Pääsiäistä odotellessa

Päätimme työpaikan laitoshuoltajan kanssa piristää työympäristöä ja uhrata hieman omasta vapaa-ajastamme yhteisön hyväksi. Minä hain kotipihamme lähellä kasvavista pajuista kissallisia oksia ja koristelin ne. Piippurassikoisteet tein varmaankin jo kymmenen vuotta sitten ja nyt ne pääsivät työpaikan taukotilalle uusiokäyttöön. Laitoshuoltajamme päätti kylvää työpaikalta löytyneisiin pikkukoreihin rairuohoa kasvamaan. Joten meillä on töissä jo ihan pääsiäistunnelmat meneillään, vaikka pääsiäiseen on vielä lähes kuukausi aikaa. 

Mieheni oli ostanut kotiin ihanat kerrotut tulppaanit. Ne ovat upeimmat näkemäni tulppaanit tältä keväältä ja nyt jo vähän auenneetkin enemmän. Kuva on eiliseltä. 

Töissä oli tällä viikolla rauhallista ja kiireetöntä osan työntekijöistä ollessa koulutuspäivillä ja sain eilen töistä vapaapäivää pitkästä aikaa, ehdin hoitamaan asioita ja eilen myös saapuivat paikalliseen optikkoliikkeeseen aiemmin tilaamani näyttöpäätelasit ja ne on ihanan pirteät, muoviset, punaiset pokat. Maanantaina näkee sitten käytännössä, miten töissä toimivat, tarkentuuko teksti tietokoneruudulla ja helpottaako työpäivän jälkeinen silmien väsymys?

Tilasin alkuviikosta Mokkapuun nettikaupasta maidottomia luomusuklaamunia pääsiäiseksi ja ne saapuivat jo eilen Postiin noudettavaksi. Nämä ovat kookosmaitopohjaisia ja pääsiäisenä pääsee sitten maistelemaan näitä herkkuja. Näitä en ole maistellut, mutta uskon, että ovat herkullisia. 

Ehdimme mieheni kanssa eilen myös aleostoksille ja ostin itselleni parit uudet farkut (vanhemmat ovat kutistuneet kaapissa) ja löysin myös uuden takin jos toisenkin, sekä tietenkin vähän pääsiäiseen liittyvää tavaraa. Miehellenikin löytyi uutta vaatetta. Kävimme myös täydentämässä ruokakaappien sisältöä erikoisruokavalioisen erityisvalmisteilla, joita omalta paikkakunnaltamme ei ruokakaupoista löydy.

Happy coco - kookosjugurtit ovat onneksi nyt tulleet perusruokakauppoihin myyntiin omalle paikkakunnallemme ja olen saanut vaihtelua välipaloihini. Tämä kerrosversio on lempparini naturellin lisäksi. Naturel on hyvä, koska siihen saa eri hilloilla vaihtelua makunystyröille. 



Tänään mieheni koko päivä kului sulkapalloturnauksessa ja huomenna hän onkin työvuorossa, joten oli mukava, kun sain eilisellä vapaan ja ehdimme viettämään aikaa yhdessä ja kävimme kaksin ulkoruokinnassakin.

Tänään olen pessyt pyykkiä ja neulonut uutta ihanan pehmeää luomupuuvillaista neuletta itselleni. Viimeinen kappale menossa ja voi olla, että huomenna pääsen jo kokoamaan sen. Pääteltäviä käsitöitä on myös kertynyt pinolle odottelemaan ja voisin huomenna ottaa itseäni niskasta kiinni ja päätellä ne käyttökuntoon. Toisaalta myös vierashuoneen verhot odottavat ompelemista. Joten siinäpä pulma, ehtiikö kaiken yhden päivän aikana? Mutta niistä sitten myöhemmin kuvia, kunhan valmistuvat. 

Hyvä päivä!

