Jotta se puhkeais kukkaan
Helli ja hoivaa varoen vaali
Ettei se menisi hukkaan
Pois älä oveltas käännytä koskaan
Suru jos koputtaa milloin
Pyydä se sisälle syötä ja juota
Tarjoa yösija silloin
Sitten kun kukkanen kesän on nähnytHajoaa se maahan multaan
Näät sen silti kukkana aina
Muistot on kalleinta kultaa
Eikä sun vieraasi asumaan jäänyt
Lähti se muualle matkaan
Vielä se tulee mennäkseen jälleen
Lähemmäs kuin aavistatkaan
Se mitä kunniavieraasi kertoo
Kätke se sydämees tarkoin
Ei niitä oppeja kirjoista löydä
Ei ostaa voi miljoonin markoin
Itkuja varten on ihmisen silmät
Vierikää kyyneleet
Tuleehan tuolta se toinen päivä
Kun on kepeät askeleet"
Itse kappaleesta sovituksineen en pidä, mutta sanat ovat osuvat ja kauniit. Läheisten tuki on ollut valtava ja olen kiitollinen siitä. Surutyöhön kaiken keskellä ei ole ollut kuitenkaan aikaa, mutta nyt lopultakin on minun vuoroni tullut, suru ja paha mieli purkautuvat ulos. Viime viikkojen piinaavat tapahtumat alkavat vähitellen hahmottua, ja tulevaisuus ilman sitä läheisintä, joka minulle niin paljon elämänsä aikana antoi. Olen niin kiitollinen ajasta jonka hänen kanssaan sain viettää, mutta samalla surullinen, että hänet niin pian otettiin pois. Kun omat sanat eivät riitä, niin lainataan edelleen:
"Sitten kun kukkanen kesän on nähnyt, hajoaa se maahan multaan.
Näät sen silti kukkana aina, muistot on kalleinta kultaa."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.