Uusia alkuja

Meillä on vietetty viimeiset viitisen vuotta Lapsettomien lauantaita. Siskontyttöni, joka on myös kummityttömme, on perheineen muistanut minua ja miestäni silloin kukkasilla. Tänä vuonna saimme kauniin leikkokukkakimpun. Kimppu jotenkin synnytti minulla mielikuvan lumen alta heräävästä keväästä ja uuden syntymän alusta. Meillä niitä elämän alkuja syntyy, mutta eivät koskaan ehdi kehittymään valmiiksi. Siksi olen kiitollinen, että meille lapsettomille on oma päivä. Päivän tarkoitushan on myös lisätä tietoisuutta lapsettomuudesta ja ymmärrystä asiasta sellaisille ihmisille, jotka eivät lapsettomuutta itse ole kokeneet. Itse koen sen päivänä, jolloin annan itselleni luvan muistaa ja surra niitä menetettyjä pieniä toivon ja rakkauden alkuja. Onneksemme meillä on ihanat kummityttömme pikkusisaruksineen ja muutkin ystävien lapset, joiden kanssa voimme viettää aikaa ja tehdä "lapsellisia" asioita.

Tänä äitienpäivänä mieheni ei ollut töissä ja vietimme päivän vanhempieni luona, jonne myös sisarukseni perheineen ja mummuni olivat saapuneet päivää viettämään. Illalla ajelimme sitten vielä kaksistaan mieheni kanssa hänen äitinsä luo iltaa istumaan. Mukaan leivoin tällä kertaa vadelmamuffinseja, joista jätin raasteet pois ja lisäsin taikinaan ananasmurskaa ja jäisiä vadelmia, koristelin yksinkertaisesti sokerikuorrutteella ja sokerisydämillä. (Perusmuffinsiohje löytyy huhtikuun "Keltaista pääsiäisen kunniaksi" -blogikirjoituksestani).

Viikonloppuna kiertelimme mieheni kanssa kotipuutarhassa tarkastelemassa kasvutilannetta. Yllättävän paljon sieltä löytyi jo kukkivia kasveja, kun vaan tarpeeksi läheltä osasi katsoa. Ja nyt viikon aikana on taas lisää kukintoja auennut ja nupullaankin on paljon.
 Tämän päivän yllättäjä oli särkynyt sydän, jossa on jo ensimmäinen nuppuvana!




Niin ja vihannespunkki uusi invaasionsa alle viikossa, joten taimet tarkan valvonnan alla edelleen. Tällä hetkellä olemme menettäneet vasta koristekurpitsat. Onneksi ovat nopeakasvuisia ja uudet siemenet jo kylvetty ja mullan alta näyttivät jo alut kurkistelevan esiin. Ei voi muuta kuin toivoa, että säännöllinen myrkyttäminen lopulta vie voiton öttiäisistä, ettemme menetä enempää itse kasvatetuista taimistamme...