Tammikuun taikoja

Sinisiä hetkiä olen alkanut minäkin näkemään päivän vähitellen pidentyessä. Ja tämä joululahjaksi saamani lasihiutale on päässyt viimeinkin keittiön ikkunaa somistamaan. Oma sininen hetkemme auringon hiutaleen läpi siivilöityessä. 

Olohuone sai myös viime viikonloppuna ihan uudet verhot. Näin nämä kaupassa ja heti mieleeni tuli mummuni, jonka kanssa meillä oli samanlainen verhomaku. Ja pakkohan nuo oli ostaa. Ja olivat kyllä ihan nappivalinta olohuoneeseemme. 

Glögiäkin jäi vielä joulusta jäljelle ja mummulasta perimistäni tsaikkalaseista nautiskelimme yhtenä iltana mieheni kanssa glögilasilliset, muistin mummuani lämmöllä uusia verhoja ihastellen.

Tämän talven ensimmäiset tulppaanit tuli ostettua kotiin ja ovat ne kauniit. Aurinko on hellinyt meitä pitkän hämärän jakson jälkeen. Ihanaa valohoitoa, niin kasveille kuin meille ihmisillekin. Ja lunta riittää tänä talvena, kiitollisena otan sen vastaan työmatkoja autolla huristellessani katuvalottomalla taipaleellani. 

Tänään aamusta oli varsinaisen hieno työmatkaa ajella superverikuun taivaalla loistaessa kuunpimennyksen vähitellen hälvetessö ja kirkkauden vähitellen pyrkiessä esiin kuun yläreunasta. Kotiin ajaessa samainen kuu möllötti jättimäisenä metsänreunan yläpuolella kotimatkaa valaisten. Kännykällä siitä kuvaa ei saanut enkä tajunnut aamusta napata kameraa matkaan. Tosin tuo tämän päivän hyytävä pakkaslukema - 25 astetta olisi varmaan tekniikan siitä hyydyttänyt. 

En ole vallan sohvalle lötsähtänyt, vaikka yksin töissä olenkin uurastanut. Yllättävän hyvin on sujunut ja ollut mukavaa rytmittää työtä omaan tahtiin. Työviikkojen lopuksi minua odottaa nyt ihana palkkio eli olen aloittanut pitkästä aikaa taas akupunktiokäynnit ja nyt kykenen ottamaan 4 kerran sarjan. Jo yhden käynnin jälkeen olo on jo paljon parempi niskan, ranteen ja muunkin kropan osalta, puhumattakaan sen mielialaa parantavasta vaikutuksesta. Vaikuttaa positiivisesti jaksamiseeni poistamalla kipuja ja kireyksiä koko kropasta ja samalla myös pääkopasta rentouttavan vaikutuksensa ansiosta. Euforisen olon saa kaupanpäällisiksi. 

Ja piti siis tuosta kakusta mainita, että tädin nuorin kulta täytti jo 8 vuotta ja sitä juhlistimme viikonloppuna kakuttelemalla suvun kesken. Tällä kertaa täytteenä oli alimmassa kerroksessa itse tehty vadelmahillo hienonnetun basilikan kanssa sekä ylemmässä pensasmustikat, molemmissa lisänä kookoskerma. Täytteen nakukakun välissä pysymisen varmistin pursottamalla kreeminauhan kakun ulkoreunalle mustikkamehu-vichy-kostutuksen jälkeen ennen täytteen lisäämistä. Kakun päälle tasasin tällä kertaa ohuen kerroksen kreemiä, ruusukkeet pursotin kookoskermasta ja rivi pensasmustikoita kruunasi kakun. Herkullista tuli.

Ja ettei ihan pelkäksi löhöilyksi ja herkutteluksi ole mennyt, ostin itselleni uuden seuralaisen, hän painaa 6 kg ja on sopiva haaste tällä hetkellä minun kropalleni, jota vähitellen alan vahvistamaan kuntosalitreeniä varten. Nyt kun asunto alkaa olla vähitellen jonkinlaisessa kuosissa, jää aikaa taas harrastaa kodin ulkopuolellakin.

Mutta tänään jätän keltaisen kaverini rauhaan ja otan kutimen käteen ranteen kuntouuttamiseksi ja kerään samalla voimia tulevaan työviikkoon.

