tiistai 16. joulukuuta 2014

16

Tämä on sitä ihaninta aikaa, kun alkaa joulukortteja ropista postilaatikkoon. Viime vuosina saamiemme korttien määrä on vain kasvanut, vaikka osa ihmisistä onkin siirtynyt lahjoittamaan joulukorttirahansa hyväntekeväisyyskohteisiin. Itse pidän traditiosta ja nautin askartelusta, ja tänäkin vuonna tuli postitettua iso kasa itse tehtyjä kortteja. Jokunen uusi osoitekin päätyi tänä vuonna joulukorttilistalle.

Lisäksi sain perinteisen joulukirjeen kummitädiltäni. Emme ole vuosiin nähneet, mutta ihana on aina joulun aikaan edes kirjeitse vaihtaa kuulumisia ja usein siinä herkistyykin lukiessa vuoden aikana asioista, joita toisen elämässä on tapahtunut. Tämä kirje on minulle joka joulu se tärkein postin kiikuttama kirjekuori. Hauska yhteensattuma on se, että täytämme ensi vuonna yhteensä 100 vuotta, kun molemmilla meillä tulee pyöreitä vuosia täyteen. Hän oli tämän hauskasti pannut huomiolle. Minusta olisi ihanaa, jos joku vuosi ehtisimme tapaamaan ihan kasvotustekin. Olen ollut niin pieni, kun viimeksi nähtiin, mutta muistan edelleen kuinka hänestä paljon pidin. Se on tunnemuistissa jonnekin sisimpääni tallentunut.

Viime päivien ihanuuksien vastakohdaksi olen itseni yllättänyt pohtimasta joulun kiltteysteemaan liittyen sitä ikävaa tosiasiaa, että jotkut ihmiset ovat tietyllä tapaa kieroon kasvaneita. Itse olen hieman liiankin sinisilmäinen ja kiltti, ja usein asetan muiden hyvinvoinnin omani edelle. Vastakohtanani ovat sitten ne ihmiset, jotka riemuitsevat, ja suorastaan imevät energiansa ja nautintonsa siitä, kun saavat toisen ihmisen asetettua huonoon valoon - jos ei muuten onnistu, niin ainakin vääristämällä totuutta. Ja tietenkin heille edulliseen suuntaan. Heille sopisi näin joulun aikaan lahjaksi se kaikkien lasten kauhu eli paketillinen risuja. Liukkaan kielen he ovat jo saaneet, ja siinäkin on näköjään liikaa, kun on niin vaikea hillitä puheitaan. Kanssaihmisten manipulointi on myös lempipuuhaa heille. Ikiaikaisten risujen sijaan olisi mainiota antaa heille kunnon annos empatiakykyä, sosiaalisia taitoja ja omatunto. Siitä riittäisi loppuelämäksi positiivisia kokemuksia, aiemmin kerätyn negatiivisuuden sijaan. Voi kun siihen pystyisi pieni ihminen...

2 kommenttia:

  1. Oli näköjän täätäkin kortti saapunut perille. ;)

    VastaaPoista
  2. Kyllä. Pirteät blondit kuvassa. ;) Mutta tunnelma on seesteinen ja ovat kerrankin paikallaan. :P

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.