Pihatöissä

Lauantaina ahkeroimme mieheni kanssa puutarhassa, kun jalkani lopultakin kesti paremmin kävelyä. Kävelyn mahdollisti se, että mieheni pääsi perjantaina jo aiemmin harjoittelusta ja ajelimme jo silloin Tampereelle ostamaan kantapehmikkeet minulle kenkiin. Ja että minä nautinkin, kun pääsin lopultakin tuonne pihamaalle touhuamaan. Päivä oli parasta mitä minulle on tapahtunut pitkään aikaan Ja sen kruunasi se, että sain koko päivän viettää mieheni kanssa yhdessä ja saimme yhdessä kaikkea aikaiseksi ja nyt on osa syystöistä valmiina. Ei sillä, etteikö töitä edelleen odottaisi pihamaalla ihan urakalla. Mutta ainakin puutarhatuolit pääsivät jo talvisäilöön kasvihuoneen suojiin.

Viime talven pakkaset tappoivat perenna-altaastamme suurimman osan kuunliljoista. Aiemmin tämä oli täynnä suurilehtisiä anoppilasta perinnöksi jääneitä kuunliljoja. Yllättävää oli, että saimme tuon altaan taas täyteen kuunliljaa. Altaan kauimmaisessa päässä oli kolme isompaa kuunliljaa hengissä ja altaan atu- ja keskiosassa oli pieniä uudelleen kasvaneita kuunliljoja. Nostimme kaikki ylös, poistimme rikkakasvit altaasta sekä siivosimme suurimmat kuolleet juuripaakut pois ja lisäsimme multaa. Sitten istutus ja kastelu. Vielä näyttävät kukoistavan yöpakkasista huolimatta.

Toinen suuri urakka oli joriinien ja gladiolusten ylös nostaminen kuivahtamaan. Hieman harmittelin, kun olivat niin hitaalla tänä vuonna. Gladioluksista saimme lopulta 4 kukkavanaa, joista 3 on nyt aukeamaisillaan sisällä maljakossa. Joriinit eivät tänä kesänä ehtineet kuin jokusen nupun tekemään. Nyt ovat siis rumemmassa ulkomuodossaan vielä kasvihuoneen kivilattialla kuivahtamassa.

Kuunliljoja ylös nostaessamme huomasin oravanpoikasen pihatammessamme. Tämä oli todella kesy yksilö eli ilmeisemmin jo ihmisiin tottunut ja kävi jopa maassa vieressämme, vaikka kädestä asti ei suostunutkaan tammenterhoja hakemaan, vaikka mieheni yritti houkutella. Puussa aterioi ja katseli meitä rohkeasti suoraan silmiin. Lopulta vilisti pihamme poikki terassilla poiketen puuliiterimme kupeeseen, luultavasti piilottelemaan terhoja varastoksi talven varalle. Tiedossa taas uusien tammenalkujen perkaamista ensi kesällekin.

Raitajuuria jättikoossa.

Palsternakka alkaa olla jo hyvän kokoista.

Kasvimaalla alkavat juurekset olla mallikkaan kokoisia, joten ensimmäisiä kunnon pakkasia odotellessa, jotta juurekset lopettaisivat kasvunsa ja saisimme nostaa ne kellarille. Ennen kasvun loppumista ei kannata kellarille siirtää, koska eivät säily niin pitkään, koska jatkavat naattien kasvattamista. Palsternakkaa, punajuurta, raitajuurta ja porkkanaa siis ensi talveksi jää vielä kellarillekin säilöön. Tänä vuonna punajuuremme on pitkulaisen mallista, mutta nuo kuvassa olevat pyöreät punajuuret ovat tarkemmalta lajikkeeltaan raitajuurta ja ovat tänä kesänä todella intoutuneet kasvamaan jättikokoisiksi.

Mieheni bongasi myös kasvimaaltamme jotain erikoista ja kutsui minutkin katsomaan. Tämän nimesi "Onnelliseksi kuolemaksi", koska pörriäinen on kuollut ruokailessaan. Enpä ennen ole moiseen törmännyt?

Itse tein viime sunnuntaille kummityttömme 11 v synttäreille aurinkokakun eli porkkanakakun.  Perusmuffinssitaikinani oli pohjana ja siihen lisäsin makua antamaan porkkanaraastetta sekä saksanpähkinää paloiteltuna ja maustoin kuivakakun neilikalla sekä kardemummalla ja tietenkin ripaus suolaa kuuluu porkkanakakkuun. Aikamoisen kuiva kakusta tulikin, vaikka maku oli todella hyvä. Ja arvio tuli synttärivieraalta, joka ei tiennyt kakun olevan maidoton, gluteeniton ja kananmunaton. Ja kyllä tuo miehellekin kotosalla on maistunut joka päivä. Enää on pala jäjellä. Saa nähdä kumpi meistä ehtii sen ekana syömään. Ensi kerralla tosin lorautan hieman öljyä taikinaan kosteutta antamaan. Ja koristeeksi pääsivät taas kehäkukan terälehdet. Pursotettu päällinen on pikakreemi eli margariinia ja tomusokeria.

Ja nyt olen myös palannut työn ääreen ja ainakin vielä jalka tuntuu kestävän. Aika ajoin särkee edelleen, mutta pikkuhiljaa eteenpäin mennään. Oireenmukainen hoito iltaisin kotona jatkuu. Kuten juuri nyt soffalla läppäri sylissä ja jalka ylöspäin asetettuna. Ja huomenna on varattuna puhelinaika työterveyteen ja selviää mitä röntgenkuvista on paljastunut. Löytyykö selvää syyllistä vai kettuilevatko vaan taas pehmytkudokseni minulle. Miehelläni tuli myös tiukka viikko uuden harjoittelun alkaessa. Nyt on kolme iltaa putkeen pois kotoa iltaopintojen ja iltavuoron osuessa peräkkäisille päiville. Lauantaina on tiedossa toisen kummitytön ja hänen pikkuveljensä tuplasynttärit parin tunnin ajomatkan päässä. Saa nähdä millaista säätä silloin pitää, kun lupasi loppuviikosta hieman sateisempaa. Mukava kuitenkin päästä välillä kyläilemään ja juhlimaan kiireisen arjen keskellä. Olisi kuitenkin mukavampi ajella auringonpaisteella kuin vesisateella, mutta se on tämä Suomen syksy aina yhtä arvaamaton.