Hyvää alkavaa viikkoa!

Paluu arkeen

Joulukuusi ulkoistettiin keskiviikkona ja olen nyt yrittänyt luoda jotain muuta tunnelmallista kotiin kuusenvalojen ja - tuoksun tilalle. Tuoksu on nyt vaan menetetty, mutta eilen sytytin jouluna mieheltäni saamani muumi-kynttilälyhdyn. Kuusen lähdettyä asetin ruokapöydän päädyn seinää vasten ja siirsin sohvapöydän päädyssä olleen valorakennelman ruokapöydän seinäpäätyyn. Lämmin tunnelma jatkuu. 

Aiemmin kutomani pehmeät, mutta ohuet villasukat alkavat olla puhki kuluneita. Olen vähitellen iltaisin kutonut uusia tilalle. Tänään sain nämä palmikkosukat valmiiksi. 

Ja tuo merino-jakkilanka oli todella mukavan pehmeää kudottavaa. Ennen en ole kyseistä lankaa käyttänyt ja nytkin ostin kokeiluna yhden kerän. Se ostos kannatti!

Vähitellen vuosi lähtee liikkeelle, jotenkin hitaasti tänä vuonna. Muutoksia on ollut paljon ja olen nyt keräillyt voimia takaisin syksyn uurastamisen jälkeen, myös uusien ihmisten kanssa toimiminen vie energiaa, uusi asuinpaikka, uudet naapurit ja uusi kosmetologi. Tänään olin myös uudella kampaajallani ensimmäistä kertaa ja hän vaikutti mukavalta. Katsotaan vierähtääkö hänenkin käsissään yli 20 vuotta? Mutta muutos on ollut hyvästä ja kuitenkin piristänyt elämää. Vielä kuin tuon viimeisen muuttolaatikon saisin purettua! 

Loppiaisen viettoa nimpparikahvittelun merkeissä

Tämä piparitalo pääsi purkuun perinteisesti tänään loppiaisena kahvitellessamme mieheni nimipäiviä lähinnä asuvien sukulaisten kanssa.

Ja teinhän minä kakunkin, tosin sillä poikkeuksella, että kaikki saivat nyt syödä samaa kakkua, joka sopi siis minullekin. Pohja Erikoisen hyvää - sivuston sienikakkuohjeella nyt tupla-annoksena, päällä maidoton kinuski ja kreemi samaisen sivuston ohjeilla. Makeaa oli, mutta kyllä kakku tuli aika hyvin tuhottua kahdeksan ihmisen voimin. 

Perinteisesti söimme tänään mieheni kanssa kotitekoiset hampurilaiset. Ja kyllä oli hyvää tälläkin kertaa. Kalastusta harrastavaa miestäni lahjoin Arabian Alkuperää kunnioittaaen -sarjan leipälautasella (jossa kuulemma näkyi lupaus toimia soutajana ja huopaajana kun hän kalastaa?), valkoisella KoKo-mukilla sekä perinteisesti Brunbergin mansikkasuukoilla. 

Joulukuusi on yleensä ulkoistettu loppiaiseksi, mutta tänä vuonna meillä on niin kaunis ja juomahaluinen kuusi, että neulasiakaan ei juuri tiputtele, joten olkoot vielä hetken. Joulukoristeet ovat myös edelleen esillä. Olen niin jouluihminen, että minua ei haittaa, vaikka hieman pitempäänkin tontut ja punaiset liinat koristavat asuntoamme.

Sain joululahjaksi siirtokuvakirjan ja tätä olen ajankulukseni silloin tällöin raapustellut. Ja voin sanoa, että on todella koukuttavaa tuo sivujen koristeleminen uusilla yksityiskohdilla. Viimeksi olen lapsena näitä kalkitoksia tehnyt (sillä nimellä minä olen nämä lapsena oppinut tuntemaan). Mieheni ei moisista ollut ikinä kuullutkaan, saati nähnyt aiemmin. Eikä hän kyllä noista kovasti inspiroitunut. Joten onneksi minä sain tämän lahjaksi ja tykkään kovasti eikä tule perheriitoja siitä, kumman vuoro on raapustella.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille lukijoilleni! Raivatkaa aikaa itsellenne mieluisille asioille ja tekemisille, nauttikaa elämästä ja pitäkää huolta ennen kaikkea itsestänne, jotta jaksatte huolehtia myös läheisistänne.

