Leijonakuningas ja neiti mangusti

Kävimme eilen mieheni ja anoppini kanssa katsomassa paikallisen show teamin keväisen tanssisadun. Leijonakuninkaasta oli tehty huikea versio. Lavastukset ja asusteet ovat joka kerta olleet hyvin toteutettuja, eikä tälläkään kertaa joutunut pettymään. Esiintyjien ikähaarukka on aivan pienistä tirpoista aikuisiin saakka. Ja huomaa, että esiintyjät nauttivat yhtä paljon kuin katsojatkin.

Tuttu mangusti on se, joka katsoo kameraan!

Kummityttömme on jo jokusen vuoden ehtinyt esiintymään, mutta aina tietenkin jaksaa jännittää. Tosin nyt 8-vuotiaana pahimmat virtapiikit esityksen tauoille ovat jo tasoittuneet. Tänä vuonna hänen tanssiryhmänsä saivat mangustin asusteet ja maskin. Puvut ja maskeeraus olivat niin hyvin toteutettuja, että en olisi neitiä tunnistanut ennen esitystä, jos ei olisi minua hihasta kiskonut ennen esityksen alkua.

Kukkakaupasta löytyi jo pioneja, ja sellaisella mangustin sitten palkitsin esityksen jälkeen. Anopiltani, joka on varamummu siskoni tytöille, neiti sai myös ruusun. Nuorempi siskontyttö oli hieman nyreissään, kun hän ei saanut kukkia, mutta ehkä sitten ensi kaudella on jo lavalla mukana esiintymässä ja saa myös kukkia palkkioksi.

Keinu koottuna ja testi-istunnassa kotiterassilla.

Tänään ajelimme multaostoksille ja kyllä, taas karkasi ostokset käsistä. Tällä kertaa miehelläni. Appivanhemmilta peritty puukeinu oli jo niin laho, että jokunen vuosi sitten terassia rakentaessamme jouduimme siirtämään sitä ja totesimme, että puukeinu oli tullut tiensä päähän ja laudat olivat osittain lahonneet. Palasiksihan tuo meni ja se oli sen keinun loppu. Itse en keinuttelusta niin välitä, mutta mies tykkää istuskella keinussa. Hän bongasi tänään ale-keinun kaupasta, ja itsekin tykäistyin keinun ulkonäköön ja siihen, että on polyrottinkia, joten ei vaadi huoltotoimenpiteenä kuin pesua silloin tällöin. Joten sellainen keinu tänään saapui takaterassillemme miehen kesäiseksi lempipaikaksi.