Ihanan pihalla!

Narsissit ovat kirsikan juurella lopultakin kunnolla auki.

Pari päivää meni minulla soffalla torkkuessa, kun rankka migreenikohtaus pahoinvointeineen kaatoi minut työkyvyttömäksi kaikista lääkityksistä huolimatta. Tänään pysyin lopulta jo tolpillani ja työpäivän jälkeen pääsin ulos puutarhaan tarkistamaan, mitä kaikkea oli lähtenyt kasvuun neljän seinän sisällä maatessani. Ja olihan tuolla taas muutoksia tapahtunut. Tammessa oli lehdet tulollaan, samoin kirsikkaan. Omenapuissa oli kukkanuput, joten kohta sitä ihanuutta on tarjolla - omenapuupilviä tiedossa! Sekä tietenkin paljon kasveja oli puhjennut kukkimaan.

Norjanangervomme kukkii valkoisena pilvenä.

Meidän humalakatsomo?

Pensasmustikassa on kukinta aluillaan.

Ja lemmikit, ne ovat auenneet. Aina yhtä suloisia.

Migreenini takia siirtyneet puutarhatyöt teimme tänään. Pyöreä hyötymaamme sai tänään uuden reunuksensa. No, ei niin kaunis ja tasainen, mutta jospa kuitenkin kestävämpi kuin puinen oli. Reunojen paikalleen saamisen jälkeen pääsin kylvämään salaatin siemenet mansikkamuovin suojaan ilmasipulin ja ruohosipulin kanssa samaan lohkoon. Kylvökukkien siemenet pääsivät hetskunukkajäkälän (helminukkajäkkärän) seuraan kasvamaan.
Ps. Mieheni on huono muistamaan kasvien nimiä, joten siksi moinen nimi minua muistisääntönä käyttäen.

Puutarhamansikka "Polka" tulikin jo aiemmin perattua esiin. Ja yrttilohko odottaa vielä täydennystä, kunhan yöpakkkaset ovat varmasti ohitse. Lisäksi huomasin kameran kuvia selatessani sisälle tultuani, että oma paparatsini oli salaa kuvannut minua enkä kylvöhommiin keskittyneenä ollut mitään huomannut.

Enää puutarhavadelma odottaa viime vuonna marjoneiden oksien poistoa. Ja tietenkin vähän kasteluhommia puutarha teettää näillä helteillä. Josko ensi viikonloppuna ehtisin jo hetken terassilla ihan vaan rentoutumaan? Kunhan nyt ensin huominen työpäiväkin on pulkassa, pääsen rentouttavaan akupunktiohoitoon rankan viikon jälkeen. Ja työvapaitakin on tiedossa ensi viikolla. Maanantaina lähden viimeiselle viiden päivän kuntoutusjaksolle Apilaan Kangasalle. Sitä odotellessa menee viikonloppu helteisistä päivistä nauttien!

Maasta se pienikin ponnistaa...

Kummallista on tuo luonnon toiminta välillä ja pakko todeta, että vahvimmat pärjäävät. Mutta kyllä ne pienimmät kovasti yrittävät. Mieheni talutti minut tänään töideni jälkeen pihalle katsomaan minitulppaania. Ja siellä se "poikanen" on kasvamassa  isomman juurella. Eipä tuo kukkia vielä jaksa, ainakaan tänä vuonna. Mutta annetaan ajan kulua, niin eiköhän se joku kesä kukankin jo tee.

 Juurella näkyy jo vähän kurjenpolven lehtiä sekä särkynytsydän on jo lehdet kasvattanut tulppaanin korkuisiksi. Koristekatteen laitoin näin alkuun viime kesänä juurelle ja odottelen ennen poistoa, että maanpeitekasvit ehtivät levittäytymään.

 Edelllisen kuvan tulppaanit ovat vielä aukeamatta, mutta punaiset tulppaanit omenapuukaimani juurella päättivät aueta viikonlopun aikana. Nyt loistavat kirkkaanpunaisina omenapuun juurella keskellä nurmikkoa.

