysähtynyt, ja jopa hieman tulehduskröhnät silmässä pienentyneet, päätyi oma uveologini siihen, että jatkamme kortisonilla, koska reumalääkkeet eivät sovi ja kortisonilla tulehdus pysyy kurissa. Joten ei kutinaa, ripulia, vatsakipuja eikä närästystä tiedossa ainakaan lääkekokeilujen vuoksi. Nyt ne on hetkeksi historiaa.
Uveologini väläytti myös mahdollisuutta, että joskus tulehdukset pysähtyvät itsellään eivätkä tarvitse enää lääkitystä kurissa pitämiseen. Tosin mahdollisuus on pieni, mutta mahdollista on kuitenkin ajan kanssa kokeilla lääkityksen laskua ja lopetustakin.
Ja joo, tiedän kyllä kortisonin haitat, mutta seuraavat kokeilulääkkeet olisivat laskeneet immuniteettia vielä rajummin ja omat haittansa niissäkin olisi ollut. Positiivista olotilani suhteen silmälääkärin mukaan on myös se, että elimistöni alkaa tottua kortisoniin ja sen aiheuttamat haitat nyt pienenevät, eli painonnousuni on nyt tasaantunut ja pysähtynyt ja jopa alkanut hieman laskemaan, eli turvotus on hieman vähentynyt, sekä kasvojen villuskarvan kasvu ei ole niin hurjan nopeaa. Pitkässä juoksussa on sitten suurempia haittoja tulossa, mutta se on sen ajan murhe.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.