Tänään on ollut hyvä päivä ja alan selkeästi toipua vähitellen flunssasta seuranneesta nuutuneisuudesta. Aamu alkoi kampaajan hoivissa, ruokakaupan kautta kotiin, siskon perhe kävi pikavisiitillä, pyykkikone ja kuivuri ovat pyörineet koko päivä ja sain ommelluksi taas yhdet verhot, ja nyt työhuonekin on saanut ikkunaan lopultakin verhot. 

Valitsin verhokankaan tapettien mukaan ja onnistuin siinä, mitä olin ajatellut, verhojen oksisto nivoutuu hauskasti kuin jatkaen tapetin oksistoa. 

Ompelun vuoksi ruoka-aikani siirtyi tänään hieman myöhäiseksi ja lopulta päädyin tekemään kotoisaa pikaruokaa, pastaa yrttisellä riisikermakastikkeella. Hyvää ruokaa ja ihan vahingossa vegaanista. Nyt, kun yrtit taas sopivat minulle suoliston parantuessa vähitellen, on basilikasta tullut yksi suosikkiaineksista ruuanlaitossa.

Koska verhojen ompelu vaati myös silitysraudan ja -laudan esille kaivamista, jatkoin inhokkihommaani ja silitin samaa vauhtia tyynynliinakasan, joka oli jäänyt pesun jälkeen silitystä. Silitys ei todellakaan minua kiinnosta, mutta yksi elämän suuria nautintoja on illalla köllähtää nukkumaan puhtaisiin lakanoihin ja silitetyssä tyynynliinassa on se oma,  puhdas tuoksunsa. Joten niiden eteen uhraudun jopa silitysrautaan tarttumaan. 

Joten yksi asia on johtanut tänään toiseen ja olen saanut paljon aikaan. 

Viime viikolla miehelläni ja minulla oli erityinen juhlapäivä. Nimittäin kihlojen 20. vuosipäivä. Olen ihastunut muumiastioista Alkuperää kunnioittaen - sarjaan, jotenkin se pelkistettynä musta-valko-oranssisävyineen rauhallisuudessaan vetoaa minuun. Olen pyöreinä hää- tai kihlapäivinä ostanut usein jotain yhteistä. Tällä kertaa meille saapui teekannu ja tarjoiluvati. Kuvituskin sopi meihin kahdestaan eläviin, tahattomasti lapsettomaan pariskuntaan.

Leipominen jäi tältä päivältä, koska siihen aika ei vain riittänyt. Käytin sen ajan mieluummin kahvakuulan kanssa heilumiseen monen viikon tauon jälkeen. Työviikosta meni 3 päivää sinnitellen fasettilukon jälkeisen lapojen välisen lihas- ja kalvojumin kanssa. Mieheni onneksi sai lukon auki heti alkuunsa, joten selvisin parin päivän kärvistelyllä tällä kertaa eikä mennyt koko viikkoa. Tämä kuitenkin kertoo siitä, että lapojen väliset lihakset kaipaavat liikettä ja vahvistusta flunssan aiheuttaman liikuntatauon jälkeen. Joten kahvakuula sai tänään kyytiä. 

Ja uusi kampaaja, se on nyt varmuudella löytynyt. Tuttu parturini sanoi aiemmin, että kolmannella leikkauskerralla onnistuu yleensä uuden asiakkaan hiustenleikkaus, kun oppii asiakkaan hiukset ja pyörteet. Kävin tänään kolmannen kerran uudella kampaajallani ja nyt lopputulos miellytti meitä molempia. Kesä lähestyy ja tukka lyhenee. Todella lyhyet hiukset - joillekin naisille ne sopii ilman, että naisellisuus kärsii, ja minä kuulun siihen porukkaan. Onneksi miehenikin on todennut saman ja hyväksyy minut tällaisena kuin olen.

Päiväni kruunaa Teemalauantai ja yksi ikisuosikeistani musiikin saralta.

Dawid Bowie.