 

Lisäksi luumupuut aukaisivat kukkansa silmänräpäyksessä sunnuntain aikana. Lauantaina katselin, että jokunen silmu oli kahdessa luumupuussamme, ja sunnuntaina jo aamupäivästä puhkesivat kukkaan. Sama oli tapahtunut isosiskoni luona, joten emme olleet ainoita.


Eilinen alkuiltapäivä meni pihalla uurastaessa mieheni kanssa yhdessä. Päätimme poistaa pyöreän kasvimaamme ympäriltä jo puolilahoksi pehmenneen puureunuksen. Urakka oli aikamoinen, koska reunus oli sen verran tiukasti "kasvanut" maahan kiinni. Lisäksi vaati suuren määrän rikkaruohojen poistoa, koska etummainen lohko oli täysin ruohottunut ja juolavehnää täynnä. Lisäksi punaisen ämpärin takana oleva lohko perattiin rikkaruohoista ja kiskottiin ylös viimevuotiset silkkikukan juurakot. Siihen pääsee uudet kylvökukat kasvamaan, kunhan ehdin kylvöhommiin. Siistiytyi jo kummasti, vaikka uusi reunus vielä puuttuu. Tarkoitus olisi lähipäivinä asentaa se paikalleen, tällä kertaa paksua muovia, joka jää aika hyvin piiloon nurmikon reunaan. Eikä (toivottavasti) lahoa viidessä vuodessa, kuten edeltäjänsä.

Urakka aluillaan...

Ja kuten kuvasta näkyy, sää oli mitä paahteisin. Aurinkosuojat ja kesähatut täytyi kaivaa esiin, sekä juomapullo oli koko ajan saatavilla. Hiki valui, mutta ihanaa kuitenkin, että on jo näin lämmintä tähän aikaan keväästä. Tänään illasta ukkonen jyrisi kunnolla ja vettä tuli kaatamalla. Ulkona oli kerrassaan huumaava tuoksu sateen jälkeen, kun kävin tarkastamassa, ettei eilen siirtämäni rikot lentäneet sateen voimasta nurmikon puolelle. Hyvin olivat paikallaan, onneksi!

Ps. Pahoitteluni näistä toistuvista tulppaanipäivityksistä. Viime syksynä ostimme erilaisia sipuleita ja nyt on niin ihana nähdä, millaisia kukkijoita olemme puutarhaamme lisänneet.

Ihana, kamala päivä...

Tänään otin työkseni sen itselleni inhottavimma hoitotyön puutarhassa eli villivadelman ja ruusujen leikkaamisen. Ruusut olivat valmiina talon ostaessamme. Jos meillä olisi vain kurttu-, hansa- ja juhannusruusua, selviäisin helpolla, mutta meillä on myös neilikkaruusua. Se on piikistöltään uskomattoman takertuavaa, jopa kaikista liukkaampaan kankaaseen nappaa kiinni. Mutta niin kaunista kukkiessaan, etten ole raaskinut hävittää sitä. Meillä oli myös häissämme sitä pöytäkukissa, joten on tunnesidekin kyseiseen takiaiseen. No, nyt se urakka on taas tältä keväältä ohi, ja selvisin vain parilla piikillä peukalossa. Sekä tietenkin hikoilemalla auringon paahteessa pitkähihaisessa paidassa ja pitkäpunttisissa housuissa. Päivä oli muuten mitä mainioin. Sää helli, tuntui kuin olisi ollut jo kesä. Lisäksi heti aamusta herättyäni saapui traktorilla tuttu mies ja möyhensi kasvimaan ihanan pehmeäksi. Joten pääsemme pian sipuleita ja porkkanaa kylvämään.

 

Parkkipaikan reunamuurilla pitkän nupullaan olon jälkeen valkoiset ihanuudet lopultakin ovat aukaisseet kukkansa. Ovat vielä kauniimpia kuin osasin odottaa! Tähtitulppaaneja.

Olen usein löytänyt itseni istumassa uudesta pihakeinustamme takaterassilla. Tänäänkin välipalalla istuskelin ja nautiskelin olostani lokoisasti. Tosin en keinu siinä, vaan istun ja nautin auringosta ja terassin rauhasta. Vielä kun saan suihkulähteen paikalleen, niin tunnelma on valmis. Mieheni tosin pihtaa sitä, koska on synttärilahjani, joten voi mennä vielä hetki ennenkuin terassillamme vesi solisee rauhoittavasti. Mutta kesäkuun alussa sitten viimeistään.

