Vihdoinkin valmiina!

Siinä se nyt lopultakin on valmiina työhuoneellani. Koottuna kahdesta vanhasta liukuovikaapista, joiden lisäksi mieheni rakensi kaksi vanerihyllyä ja uuden sokkelin. Itse maalipesin, hioin, pyyhin ja maalasin kaikki osat. Kesä siinä hurahti, mutta nyt se on valmis ja olen tyytyväinen. Jonkinlainen taisteluväsymys nyt kyllä iski, kun voisin täytttää hyllyt, niin ei juuri nyt iske inspiraatiota, koska se taas tietää suurempaa järjestelyä, kun tilaa vapautuu tavaroiden aikaisemmille paikoille. Puuh!

Jaksaessani siirrän hyllyyni käsityötarvikkeitani, ompelukoneeni (ja saumurini, jos mahtuu) sekä käsityölehteni ja -kirjani. Askartelu- ja puutarhakirjat jo hyllyyn pääsivätkin. Samoin lapsuudestani muistuttavat pienet kengät ja tossut, ensimmäinen kirjani sekä tietenkin kuva minusta yksivuotiaana.

Tässä jokunen kuva maalausmatkan ja kokoamisen varrelta.

Maalipesun ja hiontatyön tein takaterassillamme, maalausurakan suoritin autotallillamme ja taustalevyn viimeisenä, ilmojen jo pakastuessa, maalasin työhuoneellani. Lisäksi hyllyn kokosimme suoraan työhuoneellani. On sen verran painava, että olisi ollut aikamoinen raahaaminen kokonaisena paikalleen. Mutta olen niin tyytyväinen. Hylly onnistui ja tuo paljon lisää säilytystilaa harrastustarvikkeille. Osa on lojunut lattialla työpöydän alla odottaen paikkaansa. Lisäksi saan pari äidiltä perimääni käsityölaatikkoa lankoineen hyllyn päälle.

Työviikon jälkeen iski väsymys liian kiireisen arkiviikon iltojen jälkeen. Aamusta ehdin tekemään kotitöitä pois ja ajattelin, että illasta ehdin sitten lepäämään. En sitten vaan ehtinyt, kun joka illalle oli jotakin. Lauantaina ilmoitin miehelleni, että ilta vietetään rauhassa ja sunnuntain suunnitelmat muuttuvat ja minä jään kotiin. Mieheni meinasi perua myös omat suunnitelmansa, mutta ilmoitin, että mene, haluan olla rauhassa kotona. Ja sunnuntain vietinkin kotona yksin nauttien rauhasta ja tehden asioita, joista sain hyvän mielen. Maalasin juurikin hyllyn taustalevyn sekä ompelin lopultakin kuukausia kaapissa odottaneet makuuhuoneen verhot.

Tämä viikko on ollut aamuvuoroa ja maanantaina iltapäivällä kävin puutarhassa siistimässä perennapenkkejä sekä istuttamassa nimpparilahjaksi saamani sipulikukat. Hienoimmat talventörröttäjän jätin talvipuutarhaa somistamaan. Varjoliljojen siemenkotineen piti myös jäädä muurille keikkumaan, mutta päätin kuitenkin niiden kauneuden vuoksi ottaa ne sisälle ja täällä ne nyt törröttävät kilpaa Viivin tukan kanssa.

Lisäsimme viime perjantaina myös lintulaudan paikalleen pensaiden ja pienien hedelmäpuiden läheisyyteen ja on aikamoinen vilske laudalla käynyt siitä lähtien. Lauta on lähellä olohuoneen ikkunaa ja on mukava katsella ikkunasta lintuyhteiskunnan toimintaa. Tiedän, että tässä varpuset kyräilevät toisiaan ja ruokailuvuoroaan, mutta kuvasta saa sen kuvan, kuin menisivät piiloleikkiä toistensa kanssa.

Nyt on siis se hetki syksyä, kun puutarhatyöt kesän jälkeen ovat ohitse. Eilen mieheni kantoi tämän syksyn viimeiset, äitinsä haravoimat lehtikasat kompostiin. On aika nauttia käsitöistä kesän puutarhatöiden jälkeen ja olenkin pari pipoa jo kutonut ja nyt on villasukat työn alla. Ja kyllä, edelleen niitä keskeneräisiä käsitöitä riittää. Sitten aikanaan jatkan, kun löydän taas inspiraation niihin. Kunhan nyt ensin saisin uuden hyllynikin täytettyä.

Nyt kun taas tämä viikko on aamutöitä, ehdin tekemään ruokaakin. Eilen onnistuin ensimmäisen kerran tekemään murean naudanlihakastikkeen. Tänään ajattelin broilerin rintapaloja uunissa valmistaa. Saa nähdä onnistunko. Ihanaa kuitenkin on, että olen taas löytänyt luovuuteni ja sormet syyhyävät miljoonaan eri hommaan.

Syysmyrsky on kuulemma nousemassa tänä iltana. Varalta valmistan jo näin iltapäivästä rieskani ja huomisen ruuan sekä pyykkikonekin on pyörimässä. Saa nähdä tuleeko tunnelmallinen ilta takkatulen ja kynttilöiden valossa vai säilyykö sähköt?