Hyvää viikonloppua teille muillekin! 

Lenssua, lepoa ja laskiaispullia

Viimeiset viikot olen ollut flunssaviruksen kourissa kotona, osan aikaa äänettä ja osan aikaa olo kuin kuolleella kutulla, veto täysin pois ja päiväunet ovat tulleet tarpeeseen. Poskiontelot yrittivät tulehtua ja silmissä on ollut lievää tulehdusta. Elämä on kutistunut neljän seinän sisälle terveyskeskuskäyntejä lukuun ottamatta.

Terassillemme muodostui hauska tunnelisto sään lämmetessä plusasteille ja lämpimän ilman pyrkiessä ylöspäin terassilautojen välistä. Ennen sairastumistani ehdimme nautiskelemaan ensimmäiset terassikahvit terassin lasitetulla osiolla. Elämän pieniä, mutta niin tärkeitä iloja ja nautintoja talvipakkasten välissä. 

Ja siinä ne nyt ovat. Hiivattomat ja vegaaniset laskiaispullat. Minulle ensimmäiset yli 25 vuoden tauon jälkeen. Nämäkin olisi jäänyt tekemättä, jos olisivat vaatineet vaivaamista kuten normaali pullataikina. Siihen ei olisi voimat riittäneet. Onneksi tämä vain sekotettiin ja käsissä varoen muotoiltiin pikkupulliksi. Itse vaihdoin jauhot itselleni sopiviksi, joten jos ei tuollaisenaan sovi, niin muokkaus kyllä onnistuu ja ohje silti toimii. Herkullisia tuli. Maistuivat pullalta ja täytettyinä laskiaispullalta. Puolueeton arvio mieheltäni saatuna.

Ohje löytyy täältä:
Erikoisen hyvaa/laskiaispullat

Laskiaispullista jäi ylitse hieman kookoskermaa, joten kokosin siitä itselleni C-vitamiinipommin vadelma- ja lakkahillon sekä riisimaitojäätelön kera kerrostaen. Hieman mantelirouhetta pinnalle antamassa lisämakua. Hyvää! 

Vierashuoneemme sain kuukausi sitten raivattua käyttökuntoon, kun mieheni ruuvasi verhotangon paikalleen. Joten nyt on varavuodekin avauskuntoinen. Tarkoituksena oli verhot seuraavaksi ommella, mutta en ensin ehtinyt ja sitten iskikin flunssa jumittaen niskalihakset. Onneksi ikkunassa on sälekaihtimet.

Lamppu oli aiemman asunnon olohuoneessa ja seinällä oleva lukuvalo oli aiemmin makuuhuoneellamme. Nyt lamput pääsivät vierashuoneelle uusiokäyttöön, koska olivat tyyliltään sinne sopivat. 

Ja tuo ihana muumityyny oli heräteostos (en muista mistä), mutta on kuin nenä päähän väripilkkuna tuonne muuten niin siniharmaaseen huoneeseen. Vaaleanpunainen tulee toistumaan pienissä määrin myös verhoissa, kunhan ne joskus ommeltua saan ja ikkunaan saakka. 

Tämä vierashuone on asuntomme tyyliltään rauhallisin huone. Ja tykkään myös sen tyylistä, vaikka makuuhuone vehreydessään ja vihreydessään on edelleen suosikkihuoneeni. Ja siellä on sentään jo verhotkin, kuten kuva alla todistaa! 

Ja viikon päästä on käsillä nykyisen asuntomme reklamaatiokorjaukset. Niitä ei ole paljoa kertynyt, mutta hyvä saada ne pienetkin virheet kuntoon. Sähkömies kävi jo edellisviikolla ja hänen osuutensa on jo kunnossa. Kunhan saamme nuo virheet kuntoon sekä kaikki verhot ikkunoihin paikalleen, olemme luvanneet ystäviä kutsua kahvittelemaan ja uuteen asuntoomme tutustumaan. 