Ps. Tämän kevään ekat leppäkertut bongasin ruusuja leikatessa. Kirvoja siis liikkeellä.

Ekat tulppaanit auki!

Tänään töistä tullessani olivat valkoiset tulppaanit auenneet, tai ainakin osa niistä. Mieheni niitä oli ehtinyt jo ihailemaan, mutta kuvaa ei ollut yrittänyt näpsäistä, ja tuskin olisi onnistunutkaan tuulen tuivertaessa. Itse kävin töiden jälkeen pikaisesti kotona kääntämässä, kun piti jo jatkaa matkaa eteenpäin. Kävin nyt tuulen tyynnyttyä illalla näppäsemässä pari kuvaa, mutta kiinnihän nuo kukat olivat menneet, kun aurinko ei enää lämmittänyt. Huomenna sitten pääsen ihailemaan kukintaa, kun ei ole työpäivä.

Lisäksi on uusia kukkia taas auennut muuallekin puutarhaan. Jalokiurunkannus on aukaissut vähitellen kukintojaan. Sammalleimu suivaantui iriksien jakamisesta, kun joutui itse samalla siirtymään ja on päättänyt nyt aloittaa kukintansa. Violettiin taittavat pinkit kukat ovat vaan niin kirkkaat, että tavalllinen digikamerani ei suostu väriä tallentamaan, vaan haaleiksi jäävät kuvissa.

Jalokiurunkannus.

Sammalleimu.

Mieheni oli äitinsä kanssa ollut tänään ahkerana. Anoppini oli pyörtänyt viime syksyisen päätöksensä ja kotiin saapuessani oli leikkaamassa nurmikkoamme. Syksyllä totesi, että on jo liian raskasta hommaa hänelle, ja olisin kyllä hänen suonutkin luopua klipon lykkäämisestä isolla nurmikkoalallamme. Mieheni totesi, että äitinsä soitti ja kyseli, joko pääsee nurmikkoa leikkaamaan, niin ei sitä kieltääkään voinut. No, nyt on nurmikkokin tänä keväänä ekan kerran leikattu. Lisäksi mieheni oli tyhjentänyt kahden lehtikompostin hyvin maatuneen sisällön. Kehui, että hyvää tuotosta valmistunut, saimme taas hyvää ravinteikasta lisävoimaa kasvimaalle. Huomenna pitäisi tutun maankääntäjän tulla traktorilla kasvimaamme kääntämään, joten pääsemme ajoissa kylvämään tänä vuonna sipulit ja porkkanan.

Itse sitten olinkin tänään kaikkea muuta kuin ahkera, jos työpäivän aherrusta ei lasketa. Parin kuukauden tauon jälkeen pääsin akupunktioon, ja loppuillan olenkin sitten maannut nuutuneena sohvalla vettä tankaten. Väsymys on tässä tapauksessa hyvä merkki, hoito tehoaa. Nyt on lapaluiden välin lihasjumi ja niskajänteet aukaistu. Lisäksi sain neulat poskionteloita aukaisemaan, josko nopeuttaisi poskionteloiden tulehdusesta toipumista. Mainio tapa lopettaa työviikko ja aloittaa viikonloppuvapaa.

Kompostihommien jälkeen mieheni oli vielä pintakäsitellyt puutarhakalusteet suoja-aineella, joten saadaan ulkoterassille  jo kaikki tuolitkin paikalleen. Ps. Emme yleensä pidä tuoleja näin "käytännöllisessä" järjestyksessä, vaan ovat kuivahtamassa katoksen alla.

Iltapuhdetta

Tänään työpäivän jälkeen oli hyvä sää ja intoa, joten istutimme miehen kanssa Pink lemonaden ja Arton paikalleen samaan ryhmään aiemmin istuttamiamme pensasmustikoiden kanssa. Nyt vaan niitä lämpimämpiä kelejä odotellessa.

