Värejä luonnosta

Siinä ne nyt ovat. Ensimmäiset itse värjäämäni langat. Ja vielä luonnonväreillä. Kurssin järjesti paikallinen yritys Neulovilla ja opetusta meille piti Aurinkokehrä, josta Anna Vasko meitä koulutti. Lankana suomalainen lampaanvilla (harjattu) sekä luonnonsilkki Neulovillasta pienempänä kokeiluversiona.

Kurssille ilmoittautessani olin ajatellut jotain vihreä tai oranssisävyistä. Toisin kävi. Päätin kokeilla kolmella värillä ja näin siinä kävi. Väreinä pohjaväriltään luonnonvalkoisesssa villavyyhdessä on lisättynä krappi (punainen), sinipuu (violetti) sekä reseda (keltainen). Keltaiseen väriin unohdin lisätä soodaa ja siitä ei tullut niin kirkas kuin muilla värjääjillä. Olen kuitenkin tyytyväinen, koska en ole kirkkaankeltaisen ystävä. Vaaleankeltainen olikin mieluisampi.

Silkkilankaan, josa kurssilaisten kanssa teimme kokeiluerän, kokeilin sekoittaa krappia ja resedaa saadakseni oranssia. Tuli haalean pinkki, vaaleanvioletti ja vaalean persikan sävyinen. Kaunis kuitenkin. Sekoitin ehkä hieman huonosti ja langasta tuli liukuvärjätty eikä yksivärinen, mutta ei tuo haittaa. Kaunis ja kiiltävä. Kunhan vielä keksisi, mihin tuon pienen ihanuuden hyödyntäisi? Ehkä jokin pipon reuna tai paidan kaulus. Ihanan pehmeää on lankana.

Silkkilanka märjänä kuivumassa.

Värjääminen oli yllättävän helppoa ja vähän sotkevaa. Ainoa mitä tarvitsimme oli suojakäsineet, jotta kädet eivät värjäytyneet lankoja käsittellessä. Purettaminen eli langan kattilassa kiehauttaminen veden, alunan ja viinikiven kanssa  (alkukäsittely värin tarttumiseksi) kesti tunnin, sen jälkeen puristelimme langoista ylimääräisen veden pois ja 30 min kuivatus ilmavassa paikassa niin, että lanka jää kosteaksi, mutta ei enää valu vettä. Tämän jälkeen lanka aseteltiin kuumaa kestävään lasiseen uunivuokaan, jossa väri lisättiin. Väri muodostui jauheesta ja kiehuvasta vedestä ja seos tehtiin pilttipurkkeihin, joista sitten lääkeruiskuun otimme sen verran väriä kuin tarvitsimme ja värjäsimme ne kohdat langasta jotka halusimme. Teemana oli liukuvärjäys, joten sitä kokeilimme. 100 g lankaa tarvitsee 100 ml väriä, jos koko villavyyhteen haluaa värin. Lääkeruiskuista näkee millilitrat, joten oli helppo laskea eri värejä ottaesssaan, paljonko tulee yhteismääräksi.  Ja sitten mikroon kuumenemaan 5 minuutiksi, 5 minuutin tauko, ja uudelleen 5 minuutin mikrotus. Kiehua ei saa mikrossa kuitenkaan, joten tarvittaessa mikron voi sammuttaa aiemmin, kunhan langan antaa olla siellä lämpöisessä. Huuhtelu tehtiin kolmasti lämpimällä vedellä ja viimeiseen huuhteluveteen tilkka etikkaa langan happamoittamiseksi, koska luonnonkuidut eivät kestä emäksisyyttä ja sitten lanka kuivumaan taas ilmavaan paikkaan. Tosin huuhtelun voi tehdä myös vaikka seuraavana päivänä, jos haluaa väriä enemmän jäävän lankaan kiinni. Itse olin kärsimätön ja huuhtelin jo samana päivänä.