Vauhdilla mennään kevättä kohti, vaikka vielä pakastaakin. Ensimmäistä kesää jo kovasti täällä uudessa ympäristössä odotan ja sormet syyhyävät jo uuden puutarhan luomiseen. Ja tämän flunssan loppumista myös odotan, jotta pääsisin taas palaamaan takaisin siihen aina niin tylsään, mutta normaalikuntoiseen arkeen. 

Tulppaanihulluutta ja lumikäärmeitä

Keväthulluus alkaa painaa päälle päivien muututtua valoisammaksi. Minulla on jatkuvasti tulppaanit maljakossa, väri vain vaihtuu edellisten kuoltua, kun uudet ostan tilalle. Tänä keväänä ollaan menty punasävyisillä ja valkoisilla. 

Naapureiden ja meidän yhteistyössä pykäämä väliaita vielä uupuu päälipeltiä ja tänä talvena on lumikäärme luikerteli onton aidan päälle ilostuttamaan meitä. Ikävä kyllä käärme säikähti plussa-asteita ja vesisateita, ja on luikerrellut varmaankin jonnekin aurinkoisemmille maille?

Koko viikon on tehnyt mieli salmiakkimuffinsseja ja tänään lopulta sain aikaiseksi leipoa niitä. Saivat perustaikinan joukkoon lakritsinjuurijauhetta, turkinpippurirouhetta, gluteenittoman lakritsin paloja ja lisäsinpä vielä pakkasesta villivadelmia. Kohta maistetaan!

Mieheni ruuvasi tänään loputkin verhotangot paikalleen ja kämppä on sekaisin, koska siirsin ikkunoiden alta sinne lojumaan jääneet tavarat pois ja ne pitäisi myös nyt lopulta tunkea jonnekin kaappiin paikalleen. Lisäksi parit verhot pitäisi ommella. Ja tietenkin muutenkin siivota.

Meneehän se sunnuntai näinkin. Ensi viikolla odottaa pari koulutuspäivää, joten työviikosta muotoutuu hieman erilainen kuin normaalisti. Vaihtelu virkistää!

Ps. Nyt on uudet ikänäkölasit hankittu ja päässä. Ja kyllä tuo lukeminen sujuu hieman tarkemmin. 

Herkullinen viikonloppu

Eilen arvoin kahden eri vaihtoehdon välillä, muffinssit vaiko kakku. Ja kakku siitä lopulta syntyi. Runebergin kakku. Ensimmäistä kertaa ostin karvasmanteliaromia ja ehkä ensi kerralla jätän pois. Tai sitten laitan vielä vähemmän? Ensi kerralla taidan myös palata murskaamaan piparkakkuja lisämauksi. Viime vuonna tein niin, mutta ajattelin tänä vuonna, että karvasmantelista tulee niin paljon makua ettei tarvitse. Hieman kuitenkin jäin kaipaamaan mausteisempaa makua. Mutta mehevää kakkua sain aikaiseksi eikä kaivannut erillistä kosteutusta. 

Hetskun Runebergin tortut

100 g maidotonta margariinia

1 dl fariinisokeria

1 dl raakaruokosokeria

1 dl kuorellista mantelirouhetta

0,5 tl vaniljajauhetta

2 dl mantelijauhoa

2 dl hienoa riisijauhoa

0,5 dl tapiocatärkkelystä

1 tl psylliumia

1 tl johanneksenleipäpuujauhoa

2 tl leivinjauhetta

1 rkl No egg - kananmunankorviketta

1-2 dl vichyä

1 tl karvasmanteliöljyaromia
(2-4 gluteenitonta piparia murskeena) 

Vaahdota huoneenlämpöinen margariini ja sokeri keskenään. Lisää seuraavaksi kuivat aineet vuorotellen vichyn kanssa. 

