Palmikkopipo

Ostin alkukesästä paikallisen laatulankoja myyvän Neulovillan alekorista itselleni pipolankaa kaksi kerää. Tosin yllätyin, kun tähän palmikkopipoon tupsuineen meni vain se yksi kerä. Lanka on ihana pehmeää baby alpakkaa 50 % ja merinovillaa 50 %. Ja aikaa tähän meni suunnilleen puoli päivää.

Tipuin nyt sairauslomalle plantaarifaskiitin vuoksi. Äitini kärsi myös samasta vaivasta, joten ei ihan yllätys ollut, kun minulle rantautui. Alkuviikon pyörin töissä kepeillä kävellen, koska oli hieman taas henkilöstöpulaa, mutta eilen luovutin, koska ranteet ja niskat ottavat itseensä kyynärsauvailusta ja toimistotyö rasittaa myös näitä samoja alueita. Lisäksi kantapääni alkoi särkeä istuma-asennossa.

Ja koska nyt joudun pötköttelemään kotona jalkaani lepuuttaen, mutta kädet ovat (ainakin vielä) kunnossa, kaivoin muistaessani esiin tämän Rooster almerino ara -langan sekä aiemmin ale-ostoksena löytämäni ihan mahtavan hyvän Suuri neuletieto -kirjan, koska jo aiemmin kesällä päätin, että nyt on korkea aika opetella kutomaan palmikoita. Löysinkin sieltä palmikkopipon ohjeen, jota hieman muuntelin mieltymykseni mukaan. Koska ohjeessa oli puikot nro 6 ja lanka paksumpaa, loin suurimman silmukkamäärän mukaan pipon, koska käyttämäni lanka oli hieman ohuempaa. Minulla on siis pieni pää, sellaista 3-vuotiaan tasoa, ja siihen tämä pipo on sopiva. Ja palmikoita syntyi vaivatta ja yllättävän nopeasti. Aloitin pipon aamupäivästä odotellessani aikaa työterveyteen ja illan aikana pipo sitten jo valmistuikin. Ja minä kun luulin, että palmikoiden tekeminen on hidasta? Ja tuo lanka on kuin unelmaa kutoa. Käytin 40 cm mittaista 5,5 kokoista pyöröpuikkoa ja pipon loppuvaiheessa sitten sukkapuikkoja. Tupsuun leikkasin itse pahvista tuplapohjan.

 

 

Hauskaa mielestäni on, näin palmikkoaloittelijana, kuinka pieneksi tuo pipo menee valmiina ja kuinka päähän pukiessa palmikot tulevat esiin. Itse jätin ohjeesta poiketen pois jokusen sentin levyiset resorineuleen pipon reunasta, koska mielestäni palmikot alusta asti kudottuina sopivat paremmin pipoon ja suoraan sanoan piposta tuli paljon kauniimpi ja naisellisempi. Ohjeessa se oli miehelle kudottuna.

Suuri neuletaito -kirja on todella mahtava perusopas, on jokunen ohje erilaisiin neuleisiin, ohjeet erilaisiin neulepintoihin, reunapäättelyihin sekä tietenkin ihan perusohjeita, joista aloittelijakin ymmärtäisi. Itse en ole aloittelija, mutta joskus lyö tyhjää tälläkin käsityöläisellä, kun ohjeessa tulee eteen jotain, mitä ei vähään aikaan ole tullut tehtyä. Nyt on ohjekirja, josta katsoa. Suosittelen!

Nyt vaan niitä viileämpiä ilmoja odottelemaan. Seuraavaksi taidan aloittaa kutomaan siskontytölleni tanssiharrastukseen hihatinta lämmittimeksi. Neito on sen verran hurauttanut pituutta tämän kesän aikana, että veikkaisin, että tanssivaatteetkin kaipaavat päivittämistä.

Alla vielä pari kuvaa kirjasta ja yksi tunnelmakuva itsestäni. Kärhössämme on suuret nuput, mutta eivät vaan halua aueta, ja niitä katselen haikeana työhuoneeni ikkunasta ja toivon, että auetkaa nyt, ennenkuin yöhallat kunnolla alkavat. Puutarhuri edelleen asuu sisälläni, vaikka olenkin nyt kantapääkivun takia pakotettu jo näin varhaisessa vaiheessa syksyä siirtymään käsitöiden pariin.