Tapaninpäivän rauha ja rentous

Meillä ei ole uudessa asunnossamme yhtään pistorasiaa olohuoneen ja tupakeittiön ikkunaseinällä, mikä oli aikamoinen pettymys. En ymmärrä rakentajan ajatusmaailmaa? Sain kuitenkin eilen idean, kun sain mieheltäni kauniin punaisen jalallisen maljan joululahjaksi. Ostin jo aiemmin syksyllä kuparinvärisen ledvaloryhmän ihastuttuani siihen Tokmannilla. Yhdistin nyt nämä kaikki ryhmäksi sohvapöydän päähän ikkunan edustalle ja lisäsin punaiseen maljaan aiemmin tekemäni lasiputkitähden. Kaunis tuli ja henkii jo hieman uudenvuoden tunnelmaa värikkyydellään.

Tämän joulun omatekoinen joululahja sukulaisille oli soodataikinakoristeet. Kauniita tuli ja kotiinkin riitti peräti kolme kappaletta. Pöllö päätyi mieheni joulupakettiin. Sydämen jätin itselleni. Kastehelmi on suosikkini lasiastioissa ja painojäljen koristeisiin tein tätä astiasarjaa apuna käyttäen. 

Tänään olen nauttinut joulukuusesta ja joulun tunnelmasta yksin kotona. Samoin mieheni tekemästä herkullisesta jouluruuasta. Ja kyllä, vieläkin jouluruoka maistuu minulle.

Huomenna, ensimmäisen kerran kymmeneen vuoteen, en herää joulun jälkeen töihin aamusta, vaan saan viettää joulun välipäivät LOMAA! Huomenna aion nukkua pitkään ja puhelinkin pysyy äänettömällä, koska mieheni tulee aamulla työvuorosta ja nukkuu päälle jokusen tunnin. Tähänhän voisi melkein tottua!

Joulu alkaa olla ohi, mutta kerrankin minulla vapaat jatkuvat. Kiitollinen olen siitä. Kuten olen kiitollinen siitäkin, että eilen illasta mieheni otti akkuporakoneen käteen ja asensi makuuhuoneen television paikalleen seinälle. Ihana on oman kullan kainalosta katsella televisiota ja nukahtaa suoraan omaan sänkyyn sohvan sijaan, kuten minulle usein käy kesken elokuvan. Tänäänkin saattaa käydä niin.

Joulutunnelmia 2018

Joulupöytämme oli rauhallinen tänä jouluna. Ystäviltä aikanaan häälahjaksi saatu pellavaliina, itse ostamani valkoinen peura, tuparilahjaksi saatu pöytälyhty ja valkoinen, kerrottu amaryllis. 

Joulukuusemme sai vasta eilen koristeet, vaikka perjantaina nostimmekin sen jo sisälle sulamaan ja paikalleen olohuonetta somistamaan. Koristelu taisi jäädä viime tippaan juuri siksi että kuusi oli niin kaunis ilman koristeitakin. 

Sohvan taakse sijoittamamme hylly notkuu nyt saamani kauniin joulukorin, itse tehdyn piparitalon ja nyt ja aiemmin saatujen amaryllisten painosta. En valita. Kaunista katseltavaa riittää. 

Itse sain ihania lahjoja. Niistäkään en valita. Osa herkuista puuttuu kuvasta, en jaksanut lähteä asettelemaan. Jouluisin ja eniten mieleenjäävä lahja tänä jouluna on varmaankin tuo mieheltäni saatu punainen lasimalja, jota aiemmin ihailin Muurlan myymälässä. Joulutontut kuulivat toiveeni. 

Joulu on ollut rauhallinen, maisemat kauniit ja lumiset ja miehenikin on ollut vapailla töistä, joten olen saanut viettää joulua läheisten seurassa.

Kiitollinen olen siitä.

