Syysvalmisteluja

Mieheni viikonloppuna tyhjensi kasvihuoneeltamme kasvit pois, mutta joka aamu edelleen huomaan ajattelevani, että onkohan kasvihuone jo avattu, ja iltaisin, että onkohan se suljettu, ja sitten tajuan, että ihanaa, se on tyhjänä ja jokakesäinen ramppaaminen aamuin ja illoin on ohitse tältä vuodelta. Ja älkää ymmärtäkö väärin, pidän kyllä kasvihuoneesta, mutta jossain vaiheessa kesää alkaa aina tökkimään siellä ramppaaminen, varsinkin näin huonomuistisena kuin olen. Aamukiireessä töihin lähtiessä olen monta kertaa palannut takaisin ulko-ovelta, sännännyt takaovelle, pukenut saappaat jalkaan ja juossut kostean nurmikon halki avaamaan kasvihuoneen kattoluukun ja oven. Samoin illalla jo suihkun jälkeen rauhoittuneena muistanut kasvihuoneen ja raahautunut puolipukeissa kasvihuoneen sulkemaan. Tämä loppukesä oli varsinkin niin märkää, että kastelua eivät kasvihuoneellakaaan kasvit kovasti tarvinneet, vaan ottivat altakastelualtaista tarvisevansa. Joten puutarha jäi loppukesästä paitsioon ja jokakesäiset rutiinit eivät enää toistuneet. Joten syy ei ole kasvihuoneessa, vaan sen huonomuistisessa omistajassa.

Ylemmässä kuvassa on tämän kesän kokeilu eli ananaskirsikka, joka ripsiäisten riivaamana kärsi loppukesän kasvihuoneella ja oli aivan varma, koska pudotti hedelmänsä aina aika ajoin, että satoa emme siitä saa. Toisin kävi ja itsekasvatettua ananaskirsikkaa pääsimme maistelemaan tänä syksynä. Paprika kärsi hieman enemmän, kypsyi hitaasti ja saimme vain yhden kunnollisen punaisen paprikan syödäksemme. Maku kyllä oli herkullinen ja makea. Tomaattia mieheni keräsi pienen kulhollisen kypsänä ja loput oranssit ja vihreät raakileet laitoin pahvilaatikkoon kypsymään lisää. Kypsät kirsikkatomaatit mieheni on viikonlopun ja alkuviikon aikana napostellut ja sitäkin löytyy vielä laatikosta odottamassa kypsymistä.

Myös käsityöt edistyvät ja siskontyttöni hihatin on nyt valmis ja etukäteisnimipäivälahjaksi toimitettukin jo saajalleen. Tosin sain palautetta, että hän ei halua sitä nimipäivälahjaksi, mutta huoli sitten kuitenkin, kun kerroin, että jotakin muutakin sitten nimpparilahjaksi saa.

Neiti suostui myös poseeraamaan tanssiasennoissa ja koosteessa näkyy siis hihatin myös ballerinan päällä. Ja sopivahan tuosta tuli ja sopii tuo violetti hienosti neitokaisen muuhun tanssiasuun.

 

Yllättävää kyllä, vaikka violetti ei lempiväriini kuulukaan ja tuo oli vielä aika tumma sävyltään, oli se mukana kutoa. Tähän saattoi vaikuttaa kylläkin aika suurestikin langan laatu ja pehmeys. Odotan jo sormet syyhyten millaisen mallin valitsisin omasta oliivinvihreästä langasta. Nyt kun olen ymmärtänyt palmikon tekemisen syvimmän ominaisuuden, joka ei ollutkaan niin vaikeaa kun luulin, voin omaan neuleeseenikin palmikoita kutoa. Kun vielä saisi päätettyä todellakin sen mallin!

Tällä hetkellä on työn alla virkattava ananaskuvioinen huivi, josta en ole päättänyt pidänkö siitä vai enkö. Ainoa kotoa löytynyt sopiva puuvillalanka, jota löytyi tarpeeksi, oli kirkkaan keväänvihreää ja jotenkin tuntuu nyt kesän jälkeen oudolta virkata noin kirkasta sävyä. Itselläni jotenkin värit valikoituvat vuodenajan mukaan ihan alitajuisesti. Mutta ajattelin nyt kuitenkin huivin loppuun saakka virkata ja jätän odottamaan kevättä ja viimeistelyä, ja mietin silloin, pääseekö käyttöön.

Sormet syyhyäisivät jo uuden neuleen pariin. Minulla odottaa yksi kirjoneulemalli, johon on villa-silkkisekoitteista lankaa odottamassa ihanissa syksyisen luonnon väreissä, paria eri vihreää ja ruskean sävyä. Kuitenkin toisistaan erottuvia murrettuja sävyjä, joten kirjoneule on mahdollinen niistä kutoa. Taas pääsee harjoittelemaan. Kirjoneuleita olen vain jokusen aiemmin kutonut ja nekin ovat olleet pienimuotoisempia, sukkia yms.

Ja edelleen siis tylsistyn kotona sairauslomalaisena. Nyt olen lopultakin, jalan hieman viimeisimmän akupunktion jälkeen rauhoituttua, uskaltanut kokeilla hoitona jäädytettyä pulloa. Netin kautta sain vinkin, että laittaa pieneen muoviseen limsa- tai mehupulloon vettä ja pakastaa tämän, ja sen jälkeen tällä rullailee jalkapohjan kalvoja auki, niin saa samalla kylmähoidon ja tuo niksi on kyllä toiminut. Eilen kävin röntgenkuvissa ja ensi viikolla lausunnon valmistuttua saan tulokset. Selviää se kalkkeutumisen aste vai kettuilevatko vaan pelkät pehmytkudokset ja olenko tässä iässä edelleenkin liian joustava. Mutta nyt lopultakin kuitenkin tuntuu, että parempaan suuntaan lopultakin olen menossa plantaarifaskiittini kanssa, vaikka tiedänkin, että vaiva on pitkäaikainen. Mutta jos löytyy keinoja hillitä tulehdusta, on se aina hyvä merkki. Kohdallani akupunktio ja kylmärullaukset ainakin tuntuvat tehoavan. Toivottavasti jatkossa pysyisin kepittömässä kunnossa. Vielä on yksi kyynärsauva käytössä, koska röntgenissä käynnin jälkeen jalka taas hieman särki iltasella ja on vielä tämä loppuviikko aikaa saada tulehdus laskemaan eli ei ole pakko vielä testailla, joko jalka kestää täyttä painoa. Vielä täytyisi ehtiä jossain välissä kantapääpehmike löytää kenkää varten. Tämä vaatii todennäköisesti ostosreissua isompaan kaupunkiin. Omalta pikkupaikkakunnaltani moisista ei valikoimaa ole löytynyt muita kuin apteekin silikoninen versio.