Taikina on sopiva rakenteeltaan, kun saat juuri ja juuri nosteltua sitä lusikalla/lastalla muotteihin/vuokaan, vichyn määrällä pystyy tähän vaikuttamaan.

Paisto 200 astetta. Muffinssit 15 min, kakku uunin alatasolla 30-40 min.

Kun valmiit muffinssit/kakku jäähtynyt, lisää vadelmahilloa keskelle ja pursota reunoille tomusokeri-vesipohjainen jämäkkä sokerikuorrutusrinkula.

Eilen meillä oli myös herkkuruokaa, teimme pitsaa. Jokainen valitkoon itse, mitä pitsansa päällisiksi laittaa, mutta minulla oli jauhelihaa, porkkanaraastetta, kinkkusuikaletta, ananasta, paprikaa ja vegaanista juustomurua. Oreganon lisään vasta syömisvaiheessa. Pohjan olen kuitenkin itse kehitellyt hiivattomana ja luontaisesti gluteenittomana.

Hetskun hiivaton pitsapohja
2 dl vettä
1 rkl rypsiöljyä
ripaus suolaa
1 dl täysjyväriisijauhoa
3,5 dl hienoa riisijauhoa
2 tl leivinjauhetta
1 tl psylliumia
täysjyväriisijauhoa kaulitsemiseen

Ensin vesi, öljy ja suola ja perään kuivat ainekset, sekoita. Nosta taikina leivinpaperin päälle ja kaulitse täysjyväriisijauhoa apuna käyttäen ohueksi pellille sopivaksi levyksi. Lisää päälle täytteet.

Paista 200 astetta 15-20 min.

Lisäksi eilen herkuttelin kauppareissun jälkeen mieheni minulle perjantaina ostamilla jättikokoisilla taateleilla. En ole ennen niitä Suomesta löytänyt, Kanarialla kylläkin niillä herkutellut. Nyt oli löytynyt irtomyynnistä ja ihanan pehmeitä, makeita ja herkullisia, parempia kuin irtokarkit.

Itse makailin perjantai-illan akupunktion jälkeen. Olen huomannut, että vaikutus on parempi, kun ottaa rennosti pötkötellen loppupäivän ja muistaa juoda tarpeeksi vettä. Minun pötkötellessäni mieheni teki meille iltapalaa, hunajamelonia ja Serranon kinkkua. Edelleenkään en ole kyllästynyt tuohon makean ja suolaisen yhdistelmään.

Alkuvuosi on kulunut kuin siivillä. Jotenkin ei meinaa käsittää, että on helmikuu. Ja lunta kyllä riittää tänä talvena ja pakkasia. Parempi niin kuin pimeää ja loskaa.

Katselin viime viikonloppuna keittiön ikkunasta maisemaa ja mielessäni mietin, että vaikka välillä tulee kirottua talven kylmyyttä, kesän kuumuutta ja syksyn jatkuvia sateita, niin on siinä se hyvä puoli että näkymät vaihtuvat ja meillä Suomessa on ainakin se 4 erilaista ikkunataulua. Tässä alla lokakuu ja tammikuu.

Ja tajusin samalla, että meillä on jotain odotettavaa, nimittäin ikkunataulut kevät ja kesä. Ne eivät ole parhaimmillaan tänä vuonna, mutta ensi vuonna alkavat näyttää jo puutarhalta. Lisäksi tien toiselle puolelle on kaavoitettu puistoalue, joten tausta tulee pysymään luonnonvaraisena. Jes!

Nautitaan lumisista pakkaskeleistä, kun niitä taas tarjolla on!

Tammikuun taikoja

Sinisiä hetkiä olen alkanut minäkin näkemään päivän vähitellen pidentyessä. Ja tämä joululahjaksi saamani lasihiutale on päässyt viimeinkin keittiön ikkunaa somistamaan. Oma sininen hetkemme auringon hiutaleen läpi siivilöityessä. 