Vielä en ole ehtinyt kynttilää äidille ja muille edesmenneille sytyttämään. Sen teen tänään ja laitan pikkumyymäisen, iloisen punaisen valotanssin riemastuttamaan heitä jonnekin sinne tähtien taa lähettäen lämpimät ja iloiset terveiset, että täällä pärjätään, vaikka ikävä iskeekin joka joulu. Kiitos kaikista ihanista lapsuuden jouluista, jotka äitimme ja mummumme järjestivät meille. Joulu on ollut minulle aina positiivinen lämmön ja läheisyyden juhla. 

Tässä siskoni nuorempi koiruus nauttii joulutunnelmasta joulupukin jakaessa lahjoja. 

Vaaleat piparit

Vaaleat piparkakut ovat minun joulupiparisuosikkini. Olen tämän reseptin aikanaan jostakin joululehdestä bongannut ja muokannu sen omaan ruokavaliooni sopivaksi.

VAALEAT PIPARIT

150 g maidotonta margariinia

1 dl vaaleaa siirappia

2 dl sokeria

0,5 dl riisimaitoa

6 dl hienoa riisijauhoa
2 dl täysjyväriisijauhoa
1 dl perunajauhoa

1 tl leivinjauhetta

1 rkl piparkakkumausteita

Sulata margariini kattilassa, lisää siirappi ja sokeri. Kuumenna kunnes sokeri sulaa. Jäähdytä seos. 

Lisää riisimaito ja kuivat aineet jäähtyneeseen seokseen. Sekoita hyvin.

Anna levähtää jääkaapissa seuraavaan päivään. Ennen leipomista anna hetken lämmetä huoneenlämmössä. Laita tarvittaessa osa taikinasta uudelleen jäähtymään, jos alkaa takertua leivonta-alustaan.

Kannattaa jättää taikinalevy hieman paksummaksi 5-7 mm kaulitessaan, niin piparit pysyvät pehmeämpinä. Itse käytän kaulitsemisvaiheessa täysjyväriisijauhoa, se on toiminut parhaiten eikä imeydy nopeasti taikinaan kuten nuo hienommat jauhot. Itse taikinaankin laitan 1/4 täysjyväjauhoa, niin pipareista ei tule niin kovia. 

Uunin lämpötila 175 astetta, paista 6-10 minuuttia, kunnes reunat vähän ottavat väriä. Itse käytän kiertoilmaa paistaessani, niin nousevat hieman paremmin. Piparit ovat alkuun keskeltä hieman pehmeitä, mutta kovettuvat kyllä jäähtyessään. 

Ps. Ohjeessa luki noin 50 piparia, mutta saimme kyllä aikaiseksi 90 kpl. Taikina onnistuu myös tuplana, jos on enemmän suita pipareilla ruokittavaksi. 

Itse pakkaan piparit servetillä vuorattuun peltirasiaan jäähtyneenä. Hieman pehmiävät siellä ja maustuvat hyvin.

Itse makaan nyt pitkän työpäivän ja työviikon jälkeen sohvalla ja mieheni häärää keittiössä jouluruokia tehden. Tänä vuonna joulupöydästä löytyy imellettyä perunalaatikkoa miehelleni, punajuuri-bataattilaatikkoa minulle, perunasalaattia vegaaniseen majoneesiin tehtynä, luomukinkku ja porkkanaraastetta sekä anopin tekemää rosollia minulle sopivana versiona.

Me syömme yleensä kotona jouluaterian tapaninpäivänä, mutta koska tänä jouluna mieheni työvuoro osuu siihen, niin nautimme jo aatonaattona kotona jouluruuan kaksistaan, koska aattona syömme anoppilassa ja joulupäivänä minun sukuni seurassa. 

Herkullinen joulu tulossa tänäkin vuonna. Toivottavasti teille muillekin! 

Piparitalo jouluksi 2018

Siinä hän nyt on koottuna. Mies leipoi, paistoi, leikkasi reunat suoriksi ja sulalla sokerilla kokosi. Minä hoidin koristelun, mutta miehen idea oli tehdä Sirkusaakkosista katto. Hieno tuli. 

Ikkunat meinasivat unohtua ja sainkin sitten idean kirjoittaa joulutoivotuksen seinille. 

Olemme tyytyväisiä. Tässä vielä jokunen lähikuva piparitalon yksityiskohdista. Nallet koristavat sisäänkäyntiä ja jouluvalot on halkaistuista kirpeistä renkaista. 

