Tänään on eilinen uurastus tasoitettu ja vietetty löhöpäivää käsitöiden ja television parissa. Ja ihailtu eilen puutarhasta sisälle haettua gladiolusta. Tässä punaisessa on niin kauniin samettinen pinta.  Gladiolukset eivät oikein tänä kesänä ole jaksaneet kukkia yhtä hyvin kuin aiempina kesinä. Olisiko tämän kesän lämpötilan ja kosteuden muutokset olleet niin valtaisat? Nyt on tuntunut jo normaalimmalta syksyltä, viileät aamut kosteine nurmikkoineen ja lämpimät aurinkoiset päivät.

Syksyn lähestyessä on myös alkanut meillä kasvihuone- ja kellari"ralli". Aamuisin kasvihuone aukaisemaan ja maakellarin ovi sulkemaan, ja illalla päinvastoin. Kasvihuoneella enää tomaatit kukoistavat,  mutta hoidetaan nyt vielä hetki niitä, kun tuntuvat viihtyvän. Kellaria taas viilennetään tulevaa talvea varten eli itse kasvatetut perunat ja porkkanat pääsevät sinne talvehtimaan. Talvella on mukava sieltä sitten noutaa ruuanlaittoon, koska tosiasia on se, että itse kasvatetut ovat niin paljon parempia maultaan, kuin kaupasta ostetut.


Kävinpä sentään autolla pienen lenkin heittämässä ja bongasin siskonmiehen tyttöjen ja koiruuden kanssa lenkillä, ja poikkesin heitä morjestamassa. Uusi automme sai myös hyväksynnän siskontytöiltä. Etupenkit on helppo saada makuuasentoon ja auto todettiin tätä myötä sopivaksi matkailuautoksi. Lasten suusta tulee totuus, vai miten se meni... Mukaani sain siskoni puutarhasta miehelleni luumuja herkuteltaviksi, itse en voi niitä syödä, mutta lisäksi karhunvatukoita tuli vähän kerättyä itselleni taherkutteluksi.

Ja olen niitä harvoja, jotka ovat onnistuneet karhunvatukan tappamaan. Istutin siskoltani saamani taimet pari syksyä sitten vanhan kasvihuoneen, nykyisen varaston, seinustalle ja vain yksi kuudesta taimesta lähti kasvamaan, ja sekään ei enää lähtenyt tänä kesänä kasvuun. Asiaa ihmetellesämme muistin, että joskus oli ollut puhetta että vanha kasvihuone on rakennettu vanhojen, puisten ratapölkkyjen päälle, eli löytyipähän syyllinen karhunvatukoiden kuolemaan. Joskus jatkossa, kun löydän aikaa ja sopivan tilavan, ja myöskin tuen mahdollistavan paikan avarasta puutarhastamme, niin karhunvatukkaa uudelleen laitan kyllä kasvamaan. Siskoni luona ihalin tänä kesänä karhunvatukoita tuettuna kasvamaan kaariportin päälle. Kukinnon aikana portti loisti valkoisenaan varjopuolella pihaa. Joten jos uutta pihavarastoa ei meille ensi kesien aikana saada hankittua/löydetä sopivaa, voisin tuota kaariportti-ideaakin hyödyntää...