Ankeuttaja-listan ykköseksi pääsee fasettilukko. Maanantaina herätessäni oli rintarangasta nikama pois paikaltaan aiheuttaen - ah niin tuttua - hermosärkyä ja yläselän ja niskan lihakset ja jänteet vasemmalta menivät pitkästä aikaa kunnolla jumiin. Lisäksi vasen käteni puutui ja olipa lystiä kirjoittaa koneella töissä kaksi päivää käsi puutuneena. Tiistaina lopulta otin vastaan hoitajalta kipupiikit työpäivän päätteeksi ja jumit alkoivat onneksi niillä helpottamaan ja selkärangan lukkokin antoi lopultakin keskiviikkona periksi.
Toinen ihanuus listallani on niskaperäisenä maanantai-iltana alkanut migreeni, jota kesti keskiviikkoiltaan saakka. Onneksi täsmälääkkeet tehosivat kohtuullisen hyvin.
Kolmanneksi kiilaa se, että sain puurtaa puolikuntoisena yksin töissä kolmen päivän ajan koko työaluettamme, kun työparini joutui olemaan töistä pois tiistaista lähtien. Sijaisia kun ei tällä hetkellä ole osaavia tarjolla. Ja se soi ja se soi ja se soi, niin siis työpuhelin!
Neljännelle sijalle rankkaan poskiontelotulehduksen, joka ei ollutkaan melkein kuukauden takaisesta antanut periksi, vaan havahduin torstaina aamusta siihen, että vasen puoli päästä oli räjähtämäisillään säryn ja paineen vuoksi, ylähampaat särkivät vasemmalta ja vasen silmä tuntui pullahtavan päästä pihalle, puhumattakaan jättisilmäpusseista. Ja kunnon tulehdusta sieltä vasemmalta löytyi ja taas napsitaan antilooppipillereitä. Mikä tietää taas juuri toipumaisillaan olleelle suolistolleni uudelleen bakteerikannan menetystä. Ja kyllä, maitohappobakteerit menossa isommalla annoksella. Ja kyllä, hiivakin sieltä vielä hiipii ilahduttamaan arkea. Että mä inhoan bakteeritulehduksia!
Viidennelle sijalle kruunataan se, että eilinen työpäivän lyhennys jäi pitämättä, koska työparini ei ollut töissä, joten en voinut lähteä aikaisemmin. Juhuu, hurja tili tulossa, 1 h 45 min ylitöistä. (Vähän sarkasmia pitää kylvää välillä tämän kotipuutarhurin...)
Joten tästä viikosta neljä päivää kului puolikuntoisena, päivät töissä urakoidessa ja töiden jälkeen illat kotona puolitajuttomana maaten ja torkkuen. Näin "ihanaa" tämä arki joskus on...
Nyt kun työviikko on ohi, fasettilukko lauennut, niskalihakset ja -jänteet pehmeät, migreeni ohitse, antilooppikuuri menossa ja olo alkaa vähitellen normaalistua, niin elämäkin alkaa taas maistua. Antoi tämä viikko taas muistutuksen olla kiitollinen elämän pikku iloista, kuten kivuttomista päivistä. Ja nyt on syytä kehua ihania työkavereita, jotka joustivat tässä tilanteessa ja sain apua ja ymmärrystä, kun sitä tarvitsin. Mieheni myös on aarre tällaisissa tilanteissa ja hoiti kotona asiat sillä välin, kun vaimo makasi puolitajuttomana ja järki hitaalla iltaisin työpäivien jälkeen reporankana sohvalla.
Vähän taka-alalle ja unohduksiin meinasi tässä jäädä viikonlopun katastrofi eli vihannespunkit! Viime lauantaina mieheni huomautti hämähäkistä mustasilmäsusannan taimessa. Olin jo aiemmin ihmetellyt yhtä kolmesta taimesta, kun meni pienellä aikaa lehdistään keltaiseksi. Kun rupesimme tutkimaan, niin koristekurpitsan 4 taimesta sekä mustasilmäsusannan kaikista 3 taimesta löytyi pieniä ja hieman isompiakin vilistäjiä, sekä tietenkin niitä lehtiviotuksia. Em. taimet pääsivät hetkeksi pihalle ja pikaiseen pyretriinisuihkutukseen. Ikävä kyllä koristekurpitsat eivät kestäneet ja sisällä eristyksissä kuoleentuivat parissa päivässä. Täytyypä kylvää uudet pikaisesti. Mustasilmäsusannat vielä ovat hengissä. Tomaatista ja kesäkukista löytyi hieman lehdistä vioitusta, mutta ei öttiäisiä, joten olemme pitäneet ilmankosteutta yllä sumuttelemalla ahkeraan ja toivotaan että ainakin nuo hyötökasvit säästyisivät. En tiedä mistä moiset vilistäjät meille löysivät tiensä. Mutta kyllä harmitti, noin kauniisti asia ilmaistuna. Onneksemme nyt näyttää kuitenkin siltä, että vihannespunkki-epidemia oli tässä. Ainakin toivoa sopii...
Uusi lukijakin on ilmoittautunut virallisesti blogiini. Teretulemast myös toinen isosiskoseni mukaan lukijakaartiin!
Ps. Pahoitteluni tämän viikkoisesta purkauksestani. Olisi varmaan ollut sairasloman paikka, mutta ankeuttajat lamauttivat myös ilmeisesti aivotoimintani...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.