Lumet sulivat parin päivän jälkeen, vesisateet saapuivat takaisin ja mustuus valtasi pihamaan kaikista jouluvaloista huolimatta. Lisäksi miehestäni johtumattomasta syystä ykkösautomme kärsi kolhuja ja siinä oli hieman korjaamisen kanssa järjestelemistä. Itsenäisyyspäivä sujui minulla tänä vuonna yksin kotona miehen ollessa työvuorossa. Tai niin ainakin luulin. Jouduin kuitenkin soittamaan siskonmieheni avuksi pienen vesimäärän valahdettua alkuillasta keittiön katon kautta sisään asuntoomme. Isäni sattui samaan aikaan poikkeamaan ja yhteistuumin saimme vuotokohdan paikannettua ja astian asetettua sen alle välikatolle. Vanha vika ja siitä selvisi pienellä paikkauksella seuraavana päivänä. Talomme ulkokatto kuitenkin vaatisi vähitellen uudistamista. Joten rahanmenoa ei voi estää. Tai siis lisäpankkilainaa!
Tänään oli aamusta pitkästä aikaa pakkasta ja ihanan kirpakka keli. Tosin kun nyt mennään alamäkeen, niin töihin lähtiessäni mieheni kävi autoni raappaamassa ja pyyhki sisätiloista ikkunoista ja taustapeilistä kosteutta pois. Töihin kun lähdin ajamaan ja taustapeiliä asensin parempaan asentoon, jäi peili käteeni. Onneksi oli vain kiinnityspatentti auennut ja mieheni sai taustapeilin takaisin paikalleen. Vaati hieman voimankäyttöä ja sitä ei minulla tarpeeksi ollut. (Miehelläni tosin sitä tuntuu riittävän minunkin puolestani, koska oli aiemmin autoa kuivatessaan peilin irtikin saanut!)
Päätin kuitenkin aamusta, että iltapäivätyövuoroni jälkeen laitan lopultakin asuntoa jouluisemmaksi. Tässä välissä sairastin flunssaa ja kylkivälilihakset siitä itseensä ottivat ja hengitys kävi ahtaaksi. Onneksi siitä selvisin parin päivän sairauslomalla ja rentouttavalla lääkityksellä. Mutta joulujutut ovat kokonaan jääneet laittamatta, vaikka päätin, että tänäkin vuonna ajoissa olen liikkeellä.
Aamu kului kattomiehen kanssa kuunnellen tarjousta ja päätin, että työpäivän jälkeen olen sitten ahkera ja laitan jouluverhot ikkunoihimme ja nyt olen sen tehnyt. Sohvalle vaihdoin tyynynpäälliset jouluisemmiksi sekä jokusen punaisen torkkupeiton nojatuoleja piristämään.
Makuuhuoneeseen jo aiemmin lisäsin ikkunaan sydänvalot ja muuten makuuhuoneen jouluisen asun saa täydentää ihanan pehmeä punainen torkkupeitto. Olen niin tyytyväinen huoneen uuteen kesällä tapiseerattuun värimaailmaan, ettei se jouluasukseen muuta kaipaa.
Terassille sytytimme marraskuun lopulla kuuseen valot. Se on ihana piriste. Lisäksi lyhtyyn voi halutessaan kynttilän sytyttää pehmeää tunnelmaa luomaan. Eteiseen laitoin tänä vuonna lasiastiaan valopallot piristämään sivupöytää. Ja kuten ensimmäisestä kuvasta näkyy, appiukon aikanaan ostama enkeli pääsi lopultakin ikkunaan.
Kuun lopussa juhlimme myös pikkuveljeni neljännesvuosisadan synttäreitä sekä isosiskoni nimipäiviä. Lahjontaa suoritimme asiallisesti yhdessä ja itse tein siskolleni kirahvikuvioiset villasukat osana lahjaa ja pikkuveljelleni maastokankaisen kangaskassin. Veljeni sai myös herkuiksi aiemmin käsityömessuilta ostamaani marmeladia ja siskolleni messuilta löysin ihana kirahvitaulun.
Huomiselle on luvattu taas sadesäätä ja myrskytuulia, kuten viime viikkoina muutenkin. En anna sen kuitenkaan lannistaa. Jouluviikolle on luvattu pakkasia, joten niitä toivoessa. Itse tehdyt joulukortit odottavat kirjekuoria osoitteineen ja saavat sitten siirtyä postitusta odottamaan. Piparitaikina, miehen hedelmäkakku ja jouluiset karamellit ovat jo suunnitelmissa ja reseptit katsottuna ja raaka-aineet ostettuna. Joululahjahankinnat on myös jo tehty minun osaltani. Joten olen hyvin aikataulussa. Aikanaan migreenien vaivatessa enemmän, tein päätöksen, että viime tippaan en kaikkia joulujuttuja jätä ja hyvin on tämä pätenyt jo viimeiset kymmenisen vuotta. Ei tule joulustressiä, kun aloittaa ajoissa. Ja kun itse tekee aina jotain pientä lahjaa, on käsillekin näpräämistä joulun saapumista odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.