Koko viikon edestä...

Vielä löytyi kesän jäljiltä yllätyskukinto. Mustasilmäsusanna oli intoutunut vielä yhden tiilenpunaisen kukan aukaisemaan lämpimän takaterassimme suojaisimmalla kulmallla. Melkein kauniimpi nyt syksyaikaan.

Lisäksi aiemmin ostamani  kauniit krysanteemit ovat aukaisseet syksyiset kukkansa ja nyt ovat kauneimmillaan. Edelleen olen pitänyt kukkapuron paikallaan, eivät ole siirtyneet, koska myös kesäkukat jaksavat vielä terasseillammme kukkia edelleen.

Lumipalloheisi pääsi tänään paikalleen sivupihalle tukiritelikön viereen, jossa on varjoa, mutta myös iltapäivästä ja illasta aurinkoa tarjolla. Ensi kesän alussa sitten näkee, saako noin pieni taimi vielä yhtään kauniin pallomaista, valkoista kukintoa aikaiseksi. Joskus myöhemmin, kun mieheni kanssa ehdimme, ritelikön viereen istutamme kasvamaan villiviiniä sekä jo aiemmin mainitsemani verivaahteran, josta olen myös pitkään haaveillut. Ja niitä ihania pitkään toivomiani syksyisin punaisena loistavia kasveja.

Yksi pitkäaikainen haaveni toteutui myös eilen ja sain perheeseemme auton, joka miellyttää minua. Vaateina oli ketterä, pienikokoinen ja värikäs. No, tällainen saapui meille eilen illalla. Ilokseni sen auringon laskiessa kotiin ajelin. Mieheni tänään tehopesi ja kiillotti auton ulkopinnat, tässä lopputulos.

Minä kiillotin tänään eri lasipintoja eli uurastin sisällä jonkinlaisen mielenhäiriön vallassa ja pesin osan asuntomme ikkuinoista. Inhokkihommiini kuuluu yleensä moinen, mutta pitkästä aikaa olen saanut iloa elämääni ja ilmeisesti purkautui energisyytenä. Hyvä niin!


Ps. Pahoittelut blogitauosta. Koska mieheni aloitti iltaopiskelut, on perheemme läppäri ollut hänellä illat. Niinpä tämä päivätyöläinen on joutunut seuraamaan nettiliikennettä muita reittejä ja blogiinkaan en ole päässyt kirjoittelemaan. Täytyy jatkosssa keksiä ratkaisu tähän ongelmaan...