Bonuksena sai talo vielä piparikuusen pihaansa. Vähän alkaa olla jo joulufiilistä, mutta se oikea joulufiilis tulee vasta, kun on kuusi saatu sisälle tuomaan tuoksuaan.

Pipariblondie

Viime jouluksi tein ensimmäisen kerran kokeiluna pipariblondien ja on herkullista. Koko suvulleni myös maistui. Tänä vuonna kaapista ei löytynyt pähkinöitä, joten jätin ne pois. Viime vuonna paloittelin saksanpähkinöitä joukkoon. Samoin kananmunan taikinasta olen korvannut 0,5 dl riisimaitoa. Sokerin vaihdon ihan kokeilumielessä kookossokeriin, jonka pitäisi kuulemma piparitaikinassa toimia hyvin. Jauhoina käytin kaurajauhon tilalla hienoa riisijauhoa, manteli minulle sopii, joten mantelijauhoa laitoin ohjeen mukaan. Mausteista minulle sopii kardemumma ja neilikka, muut ohjeessa mainitut jätin pois. Lisäksi säästin selkääni ja lisäsin kaikki margariinia, sokeria ja siirappia myöten kerralla kattilaan sulamaan. 

Taikinan olen tehnyt sen vahvuisena, että sen kykenee valuttamaan vuokaan ja tasoittelemaan nuolijalla. Sen jälkeen paloitellut kuivatut taatelit ja aprikoosit sekä valkosuklaan palat painellaan kevyesti taikinaan. Joten paloittelua tehdessä kannattaa varoa, ettei leikkele niitä liian pieniksi paloiksi.

Tässä kuva ennen blondien uuniin pääsyä. Taikinaa jää suhteellisen ohut kerros vuokaan, mutta se nousee jo heti vähän, kun hedelmät ja suklaat painelee joukkoon. Lisäksi paistuessaan vielä vähän kohoaa.

Alla ohjeet valokuvina, koska nyt laiskottaa ja on joulukiireitä. Herkullista joulua odotellessa. Tämä blondie pääsee huomenna töihin työkavereidenkin maisteltavaksi. 

Jouluisia tunnelmia

Nyt se ensimmäinen lepuuttamistani amarylliksistä kukkii. Tämän sain viime jouluksi ja oli niin ihastuttava, että tämän säästin. Kahdessa muussakin kukkavanallisessa amarylliksessä jo nuput on valmiina. Saa nähdä riittääkö kukintoja jouluun saakka?

5 amaryllistä vietti viime kesän pihalla, saivat kuivua suksyllä, levätä pimeässä sängyn alla kuukauden ja 3 näistä sain kukkimaan. Ei huono sato!

Tätä peuraa en saanut keneltäkään, vaan ostin itse itselleni lopultakin katseltuani tätä paikallisessa lahjakaupassa 1,5 vuoden ajan. Kaunis on ja pitkän harkinnan jälkeen olen tyytyväinen ostokseeni. Tuikkulyhty tuli ystäväperheeltä tupaantuliaislahjaksi. 

Tänään aamu kului muuttolaatikoista taas tavaraa purkaessa hyllyihin. Kävimme viikolla ostamassa yhden hyllyn sekä laatikoston, joten nyt ei ole kuin itsestä kiinni saada tavarat paikalleen. On vain niin paljon kaikkea menoa ennen joulua, että saa nähdä saanko jouluksi kaikki tavarat paikalleen, mutta yritys on kuitenkin kova.

Mieheni ahkeroi eilen ja olohuoneen, keittiön ja makuuhuoneen verhotangot pääsivät lopultakin paikoilleen. Nyt lopultakin asunnossamme on kaiken harmauden ja kliinisyyden jälkeen lämmin ja kotoisa tunnelma. Tykkään. 

Tämän päivän puuhina aloitimme tämän vuoden piparkakkutalon tekemisen. Tämä tehdäön laiskasti miehelleni kaupan valmiista vehnäpohjaisesta taikinasta. Osat ovat valmiina, vain koristelu ja kokoaminen puuttuu. Saa nähdä jaksaako vielä tänään vai otammeko illan jo levon kannalta? Mutta myöhemmin sitten kuvia valmiista piparitalosta.