Ajan kulumista on vaikea kuvata, mutta yksi helppo tapa on katsella virtaavaa jokea. Siskoni kodin lähellä on kaunis maisema, hän nimittäin asuu kosken rannalla.
Aika kuluu vääjäämättä ja se tietää myös väistämättä muutoksia. Itse yhden isomman toteutimme tänä kesänä, kuten aiemmin blogissani jo mainitsinkin. Vielä on vähän kesken ja alalaudoituksesta suurin osa on maalaamatta, mutta päätimme jatkaa urakkaa ensi keväänä tai kesänä, koska jalkani tulehtui ja miehelleni alkoivat syksyn tullen taas opiskelukiireet. Mutta pitemmittä puheitta, alla lopputulos, ennen ja jälkeen.
Mitäs pidät? Itse pidän kovasti. Ehkä päätykolmioiden kattolaudat olisi voinut myös maalata tummanharmaalla, kuten autotallin ja varaston ja etuterassin laudat, mutta emme enää lähde purkamaan ja niitä maalamaan. Itselleni eniten päänvaivaa tuotti tuo takaterassin takaseinä. Sen halusimme vaaleammaksi, mutta emme peittovärillä, joten siitä tuli sitten läpikuultavalla maalilla harmahtava ja aurinko tuota tulee lisäksi harmaannuttamaan lisää, kuten terassilaudoitukselle onkin jo tehnyt. Talon etupuolen muutos on myös jakanut mielipiteitä. Anoppini sai lähes slaagin, kun näki seinän muuttuneen tummanharmaaksi. Kun taas ystäväni, jotka ovat lenkkeilleet talomme ohitse, kehuivat muutosta kovasti onnistuneeksi. No, talo on nyt muutoksen kokenut ja pääasia, että itse olemme tyytyväisiä. Katto ja rännit uusittiin jo talvella ja nyt elokuussa välikatolle lisättiin puhallusvillaa, jonka olemme nyt jo iltaisin huomanneet. Sisällä on paljon lämpöisempi kuin muina syksyinä, monenakaan iltana emme ole ilmalämpöpumppua tarvinneet, enkä minä ole enää tarvinnut kahta pitkähihaista päällekkäin. Sohvalla on tullut suorastaan hiki. Takkaa olemme jo joinakin iltoina lämmittäneet. Se jos jokin on syksyn merkki minulle ja joka vuosi yhtä suuri nautinto on tuo takkatuli syksyn lähestyessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.