Lisäksi lisäsimme tuhkan ukonhattujen juurelle. Tuntunut ötököitä vähentävän ja helpoin lisätä nyt keväällä, kun ukonhatun alut ovat vielä pieniä.

 
Tämän päivän nuppuyllärin aiheutti tulikellukka, joka on nupullaan jo nyt. Alkukesän kukkijahan tuo on, mutta nyt jo?!

Lisäksi poistimme suojaverkot viime kesänä istutetun koristekirsikan ja Heta-omenapuun ympäriltä, jotta niiden juurella kasvavat tulppaanit ja narsissit pääsevät paremmin esille. Ovat jo niin nupullaan, että kukat lähipäivinä aukeavat. Syksyllä lisäsimme sipulit ja nyt näemme ensimmäistä kertaa millaisia kaunokaisia sieltä iloksemme aukeaa. Lisäksi odotan tietysti koristekirsikan kukintaa, jonka toivon tietenkin olevan kerrassaan häikäisevä, mutta saa nähdä, miten on viihtynyt pihallamme.

Lähipäivinä pitäisi sään lämmetä. Näiden sateisten ja viileiden viime päivien jälkeen odotan innolla kasvupyrähdystä puutarhassa. Muilla pihoissa näyttää jo tulppaanit kukkivan. Uskoisin, että meilläkin viikon sisällä alkaa värien ilotulitus.

Uusia alkuja

Meillä on vietetty viimeiset viitisen vuotta Lapsettomien lauantaita. Siskontyttöni, joka on myös kummityttömme, on perheineen muistanut minua ja miestäni silloin kukkasilla. Tänä vuonna saimme kauniin leikkokukkakimpun. Kimppu jotenkin synnytti minulla mielikuvan lumen alta heräävästä keväästä ja uuden syntymän alusta. Meillä niitä elämän alkuja syntyy, mutta eivät koskaan ehdi kehittymään valmiiksi. Siksi olen kiitollinen, että meille lapsettomille on oma päivä. Päivän tarkoitushan on myös lisätä tietoisuutta lapsettomuudesta ja ymmärrystä asiasta sellaisille ihmisille, jotka eivät lapsettomuutta itse ole kokeneet. Itse koen sen päivänä, jolloin annan itselleni luvan muistaa ja surra niitä menetettyjä pieniä toivon ja rakkauden alkuja. Onneksemme meillä on ihanat kummityttömme pikkusisaruksineen ja muutkin ystävien lapset, joiden kanssa voimme viettää aikaa ja tehdä "lapsellisia" asioita.

Tänä äitienpäivänä mieheni ei ollut töissä ja vietimme päivän vanhempieni luona, jonne myös sisarukseni perheineen ja mummuni olivat saapuneet päivää viettämään. Illalla ajelimme sitten vielä kaksistaan mieheni kanssa hänen äitinsä luo iltaa istumaan. Mukaan leivoin tällä kertaa vadelmamuffinseja, joista jätin raasteet pois ja lisäsin taikinaan ananasmurskaa ja jäisiä vadelmia, koristelin yksinkertaisesti sokerikuorrutteella ja sokerisydämillä. (Perusmuffinsiohje löytyy huhtikuun "Keltaista pääsiäisen kunniaksi" -blogikirjoituksestani).

Viikonloppuna kiertelimme mieheni kanssa kotipuutarhassa tarkastelemassa kasvutilannetta. Yllättävän paljon sieltä löytyi jo kukkivia kasveja, kun vaan tarpeeksi läheltä osasi katsoa. Ja nyt viikon aikana on taas lisää kukintoja auennut ja nupullaankin on paljon.
 Tämän päivän yllättäjä oli särkynyt sydän, jossa on jo ensimmäinen nuppuvana!




Niin ja vihannespunkki uusi invaasionsa alle viikossa, joten taimet tarkan valvonnan alla edelleen. Tällä hetkellä olemme menettäneet vasta koristekurpitsat. Onneksi ovat nopeakasvuisia ja uudet siemenet jo kylvetty ja mullan alta näyttivät jo alut kurkistelevan esiin. Ei voi muuta kuin toivoa, että säännöllinen myrkyttäminen lopulta vie voiton öttiäisistä, ettemme menetä enempää itse kasvatetuista taimistamme...

