Tänään oli tämän syksyn ensimmäinen kunnon pakkasaamu. Mittari näytti peräti -2 astetta ja auton lasitkin sain raapata jäästä ensimmäistä kertaa. Onneksi vain sellainen kevyt jääkerros odotti.
Viikonlopun vietimme ystäväperheen apuna raivaamassa metsätonttia, johon sitten aikanaan heille uusi talo nousee. Kroppa kiitti ja vaati kunnon venytykset lauantai-illasta, mutta olen tyytyväinen, että tuli testattua rajoja ja mikään paikka kropasta ei lopulta ärtynyt eikä tulehtunut. Tuntui lihaksissa, että ahertanut oli, kantanut oksia ja pyörittänyt pöllejä, mutta kipuja tai särkyjä ei tullut. Nyt pihassamme odottaa yksi kaadettu ja moottorisahalla paloiteltu mänty halkomista polttopuiksi. Ihan noin aherruspalkintona ja kiitoksena avustamme sen saimme.
Tänään kotiin töistä päästyäni astahdin hetkeksi ulos aurinkoon pihatöitä tekemään. Kaipasin jotain tekemistä ja piristystä työpäivän jälkeen. Turhauttaa ajoittain ihmiset, jotka eivät kuuntele, saati lue sitä, mitä heille kerrot. Tänään oli sellainen päivä. Joitakin tällaisia tyyppejä on vaan pakko sietää. Ja vaikka kuinka selkeästi kysymyksenkin esittäisit ja laittaisit tarpeellisen tiedon mukaan, niin hetken päästä saat vastauksen, josta selkeästi näkyy, että esittämääsi asiaan ei ole perehdytty, ja joudut selittämään saman asian uudelleen. Pelkkää ajanhaaskuuta, mutta kun vastaus on pakko saada, on se aika tuhlattava.
No, puutarhaterapia tehosi ja tässä tapauksessa se sisälsi lähinnä järjestelemistä pihalla. Tavaroiden siirtoa suojaan talveksi niin kellarille, autotallille kuin tyhjennetylle kasvihuoneelle. Kaikkialta missä oli vettä, löytyi myös jäätä. Vesitynnyrillä nurkalla oli pintana jääkerros. Yhdestä kastelukannusta löytyi jäätä tyhjentäessäni sitä. Samoin vesiämpäreiden pohjalla oli jäätä. Myös suihkulähteeni oli saanut jääkerroksen, kun en ollut sitä vielä ehtinyt tyhjentämään ja varastoimaan. Lintujen juottoallas oli yllättävästi kokonaan vesitilaltaan jäässä, joten kyllä todella kylmä yö on ollut.
Jään huomattuani oli pakko hakea kamera sisältä ja ikuistaa jäisiä maisemia ja pakkohan se oli hieman leikkiä ja kurkkia asioita irronneiden jäälauttojen lävitse maisemia. Nurmikolla jääpalat tekivät hauskoja kuvakulmia ja vääristivät näkymää. Ja aurinkoa vasten näki hienosti jäässä olevan kuvion. Hetken päästä kiroan jo pakkasia, mutta nyt on ollut ihanaa taas kesän jälkeen päästä ihailemaan jäisiä pintoja.
Eilen illasta poikkesimme mieheni kanssa puutarhaan kukkasipuleita istuttelemaan. Toivottavasti ensi keväänä nousee kukkimaan lumikelloja ja valko-keltaisia lummetulppaaneja. Kesäkukat olivat viime yön aikana lopultakin ottaneet itseensä pakkasesta, mutta itse asiassa minua ei harmita yhtään. Odotan joka syksy pakkasia innokkaasti. Hyvin epäpuutarhurimaista, mutta kesän jälkeen jo väsyttää ison puutarhamme työt ja tiedän pääseväni eroon puutarhatöistä vähitellen. Vielä on kuitenkin ruukut tyhjentämättä sekä puut ja pensaat suojaamatta verkoilla, paitsi pensasmustikat, joissa on marjomisesta lähtien ollut verkot päällä. Samat puusta ja kanaverkosta rakennetut hökkelit toimivat myös talven nälkäisiä rusakoita vastaan. Lisäksi kasvimaalla odottaa vielä porkkanat ja loput punajuuret nostamista kellariin. Nyt alkaa olla hyvä aika, kun ensimmäiset pakkaset ovat olleet. Kunhan joku päivä ehdimme. Miehelläni opiskelut taas vievät suurimman osan vapaa-aikaakin tehtävineen.
Kesäkukista ehdin kerätä talteen ennen pakkasia
auringonkukkia, silkkikukkaa ja ne aiemmin keräämäni gladioukset
kukkivat edelleen, tai ainakin niiden kärkiosat. Sijoitin pienet
puna-keltaiset auringonkukat tänään matalaan aalto-vaasiin.
Hauskannäköinen asetelma syntyi. Tätä tulen kyllä nyt jatkossa taas kaipaamaan, nimittäin kukkien keräämistä omasta puutarhasta sekä niistä kimppujen taiteilemista. Ensi kesänä sitten uudelleen.
Luulisin että tässä viikolla ainakin jokunen kukkakimppu piristyksemme luoksemme kaupasta saapuu mieheni viettäessä huomenna syntymäpäiväänsä. Tosin hänen päivänsä kuluu opiskelukavereiden kanssa, mutta illasta ehdimme yhdessä ja ystävien kanssa vähän kakkukahveja nauttimaan. Hieman jännittää, mitä hän pitää ostamastani lahjasta, mutta huomenna se sitten selviää.
Ihanan kirpakkaa ja aurinkoista alkanutta viikkoa! Syksy on lopultakin täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.