Olen yleensä jouluihminen, mutta tänä vuonna on ollut todella vaikea päästä fiilikseen. Nyt on kuitenkin asunto ollut lauantaista täynnä piparintuoksua, kun lainasimme siskontyttöjä leivonta-avuksi ja ehdimme myös tyttöjen iloksi koristelemaan piparit. Sain myös omat nimikkopiparit, vaikka en näitä pipareita syökään. (Oma taikina on aluillaan juuri nyt ja odottelen sen jäähtymistä, että saisin kuiva-aineet lisättyä ja laittaa taikinan sen jälkeen jääkaappiin odottelemaan myöhempää leipomista.) Nuorin neideistä oli varsin vauhdikas ja vaarallisia tilanteita ja sählinkiä riitti, vaikka meitä oli 2 aikuista ja isosiskokin vahtimassa vauhtimimmiä. Lopulta, kun hän sai pursotinpussin käteensä ja alkoi koristelemaan, tuli syvä hiljaisuus. Vain jouluradio, jota tyttöjen toiveesta kuuntelimme, soi ja me teimme tarkkaa työtä koristeluissa. Sokerikuorrutteen määrä vaihteli suuresti ja toiset piparit saivat sitä enemmän kuin toiset. Viimeiseksi sain palautetta, kuinka meillä haaskataan sokeria ja heitetään roskiin. Ikävää, että pursotinpussin sisälle jäi vielä "ainakin milli" sokerikuorrutetta ja tämä täti käski laittamaan pussin sokereineen roskiin. No, aina eivät täditkään ole täydellisiä.
Tänään ehtiessämme jatkoimme mieheni kanssa siihen, mihin lauantaina jäimme, eli piparitalon kokoamiseen ja koristeluun. Mieheni poltti vain kerran vähän sormeaan, joten pääsimme vähillä vahingoilla tänä vuonna. Kuuma sokeri pelitti myös hyvin, eikä talo edes yrittänyt romahtaa kokoamisvaiheessa. Mieheni teki työt, minä suunnittelin. Päätimme tehdä "peltikaton", koska oma talommekin uuden sellaisen saa helmi-maaliskuussa. Pikkupiparit toimivat polkuna talolle ja lisänä ovat halot seinustalla sekä kuusi koristeineen pihassa. Tänä vuonna lisäsimme pihaan myös itsellemme autot. Teemaksi muotoitui "musta joulu". Olisi kylläkin ihana yllätys, jos edes jouluaattona olisi lunta. Se olisi joulun ihme minulle!
Niin ja olimme tänäkin vuonna ajoissa ja mieheni vei joulukortit postiin jo perjantaina, tosin saimme ne postituskuntoon jo keskiviikkona. Ja pikkutontut kertoivat, että ensimmäiset kortit oli posti kiikuttanut jo perille.
Piparkakkutalon valmistumisen jälkeen mieheni laittoi saunan lämpiämään, lähti kävelylenkille ja sen jälkeen pesi saunamme. Tsek! Nyt on saunaankin joulupesu tehty. Yksi homma vähemmän. Lisäksi joulukuusta ei tarvitse tänä vuonna metsästä itse hakea, saamme sen ensi viikon alulla kattoremontin sopimuksen yhteydessä kaupanpäällisiksi. Olen tyytyväinen, tuli sitten millainen vain.
Aamulla heräsin niska- ja päänsärkyyn sekä vatsakramppeihin. Naisen elämää. Töihin päästyäni selvisi, että työparini joutui jäämään sairauslomalle ja sain yksin uurastaa aamun tunnit. Kaikesta huolimatta päivästä muotoitui loppupelissä ihan mukava. Kotimatkalla poikkesin hakemaan perinteisen joulukorin kukkakaupasta kampaajalleni, jonne menen huomenna. Kotiin päästyäni kaurapussi helpotti kramppeja ja sain hetken huilata. Piparitalon kokoaminen on rentouttavaa puuhaa, ainakin meillä, kun saan rauhassa kaksin mieheni kanssa sen tehdä. Kohta lähden lämpimään suihkuun saunan lämpöön. Josko piparitaikinan alku olisi jo sen verran kiehautuksen jälkeen viilennyt, että pääsisin siihen kohta jauhot ja mausteet lisäämään. Sen jälkeen loppuillta onkin aikaa tehdä jouluisia käsitöitä.
Rentouttavaa joulun odotusta sinullekin, joka tätä blogia lueskelet!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.