Viikon ankeuttajat...

Olo on ollut tällä viikolla yhtä tumma kuin ensimmäiset kukkansa tällä viikolla aukaisseella mustanmerenruusulla. Kiitos äiti, kauniisti kukkii. Moni muu on manannut tällä viikolla kurjaa keliä, lunta, rakeita ja vesisadetta. Minun täytyy myöntää, että minulta ne ovat kokonaan menneet ohitse tällä viikolla.

Ankeuttaja-listan ykköseksi pääsee fasettilukko. Maanantaina herätessäni oli rintarangasta nikama pois paikaltaan aiheuttaen - ah niin tuttua - hermosärkyä ja yläselän ja niskan lihakset ja jänteet vasemmalta menivät pitkästä aikaa kunnolla jumiin. Lisäksi vasen käteni puutui ja olipa lystiä kirjoittaa koneella töissä kaksi päivää käsi puutuneena. Tiistaina lopulta otin vastaan hoitajalta kipupiikit työpäivän päätteeksi ja jumit alkoivat onneksi niillä helpottamaan ja selkärangan lukkokin antoi lopultakin keskiviikkona periksi.

Toinen ihanuus listallani on niskaperäisenä maanantai-iltana alkanut migreeni, jota kesti keskiviikkoiltaan saakka. Onneksi täsmälääkkeet tehosivat kohtuullisen hyvin.

Kolmanneksi kiilaa se, että sain puurtaa puolikuntoisena yksin töissä kolmen päivän ajan koko työaluettamme, kun työparini joutui olemaan töistä pois tiistaista lähtien. Sijaisia kun ei tällä hetkellä ole osaavia tarjolla. Ja se soi ja se soi ja se soi, niin siis työpuhelin!

Neljännelle sijalle rankkaan poskiontelotulehduksen, joka ei ollutkaan melkein kuukauden takaisesta antanut periksi, vaan havahduin torstaina aamusta siihen, että vasen puoli päästä oli räjähtämäisillään säryn ja paineen vuoksi, ylähampaat särkivät vasemmalta ja vasen silmä tuntui pullahtavan päästä pihalle, puhumattakaan jättisilmäpusseista. Ja kunnon tulehdusta sieltä vasemmalta löytyi ja taas napsitaan antilooppipillereitä. Mikä tietää taas juuri toipumaisillaan olleelle suolistolleni uudelleen bakteerikannan menetystä. Ja kyllä, maitohappobakteerit menossa isommalla annoksella. Ja kyllä, hiivakin sieltä vielä hiipii ilahduttamaan arkea. Että mä inhoan bakteeritulehduksia!

Viidennelle sijalle kruunataan se, että eilinen työpäivän lyhennys jäi pitämättä, koska työparini ei ollut töissä, joten en voinut lähteä aikaisemmin. Juhuu, hurja tili tulossa, 1 h 45 min ylitöistä. (Vähän sarkasmia pitää kylvää välillä tämän kotipuutarhurin...)

Joten tästä viikosta neljä päivää kului puolikuntoisena, päivät töissä urakoidessa ja töiden jälkeen illat kotona puolitajuttomana maaten ja torkkuen. Näin "ihanaa" tämä arki joskus on...

Nyt kun työviikko on ohi, fasettilukko lauennut, niskalihakset ja -jänteet pehmeät, migreeni ohitse, antilooppikuuri menossa ja olo alkaa vähitellen normaalistua, niin elämäkin alkaa taas maistua. Antoi tämä viikko taas muistutuksen olla kiitollinen elämän pikku iloista, kuten kivuttomista päivistä. Ja nyt on syytä kehua ihania työkavereita, jotka joustivat tässä tilanteessa ja sain apua ja ymmärrystä, kun sitä tarvitsin. Mieheni myös on aarre tällaisissa tilanteissa ja hoiti kotona asiat sillä välin, kun vaimo makasi puolitajuttomana ja järki hitaalla iltaisin työpäivien jälkeen reporankana sohvalla.

