Ihana oli herätä tänään iltapäivävuoroviikolla aamulla kahdeksan jälkeen aurinkoon ja rapsakan huurrejäisen nurmikon kimallukseen. Lehdet pensaissa ja puissa olivat saaneet kauniin valkoisenaan kimaltavan pitsireunuksen, jonka aurinko sai hohtamaan. Harmillista on, että vaikka kuinka hyviä kuvia ottaisi ja saisi otettua, niin tunnelmaa niihin on vaikea saada tallennettua. Pakottava tarve tuli kuitenkin jo ennen aamupalaa napata kamera käteen, vetää kevyttoppatakki päälle ja mennä ulos tallentamaan puutarhan kasveja jo lähes talviasuissaan sekä kuuntelemaan hiljaista rapinaa tammenlehtien hitaasti maahan leijaillessa tuulettomassa säässä.
Siirsimme ennen ensimmäisiä pakkasia nukkapähkämön (sen liikaa vallattua tilaa perennapenkistä) kasvamaan omiin oloihinsa puutarhamme toisen suuren kiven kupeeseen. Ja kävihän siinä niin, että seuraavana yönä oli tämän syksyn ensimmäiset pakkaset. Jätin onneksi taimen kastelematta, joten hengissä on vielä ja erityisen kaunis oli tänä aamuna. Taustalla keltaisenaan loistaa syysasterin varret.
Kurtturuusu on myös kaunis punertavine ruusunmarjoineen ja pakkasenpuremine lehtineen. Rohtoraunioyrtin lehdet sain tallennettua hyväksymälläni tavalla ja ovat kauniit lähikuvassa.
Yritin myös katajaa ja pesäkuusta kuvata huurteisine neulasineen. Tänään ei vaan löytynyt aamusta sitä oikeaa kulmaa ja en saanut tallennettua niitä. (Perfektionismi puski pintaan!) Jokunen kuva onnistui ja niin hyvä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.