Tänä vuonna ostin vähän uudempia lajikkeita kehäkukkia, ruskeasävyistä ja liukuvärjättyä oranssia. Siskontyttöni myös halusi maistaa terälehtiä ja yllätyksekseni piti kovasti. lopulta täytyi jo huomauttaa, että jätä vähän kukkimaankin. Tosin itse menin jokusen päivän päästä ja nappasin itse jokusen kukan maljakkoon ja nypin terälehtiä itselleni syötäväksi. Nimittääin halusin kokeilla, miltä maistuvat makeissa leivonnaisissa. Tällä kertaa kylläkin kyseessä olivat tummat suklaamuffinssit.
Koska kesäkurpitsaa tuli tänä kesänä runsaasti, hyödynsin sitä muffinsseissakin ja tein suklaa-kesäkurpitsamuffinsseja. Päälle tein luomukaakaojauheesta kuorrutuksen tomusokerin ja lakritsinjuurijauheen kanssa. Koristeeksi ripottelin laventelin kukintoja ja kehäkukan terälehtiä. Herkullisia ja kauniita olivat.
Pari postausta sitten oli juttua luonnon syötävillä kukilla koristellusta kakusta ja kyllä nyt on pakko myöntää, etten muista kesää, jolloin olisin näin paljon käyttänyt luonnonkukkia syötävinä koristeina leivonnaisissa. Ja hyvä niin, ovat herkullisia ja kauniita koristeita. Ja helppoja, kävelet puutarhaan ja poimit.
Ja tänäkin vuonna teimme "Köyhän miehen lakkahilloa" eli porkkanaa ja punaisia kasviaisia. Kuvasta ei paljoa näe, mutta hillo on oikeasti rakenteeltaan kuin lakkahilloa. Tosin tänä vuonna porkkanan ja karviaisen suhteen taisi kasviaista olla enemmän kuin porkkanaa, koska hillo tuli niin punaista. Viimeksi kun teimme oli oranssimpaa sävyltään. Suhteena hyvä on 3 litraa karviaisia ja 1,5 kg porkkanaa sekä noin kilo sokeria. Ihana hapokkaan makeaa. Osan hillosta kokeilin tehdä luomuraakaruokosokerilla ja hyvin onnistui. Sitä aion jatkossa käyttää enemmän hilloamisessa. Ja en tosiaankaan käytä niin paljon sokeria kuin ohjeissa neuvotaan. Tulee ällömakeaa ja minusta hillossa pitää maistua marjat, ei sokeri. Lisäksi teimme jo aiemmin tänä kesänä myös kirsikka- ja vadelmahilloa. Viime talvesta on jäljellä vielä etikkakurpitsaa, joten sitä emme tänä vuonna keittele. Etikkapunajuuret keittelemme ja purkitamme, kunhan vielä vähän kasvavat maalla. Joten vielä olisi vähän säilöntätöitä odottelemassa oikeaa hetkeä. Kuten äitini aina totesi, että jos nenä ei aukea etikkapunajuuria keitellessä, niin ihme on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.