Voi tylsyys...

Tänään kävin uuden reissun työterveydessä lääkärille edelleen kipuilevaa jalkaani näyttämässä ja sairausloma jatkuu. Huomenna on akupunktioaika ja maanantaina sitten röntgenkuvaan tarkastamaan onko luut ylirasittuneet vai onko se kalkkeutuminen jo tässä iässä alkanut, eli onko luupiikkiä jalkapohjassa. Jalan paranemistahdista ja röntgenlöydöksistä riippuu jatkohoito. Mutta jos nyt seuraavan 1,5 viikon aikana jalka ei tokene, särky ja kipu jatkuvat edelleen, on kortisonipiikin aika. Joten toivon, että akupunktio, oireenmukainen hoito ja lepo nyt vähitellen tehoaisivat. Terveyttään ei voi aina hallita ja nyt on vaan odoteltava kärsivällisesti kalvotulehduksen paranemista.

Tiistaina kävin ulkosella kiertämässä keppini kera, koska mieheni unohti ostaa kaupasta ruokatarpeita ja arvoin puutarhasta löytyvien juuresten ja yrttien välillä, mistä ruuan valmistaisin. Koska yrtit oli huomattavasti helpompi jalkapuolen noutaa, niin päädyin pastaan yrttisellä kermakastikkeella. Jääkaapista löytyi riisikermaa ja riisimaitoa, johon lisäsin eri yrttejä sekä hieman suolaa ja pippuria. Kerma ja maito kiehumaan yrttien kera ja suurustus lopuksi vielä hienolla riisijauholla. Ruokaa riitti vielä seuraavaksikin päiväksi itselleni ja miehelleni evääksi töihin. Arvosanaksi 10+. Mieheni mukaan herkullista. Enkä kyllä itsekään moittimisen aihetta ruuasta löytänyt. Paitsi sen perinteisen ongelman pastaruuan ollessa kyseessä, se kun kermoineen päivineen jämähtää vatsanpohjalle, niin tietää syöneensä.

Eilen tein illasta pannukakkua, jota söimme itse tekemiemme hillojen kera iltapalaksi. Ilmeisen hyvää tuokin, kun aamulla oli taas pala kadonnut mieheni suihin. Hetan pikaruokala toimii, jalkapuoli kun ei kauaa pysty seisoskelemaan.

Alkuviikosta oli aikamoinen säikähdys, kun yöllä oli mittari käynyt pakkasen puolella ja aamulla oli autostakin lasit olleet jäässä. Ensimmäisenä tuli mieleen meidän ainoa kukkiva gladiolus. Mutta ei ollut paleltunut, edelleen kukkii ulkosalla kauniin violettina. Tänä kesänä gladiolukset eivät ole nauttineet ja tällä hetkellä yksi kukkii ja sen lisäksi toisessa on kukkavana, ja siinä taitaa tämän kesän kukinta ollakin.

Ystäväperheestä tuli synttärilahjaksi alkukesästä tupsulaventeli, jonka istutin yrttimaalle ja se on ainakin hyvin viihtynyt ja nyt kauneimmillaan kukkii.

Ja nyt tuntuu meidän puutarhassa kaikki violettisävyinen kukkivan, gladiolus on aukaissut violetit kukkansa, samoin kaksi eri violettikukkaista asteria kukkii, laventeli on violettia ja myös tuo toinen kärhö on violettisävyinen kukiltaan. Ja jos syysleimut eivät olisi paleltuneet viime talvena, nekin kukkisivat juuri tällä hetkellä violetissa sävyssä.

Kärhöä olen seurannutkin nyt kotona ollessani päivittäin työhuoneeni ikkunasta jo viikon ajan, ja yrttejä puutarhasta noutaessani poikkesin samalla reissulla kameran kera lähempääkin katselemaan. Kyllä ne kukat vähitellen aukenevat, vaikuttaisi olevan kerrottukukkainen, ainakin noin nupun rakanteen ja aukeamisen hitauden vuoksi. Vai mitä mieltä olette?

Kasvihuoneella kasvit alkavat olla viimeisillään. Paprikan ja ananaskirsikan suhteen luovutin jo aiemmin ripsiäisten hyökkäyksen jälkeen. Tosin kuulin nyt myöhemmin, että ananaskirsikassa oli kypsynyt hedelmiä ja mieheni oli niitä tyytyväisenä napostellut. Paprikasta saimme yhden punaisen paprikan sisälle, mutta pitkään tuo kypsyi. Kurkussa on lehdet jo keltaisena ollut kohta kuukauden ja näyttää siltä, että yksi kurkku vielä ehtii kypsymään.

Tomaatti on ainoa, joka vielä kasvihuoneellamme kukoistaa kasvullaan ja kypsyttää nyt hedelmiään. Kuten kuvasta näkyy, peittää kasvusto koko kasvihuoneen takapäädyn. Mieheni kuitenkin suunnitteli, että ensi viikonloppuna hän kerää kypsät tomaatit sekä isommat raakileet sisälle pahvilaatikkoon kypsymään ja heivaa itse kasvit ulos kasvihuoneelta. Mutta katsotaan nyt mitä ehtii ja koska ehtii. Ainakin aurinkoa ja lämmintä säätä on luvannut viikonlopuksi, joten hyvää puutarhassa touhuamissäätä olisi tarjolla.

Minusta ei nyt apukäsiksi ole ja hieman alkaa jo kypsyttää tämä avuttomuus ja konkkaaminen kepin kanssa. Henkinen pelastukseni on edelleen nuo käsityöt. Tulostin tänää netistä pari aiemmin tallentamaani linkkiä. Toista tekisi mieli aloittaa virkkaamaan, mutta täytyy ensin tutkia, löytyykö siihen sopivaa lankaa. Ja kyllä lankavarastojen kanssa on sama ongelma kuin vaatekaapinkin kanssa, ikinä ei löydy sitä sopivaa, mitä juuri sillä hetkellä kaipailisi. 

Mutta nyt mennään hissuksiin eteenpäin. Eiköhän tuo plantaarifaskiittikin jossan vaiheessa anna periksi. Mieheni onnekseni on nyt viikonloput vapaalla, eikä tee normaaleja 24 tunnin työvuoroja enää tämän vuoden puolella, joten olen oikeasti pystynyt lepuuttamaan jalkaani. Mieheni nauttii nyt vaihtelusta työelämässä ja on opintovapaalla tehden opiskeluihinsa liittyviä harjoittelujaksoja koko syyskauden ajan. Välissä poikkeamme pariksi viikoksi lomalla juhlistamaan pyöreitä vuosia. Reilun kuukauden päästä lento odottaa etelän aurinkoon ja lämpöön. Sitä ennen toivoisin saavani kalvotulehduksen hallintaan. Joten saa peukuttaa, että paranee. Jos ei muulla, niin toivottavasti sitten edes kortisonipistoksella, jos siihen asti joudutaan.

Tänään kuitenkin vietän iltaa yksin kotona sohvalla kutimen ja television ääressä. Mieheni opinnot siis toden teolla alkoivat tällä viikolla ja meillä se tarkoittaa sitä, että mieheni viettää kaksi iltaa viikossa opintojen parissa sekä muina iltoina ja viikonloppuisin ahertaa tehtävien parissa aina ehtiessään. Taas hieman lisää haastetta arjen pyörittämiseen. Mutta yritän suhtautua positiivisesti. Ilman muutoksia elämä kävisi vielä tylsemmäksi.