Silkkilankaan, jota oli 10 g riittävä värimäärä oli siis 10 ml ja se sai hieman erilaisen käsittelyn. Pilttipurkkiin lisäsimme noin puolilleen vettä ja sitten lisäsimme värin ruiskulla. Upotimme langan sinne niin, että se juuri peittyi. Muuten käsittely oli sama, mutta siinä piti olla tarkempana kiehumisen varomiseksi, koska astia oli täynnä vettä. Villalanka oli kuitenkin puolikosteaa eli imi värin itseensä eikä astiassa nestettä pohjalla ollut.

Väriaineista enemmän tietoa löytyy Aurinkokehrän sivuilta. Luonnonvärejä löytyy paljon muitakin, mutta käytimme näitä Anna Vaskon opastuksella. Ja lopullinen väri paljastui vasta langan täysin kuivuttua, kuten yllä silkkilankakuvista sekä alla villalankakuvista näkyy.

Lanka märkänä juuri kotiin tuotuna.

Lanka kuivana vyyhdellä.

Ja yllätyksenä oli taas tuo pinkki, joka tuntuu vainoavan minua tänä kesänä ja syksynäkin vielä. Kurssille sovimme, että toteamme yhdessä lopputuloksen valmistuttua, että juuri tällaista lankaa minä suunnittelinkin. No, en todellakaan suunnitellut, yritin jotain oranssi-vihreäsävyistä, mutta ihastuin silti tähän lopputulokseen. Langassa on todellakin ei_niin_minun_suosimani_värit, kuten keltainen, violetti ja pinkki sekä vaalea oranssin sävy, mutta niin kauniisti harmoniassa toistensa kanssa, että lopputulokseen olen tyytyväinen ja ehkä tuo jonkun muun lisälangan avustuksella päätyy vielä villapaitaan. Yksin tuo 100 g vyyhti ei pitkälle riitä. Olen todella kiitollinen, että omalla paikkakunnalla oli mahdollista tällainen kurssi suorittaa ja päästä kokeilemaan uusia asioita.

Koska palmikkopiponi onnistui niin hyvin, päätin jatkaa samalla linjalla eli palmikoiden harjoittelua lisää. Isosiskoni joutui kesällä lopettamaan luomupuotinsa ja ostin häneltä ylijääneitä lankoja pois, joita tuli erilaisissa väreissä, joitakin kerä ja toisia värejä enemmänkin. Tätä violettia oli 2 kerää. Koska minulla on edelleen ollut aikaa käsitöille sairaslomalaisena ja violetti ei ole minun värini, aloitin siskontytölle hihattimen tanssiharjoituksiin lämmittimeksi. Jumppapukukin on siis violetti. Saa nähdä kelpaako? Tässä siis on edelleen vielä keskeneräisenä. Mallia hihattimeen ei minulla ollut, siskoltani pyysin viestillä neidiltä tarvittavat mitat ja neulontamalli siis ihan omasta päästä. Lopputulos on siis edellen mysteeri. Lankana Hjertegarnin Alpaca silk (60% alpakkaa, 30% merinovillaa, 10% silkkiä). Aivan ihanan pehmeää ja taivaallista kutoa.

Eilen poikkesin akupunktiossa plantaarifaskiittiani hoidattamassa ja ainakin kiputilan aikana syntynyt pohjejumi helpotti. Jalkapohja edelleen särkee ajoittain, jos olen enemmän joutunut olemaan pystyssä, vaikka kävelenkin yhden kyynärsauvan kanssa keventäen vasemman jalan painoa. Ylihuomenna pitäisi töihin palata, joten täytyy kohta siirtyä kokeilemaan kävelyä jalalla. Eiköhän tuo ilmoita sitten, kestääkö jo vai tarvitseeko lisää lepoa vielä. Onneksi perjantaille on varattu jo uusi akupunktioaika työpäivän jälkeen.

Ihana aurinko paistaa pihalla. Minä nautin siitä kotona ikkunoiden ääressä. Ja että tekisi mieli lähteä ulos keräämään käpyjä, tekemään puutarhatöitä ja ihan vain kävelylenkille. Ne saavat nyt kuitenkin odottaa. Jos sinä olet ulkoilukunnossa, lähde ihmeessä ulos ja nauti ihanasta aurinkoisesta ja raikkaasta syyskesästä!