Vähän taka-alalle ja unohduksiin meinasi tässä jäädä viikonlopun katastrofi eli vihannespunkit! Viime lauantaina mieheni huomautti hämähäkistä mustasilmäsusannan taimessa. Olin jo aiemmin ihmetellyt yhtä kolmesta taimesta, kun meni  pienellä aikaa lehdistään keltaiseksi. Kun rupesimme tutkimaan, niin koristekurpitsan 4 taimesta sekä mustasilmäsusannan kaikista 3 taimesta löytyi pieniä  ja hieman isompiakin vilistäjiä, sekä tietenkin niitä lehtiviotuksia. Em. taimet pääsivät hetkeksi pihalle ja pikaiseen pyretriinisuihkutukseen. Ikävä kyllä koristekurpitsat eivät kestäneet ja sisällä eristyksissä kuoleentuivat parissa päivässä. Täytyypä kylvää uudet pikaisesti. Mustasilmäsusannat vielä ovat hengissä. Tomaatista ja kesäkukista löytyi hieman lehdistä vioitusta, mutta ei öttiäisiä, joten olemme pitäneet ilmankosteutta yllä sumuttelemalla ahkeraan ja toivotaan että ainakin nuo hyötökasvit säästyisivät. En tiedä mistä moiset vilistäjät meille löysivät tiensä. Mutta kyllä harmitti, noin kauniisti asia ilmaistuna. Onneksemme nyt näyttää kuitenkin siltä, että vihannespunkki-epidemia oli tässä. Ainakin toivoa sopii...

Uusi lukijakin on ilmoittautunut virallisesti blogiini. Teretulemast myös toinen isosiskoseni mukaan lukijakaartiin!

Ps. Pahoitteluni tämän viikkoisesta purkauksestani. Olisi varmaan ollut sairasloman paikka, mutta ankeuttajat lamauttivat myös ilmeisesti aivotoimintani...

Leijonakuningas ja neiti mangusti

Kävimme eilen mieheni ja anoppini kanssa katsomassa paikallisen show teamin keväisen tanssisadun. Leijonakuninkaasta oli tehty huikea versio. Lavastukset ja asusteet ovat joka kerta olleet hyvin toteutettuja, eikä tälläkään kertaa joutunut pettymään. Esiintyjien ikähaarukka on aivan pienistä tirpoista aikuisiin saakka. Ja huomaa, että esiintyjät nauttivat yhtä paljon kuin katsojatkin.

Tuttu mangusti on se, joka katsoo kameraan!

Kummityttömme on jo jokusen vuoden ehtinyt esiintymään, mutta aina tietenkin jaksaa jännittää. Tosin nyt 8-vuotiaana pahimmat virtapiikit esityksen tauoille ovat jo tasoittuneet. Tänä vuonna hänen tanssiryhmänsä saivat mangustin asusteet ja maskin. Puvut ja maskeeraus olivat niin hyvin toteutettuja, että en olisi neitiä tunnistanut ennen esitystä, jos ei olisi minua hihasta kiskonut ennen esityksen alkua.

Kukkakaupasta löytyi jo pioneja, ja sellaisella mangustin sitten palkitsin esityksen jälkeen. Anopiltani, joka on varamummu siskoni tytöille, neiti sai myös ruusun. Nuorempi siskontyttö oli hieman nyreissään, kun hän ei saanut kukkia, mutta ehkä sitten ensi kaudella on jo lavalla mukana esiintymässä ja saa myös kukkia palkkioksi.

Keinu koottuna ja testi-istunnassa kotiterassilla.

Tänään ajelimme multaostoksille ja kyllä, taas karkasi ostokset käsistä. Tällä kertaa miehelläni. Appivanhemmilta peritty puukeinu oli jo niin laho, että jokunen vuosi sitten terassia rakentaessamme jouduimme siirtämään sitä ja totesimme, että puukeinu oli tullut tiensä päähän ja laudat olivat osittain lahonneet. Palasiksihan tuo meni ja se oli sen keinun loppu. Itse en keinuttelusta niin välitä, mutta mies tykkää istuskella keinussa. Hän bongasi tänään ale-keinun kaupasta, ja itsekin tykäistyin keinun ulkonäköön ja siihen, että on polyrottinkia, joten ei vaadi huoltotoimenpiteenä kuin pesua silloin tällöin. Joten sellainen keinu tänään saapui takaterassillemme miehen kesäiseksi lempipaikaksi.

