Pinkkiä pensasmustikkaa!

Poikkesimme eilen työpäiväni jälkeen mieheni kanssa ostoksilla. Piti ostaa nurmikon reunusnauhaa, mutta eihän puutarhamyymälästä niin vähillä ostoksilla ikinä selvitä. Mukaan tarttui reunusnauhan lisäksi työhanskoja, pari joustavaa saavia ja mieheni haaveilemaa hopeasipulia kesäksi kasvimaalle. Aiemmin kasvoi keltasipulia, mutta viime vuosina punasipulia ja nyt mieheni innostui hopeasipulista.

Mieheni puhui myös tuossa pari viikkoa sitten, että haluaisi kolmen hyvin menestyneen pensasmustikkapensaan seuraksi pari uutta lisää. No, eilen nekin sitten löytyivät.
Enpä ollut ennen pinkkiin limonaadiin törmännyt, mutta pakkohan tuollainen oli ostaa! Ainot olivat lopussa, mutta Arto vielä löytyi, joten sekin tarttui matkaan. Pinkki oli sen verran hintavampi, että tyydyimme kahteen pensasmustikkaan, kolmea kyllä alunperin suunnittelimme.

Ja perennoista en vaan ikinä pääse ohi. Tällä kertaa kotiin mukana pääsi tarhakullero, jolla kuvauksen mukaan "sitruunan väriin taittavat vaaleat kukat". Pääsee kasvamaan oranssin kesäkulleron viereen perennapenkkiin.

Bongasin myös jo kaunokaisen kotipihalta kukassa, ja näytti kukkineen jo vähän aikaa, pinkki tuokin. Pienimmän siskontyttöni nykyinen lempiväri on pinkki. Kyllä pikkuneiti ilahtuu myöhemmin kesällä, jos pensasmustikka innostuu ekana kesänään jokusen pinkin marjan iloksemme tuottamaa.

Lisäksi löysin lopultakin pari vuotta etsittyäni pienen suihkulähteen takaterassille, mutta siitä sitten myöhemmin tarkemmin. (Sovimme mieheni kanssa, että on sitten kesäkuinen synttärilahjani.)