Syksyn sävyjä ja häivähdys pinkkiä

Kävimme viikolla mieheni kanssa Tampereella ostoksilla ja sieltä reissulta matkaan tarttui kolme krysanteemia, yksi lumipalloheisi ja sitruunankeltainen päivänlilja.

Ihmisen maku näemmä muuttuu iän karttuessa ja valitsemani ksysanteemit ovat minun valitsemakseni "oudon" värisiä, mutta sopivat mielestäni hyvin takaterassille tiiliseinää ja maalattua tummanruskeaa seinää vasten.

Lisäksi saviruukut eivät ole ikinä kuuluneet suosikkeihini, mutta nyt kaivoin vanhat ruukut esille varastolta ja kellarilta ja niihin nuo syksyn kaunokaiset nyt pääsivät. Rakensin jonkin sortin ryhmän, voisiko tuota kukkapuroksi sanoa?

Kaunis on asetelma takaterassillamme ja piristää jo hieman ankeaksi päässyttä terassiamme sekä siinä sivussa talon asukkaita, ainakin minua. Nyt voi vain odotella, että kukat aukeavat ja krysanteemit puhkeavat väriloistoon tummansävyisellä terassillamme.

Jo vähän aikaa olen haaveillut pihalle lumipalloheisiä ja löysinkin nyt alennusmyynnistä taimen, jossa lehdet ovat nyt väritykseltään aivan uskomattoman kauniit. Syksy tulee eittämättä ja olen aina pitänyt syksyn punasävyisistä lehdistä.

Vielä kun keksisin pensaalle sopivan paikan. Sivu/etupihalle pääsee kasvamaan, mutta olen samalle alueelle suunnitellut myös verivaahteraa ja ilta-aurinkoon sijoittuvaa terassia, joten siksi on hieman hankala hahmottaa juuri nyt sopivaa paikkaa. Kauns kukinto olisi kuitenkin kiva kesällä näkyä etuovesta kulkiessamme...

Koska aiemmin Plantagenista oli kertynyt 5 sinistä kukkaruukkua, jotka palauttaessaan saa vaihtaa yhteen perennaan, kävimme katsomassa onko mitään perennoja enää jäljellä ja löysinkin tämän syyspäivänliljan, joka nimensä mukaan siis on sitruunankeltainen kukinnaltaan. Istutin jo aiemmin tänä kesänä siskoltani saamani oranssin päivänliljan viereen. Ensi kesänä sitten näkee, viihtyykö kasvi pihallamme ja pääsemmekö ihailemaan kukintaa.

Vielä on myös vanhastaan loppukesän kukintaa vielä jäljellä ja joriinit ovat nyt kukassa ja jokunen gladioluskin vielä kukkii.


Hauskan lisän on tehnyt terassillemme aidan raoista läpi kasvanut keijunmekko, joka pehmentää mukavasti tylsää puuaitaa. Tätä en ollut suunnitellut, mutta joskus luonto tekee omia päätöksiään. Kiitos siitä!