Ihana valkeus!

Lopultakin kaipaamaani lunta ja kunnon kerros. Ja kyllä, taas se ärsyttävä jokatalvinen nurina alkoi joidenkin osalta. Ensin niristään ja naristaan, kun sataa vettä ja on pimeää, ja nyt kun saatiin lunta, niin sekin en ihan tyhmää. Osan kohdalla ymmärrän asian. Kun sähköt katkeavat vuorokaudeksi ja edelleen senkin jälkeen pätkivät, niin kyllähän se elämää hankaloittaa. Itse selvisimme vajaan 8 tunnin katkolla ja sekin ajoittui suurimmilta osin nukkuma-aikaan, joten ei haitannut. Lisäksi jääkaappimme oli lähes tyhjä, joten sielläkään ei vahinkoja tullut. Pakastin ei tuossa ajassa ehdi kärsimään. Onneksi! Itse olen kuitenkin niin onnellinen pimeyden jälkeen, vaikka hikipäässä eilen kaivoinkin autojemme esiin yli 20 sentin märän ja painavan lumikerroksen alta.

Samoin puutarhamme kaipasi eilen pelastamista. Lumimassa oli niin painavaa, että jopa suuren katajamme latva taipui lumen painosta. Samoin etupihan timanttituijat olivat jakautuneet kahtia ja kaipasivat hieman ravistelua ottaakseen vanhan mallinsa takaisin. Norjanangervopensaat myös mystisesti katosivat perjantain ja lauantain välisenä yönä. Pienen kaivamisen ja ravistelun jälkeen ne löytyivät lumen alta. Ulkovalosarjamme, jonka suurimpaan norjanangervoomme aiemmin viritimme, olivat painuneet oksien mukana lumeen ja melkein jo maahan jääätyneet, kun eilen aamusta lähdin pelastusretkelleni pihallemme. Onneksi vain yksi oksa oli katkennut ja valotkin sain kiskottua takaisin pensasta valaisemaan.

Olen ihaillut maisemia eilisaamusta saakka. On niin ihanasti valoa. Tänään myös aurinko pilkisteli levätessäni migreenin kourissa makuuhuoneen sängyllä. Onneksi lääkitys alkoi tehota ja nautiskelin ikkunasta säteilevästä auringonvalosta. Parhaita hetkiä elämässä kevään saapumisen lisäksi on ensilumi ja joka vuosi siitä riemuitsee yhtä paljon.

Luminen viltti valahtamassa kellarin katolta.

Tammen oksat ja kesäinen perannapenkin tukinaru keräsivät itselleen valkoisen vaipan.

Pehmeät askelmat johtavat kahden lumisen kartiovalkokuusen luo.

Huomenna on paluu arkeen kolmen viikon lomailun jälkeen ja työ kutsuu. Pehmeä lasku, koska työviikko on iltapäivävuoroa eli aamusta saa nukkua. Koska olin lähes puoli vuotta sairauslomalla ja nyt teen lyhennettyä työpäivää, ei tämä lomailu kuukauden työputken jälkeen tällä kertaa tuntunut kovin erikoiselta. Kuitenkin kotona olen saanut olla ja tehdä asioita yksikseni ja ystävieni kanssa, joista nautin, joten sitä kutsuisin onnistuneeksi lomaksi. Lisäksi pysyin terveenä loman ajan, kunnes edellisiltana alkoi nokka valumaan ja kurkkua karhentamaan. Tehostetun vitamiinikuurin, allergialääkkeiden ja nenähuuhtelukannun avulla kuitenkin olo on jo huomattavasti parempi. Joten eiköhän tämä tauti alkuunsa selätetä. Kohta voi myös alkaa vaihtamaan asuntoonkin jouluverhoja ja muita ihanuuksia. Ei nyt ihan vielä, mutta ehkä jo viikon päästä. Päätin, että tänä vuonna en blogissani joulukalenteria pidä, vaan nautiskelen vain omista suklaakalentereistani ja kirjoittelen jaksaessani. Nautitaan valkeista maisemista sen hetken, kun ne kestävät!