Lettuja ja merirosvoja

Perjantai-illan kunniaksi paistoimme vähän täyttävämmän iltapalan. Miehelle vohveleita, itselle lettuja. Niin ja se maidottoman, kananmunattoman ja luontaisesti gluteenittoman letun ohje:

3 dl riisimaitoa
2 dl vichyä
ripaus suolaa
3-4 dl gluteenittomia jauhoja
1,5 tl leivinjauhetta

Itse käytän jauhoissa pienen osan täysjyväjauhoja, antaa lisää tukevuutta. Vichy antaa pitsimäisen rakenteen, ja taikinan turvotessa paistamisen loppupäässä laitan lisää vichyä taikinaan, niin ei pääse liian paksuksi ja pysyy edelleen pitsisenä. Myös rypsiöljyä tms. voisi laittaa, mutta en ole lisännyt, koska riisimaidossa itsessään on jo sitä ja antaa pehmeyttä lettuihin, sekä tietenkin ravintoarvoa. Käytän Schärin mix C jauhoja, joissa hieman muutakin kuin jauhoa eli sitkoa antavia ainesosia. Perusjauhoista suosin täysjyväriisijauhoa sekä hienoa riisijauhoa. Lisäksi kaupasta löytyy myös Lettujauho-nimellä myytävää jauhoseosta, jossa myös jotain apuaineitia. Mutta letut kyllä onnistuvat ihan tavallisista luontaisesti gluteenittomista jauhoista ja veteen tehtyinä letuista tulee rapeampia.

Hyviä olivat, ja huomisellekin jäi vielä. Harmi vaan, kun viime syksynä tehdyt omatekoiset herkulliset hillot loppuivat, joten kaupan hillolla mennään. Jos tulee hyvä marjakesä, niin täytyypä valmistaa ensi syksynä suurempi eri erilaisia hilloja, karviais-porkkanahillo oli erityisen herkullista.

Lettuja kera vattuhillon ja vaniljariisimaitojäätelön. Nam!

Nyt ne merirosvot kehiin eli tiedossa elokuvailta kotona miehen ja Captain Jack Sparrow'n kanssa.

Hrrr... Viileää vappua!

Kylläpäs vapuksi sään valitsi. Täällä ei nyt lunta maahan jäänyt, mutta hetken aikaa pientä lumihippua alkuillasta satoi. Tämän vappupäivän olen sisällä viettänyt, mutta ei huonosta säästä johtuen, vaan ajoittain luonani vierailevan migreenin vuoksi päivä on mennyt sohvalla makailuksi television ja tietokoneen ääressä. Onneksi nykyinen täsmälääkitys taittaa pahoinvoinnin pois, ja pahin särkykipukin helpottaa, kun paikallaan makailee. Joten ei tarvetta ensiapuun raahautua, vaikka sielläkin aika ajoin tullut tiputuksessa happiviiksien kera tullut vietettyä aikaa. Onneksi nykylääkitykset ovat tehokkaita. Edesmennyt appiukkoni sairasti nuorempana migreenejä ja kertoi silloisesta hoidosta. Tarjolla oli kotihoitona Hota-pulveria, kylmää käärettä niskaan ja otsalle, pimeään huoneesessa makaamista ikkuna auki, jotta happea sai mahdollisimman paljon. Tosin, jos Hota-pulveria ei lasketa, niin samat keinot edelleen helpottavat migreenisen oloa.

Taimet ovat nyt ottaneet kasvupyrähdyksen ja koulimista on siis tiedossa lähiaikoina. Miehen kolmesta melonin taimesta yksi taas jätti meidät viikko sitten, mutta kaksi on vielä hengissä ja vähän lehdetkin kasvaneet. Joten nyt saa peukuttaa, jotta saisimme säilymään edes yhden hengissä.

Luumutomaatti

Vesimeloni

Paprika

Leijonankorva

Leijonankita

Auringossa nautiskelijat