Lomailua

Lomalleni en suunnitellut mitään, mutta kaikenlaista olen hieman ehtinyt tekemään. Leipomaan, viettämään aikaa mieheni kanssa, kyläilemään ystävillä, käymään elokuvissa, sukuloimaan, järjestelemään työhuonettani, lenkkeilemään raittiissa syyssäässä sekä nukkumaan hyvin.Viikonloppuna kävin myös kädentaitomessuilla ja osa jouluostoksistakin on jo tehty.

Halloweeniksi leivoin suklaa-turkinpippuri-saksanpähkinä -muffineita. Päällä Dammenbergin tummasuklaanappeja kurpitsan virkaa toimittamassa. Vuoat ostin jo aiemmin lähikaupasta, josta löytyy melkein mitä vain. Ostin sieltä myös metallisen kuppikakkutelineen, mutta nämä pahvivuoat ovat liian korkeita siihen. Matalammat muffinssit tulevat hyvin pääsemään edukseen siinä.

Työhuoneeni on myös vähitellen saavuttanut uuden ilmeensä uusien verhojen, uuden järjestyksen ja uuden käsityöhyllyni myötä. Alkujaan suunnittelin huoneesta harmaa-hopea-punaista energistä työhuonetta. Kuitenkin tapetti, jonka tilasimme tutun kautta, olikin hopeanharmaan sijaan vaaleansini-hopeinen, enkä halunnut siihen kirkkaanpunaista sekoittaa, joten huone jäi pelkistetyn vaaleaksi. Nyt uudistuksen myötä huone on saanut lisäkseen vaaleanvihreän ja vaaleankeltaisen sävyjä alkaen kesällä ompelimistani tinttiverhoista. Kesällä möys ullakolta löytynyt vanha limenvihreä tuoli löysi paikkansa työhuoneeltani. Lattiatilan lisäännyttyä uuden järjestyksen myötä, kaivoin autotallillta aiemmin käytössä olleet mummuni minulle kutomat vaaleanvihreä-keltaiset matot esille ja ne pääsivät lattiatilaa peittämään ja lämmittämään.

Olemme nyt syksyn pimeyden saavuttua mieheni kanssa lisänneet pimeään pihaamme led-valoja. 70-luvun tyyliin ulkovalot ovat vain taka- ja etuterassien lautakattoon upotettuina. Appivanhemmat myöhemmin lisäsivät autotallin edustalle liikkeeseen reagoivan valon. Ja siinä ulkovalomme ovatkin. Tarkoitus olisi lisätä takapihan puolelle joskus kiinteämmätkin valot, jotta näkisi syksyisin kulkea puuliiterille ja maakellarillemme, mutta sitä odotellessa olen ratkaissut ongelman väliaikaisilla valosarjoilla. Aiemmin terassin kaiteella valoa tuonut pitkä, yli 200 valon led-sarja, alkaa olla aikansa elänyt ja välissä oli pätkiä, joista lamput olivat jo palaneet. Siirsimme sen norjanangervopensaaseen lintulaudan vierustalle, jossa se hyvin vielä valaisee puutoksistaan huolimatta ja kimaltaa ihanasti olohuoneen ikkunasta sisällekin näkyen. Kaiteelle ostimme uuden valosarjan, jossa on 240 lediä. Hieman harmittaa, kun emme löytäneet kuin lämpimän valkoisen sävyisen valosarjan. Itse pidän ulkona enemmän kirkaan valkoisen valosävyistä, mutta pääasia, että saamme nyt siitä valoa pimeälle seinustalle kulkemista varten. Lisäksi muovikuusen kokosimme jo takaterassille valoineen, mutta odotamme kuitenkin lähemmäs joulua, ennen kuin siihen valot sytytämme. Itse olen lisännyt sisälle valoa ikkunoihin. Työhuoneelle pääsivät tänä vuonna hevoset, makuuhuoneella on ihanat rautalankasydämet ja olohuoneen ikkunaa valaisee perinteisesti isompi valosydän. Kohta lisään myös appiukkoni ostaman valoenkelin mieheni työhuoneen ikkunaan etuoven vierustalle. Saa toivottaa vieraat tervetulleeksi. En niinkään uskonnollinen ole, mutta tuntuu kuin toisi taas edesmenneen rakkaan jouluksi luoksemme.

Eilen sain askarteluseurakseni siskontyttöni, jotka valitsivat tekniikakseen sormivärit ja leimasimet. Kortteja syntyi iso pino ja päivä sujui tytöillä ilman keskinäistä riitelyä. Joten ihmeitä tapahtuu sittenkin! Tämä täti tosin hieman joutui heti alkuun ääntään korottamaan nuoremmalle neitoselle, joka on hätäinen ja  supernopea liikkeissään, ja sormivärit meinasivat heti alkujaan päätyä ihan jonnekin muualle kuin paperille. Alkuärähdyksen jälkeen askartelu kuitenkin sujui hienosti ja tytötkin tuntuivat olevan tyytyväisiä askartelupäiväänsä. Nuoremman kanssa kävimme myös päiväunilla ja luimme Mauri Kunnaksen joulupukkikirjaa. Kovin tuntui edelleen olevan jännä ja moni asia mietitytti neitokaista lukemisen lomassa. Itse olen kirjan saanut kummitädiltäni joululahjaksi vuonna 1981. Siinä on ihanat kangaskannet ja kuvitus Kunnaksen tyyliin, eli joka kerta löytää kuvista jotain uutta, mitä ei ole aiemmin huomannut. Olisikohan Mauri Kunnaksen ensimmäisiä joulukorjoja? Äitini onneksemme piti hyvän huolen kirjoistamme ja suojeli niitä tuhoilta mahdollisuuksien mukaan, joten seuraava sukupolvi saa myös niistä nyt nauttia.

Viime viikolla rikoin perinteen (koska mieheni oli kotosalla ja hänen mielestään joulumusiikkia joutuu kuuntelemaan jo muutenkin ihan liikaa) ja aloitin joulukorttien askartelun ilman joulumusiikkia. Ajattelin korjata tilanteen tänään jatkamalla korttien viimeistelyä joulumusiikin tahdittamana. Eiköhän se joulutunnelma sieltä vähitellen löydy.