Olohuone sai myös viime viikonloppuna ihan uudet verhot. Näin nämä kaupassa ja heti mieleeni tuli mummuni, jonka kanssa meillä oli samanlainen verhomaku. Ja pakkohan nuo oli ostaa. Ja olivat kyllä ihan nappivalinta olohuoneeseemme. 

Glögiäkin jäi vielä joulusta jäljelle ja mummulasta perimistäni tsaikkalaseista nautiskelimme yhtenä iltana mieheni kanssa glögilasilliset, muistin mummuani lämmöllä uusia verhoja ihastellen.

Tämän talven ensimmäiset tulppaanit tuli ostettua kotiin ja ovat ne kauniit. Aurinko on hellinyt meitä pitkän hämärän jakson jälkeen. Ihanaa valohoitoa, niin kasveille kuin meille ihmisillekin. Ja lunta riittää tänä talvena, kiitollisena otan sen vastaan työmatkoja autolla huristellessani katuvalottomalla taipaleellani. 

Tänään aamusta oli varsinaisen hieno työmatkaa ajella superverikuun taivaalla loistaessa kuunpimennyksen vähitellen hälvetessö ja kirkkauden vähitellen pyrkiessä esiin kuun yläreunasta. Kotiin ajaessa samainen kuu möllötti jättimäisenä metsänreunan yläpuolella kotimatkaa valaisten. Kännykällä siitä kuvaa ei saanut enkä tajunnut aamusta napata kameraa matkaan. Tosin tuo tämän päivän hyytävä pakkaslukema - 25 astetta olisi varmaan tekniikan siitä hyydyttänyt. 

En ole vallan sohvalle lötsähtänyt, vaikka yksin töissä olenkin uurastanut. Yllättävän hyvin on sujunut ja ollut mukavaa rytmittää työtä omaan tahtiin. Työviikkojen lopuksi minua odottaa nyt ihana palkkio eli olen aloittanut pitkästä aikaa taas akupunktiokäynnit ja nyt kykenen ottamaan 4 kerran sarjan. Jo yhden käynnin jälkeen olo on jo paljon parempi niskan, ranteen ja muunkin kropan osalta, puhumattakaan sen mielialaa parantavasta vaikutuksesta. Vaikuttaa positiivisesti jaksamiseeni poistamalla kipuja ja kireyksiä koko kropasta ja samalla myös pääkopasta rentouttavan vaikutuksensa ansiosta. Euforisen olon saa kaupanpäällisiksi. 

Ja piti siis tuosta kakusta mainita, että tädin nuorin kulta täytti jo 8 vuotta ja sitä juhlistimme viikonloppuna kakuttelemalla suvun kesken. Tällä kertaa täytteenä oli alimmassa kerroksessa itse tehty vadelmahillo hienonnetun basilikan kanssa sekä ylemmässä pensasmustikat, molemmissa lisänä kookoskerma. Täytteen nakukakun välissä pysymisen varmistin pursottamalla kreeminauhan kakun ulkoreunalle mustikkamehu-vichy-kostutuksen jälkeen ennen täytteen lisäämistä. Kakun päälle tasasin tällä kertaa ohuen kerroksen kreemiä, ruusukkeet pursotin kookoskermasta ja rivi pensasmustikoita kruunasi kakun. Herkullista tuli.

Ja ettei ihan pelkäksi löhöilyksi ja herkutteluksi ole mennyt, ostin itselleni uuden seuralaisen, hän painaa 6 kg ja on sopiva haaste tällä hetkellä minun kropalleni, jota vähitellen alan vahvistamaan kuntosalitreeniä varten. Nyt kun asunto alkaa olla vähitellen jonkinlaisessa kuosissa, jää aikaa taas harrastaa kodin ulkopuolellakin.

Mutta tänään jätän keltaisen kaverini rauhaan ja otan kutimen käteen ranteen kuntouuttamiseksi ja kerään samalla voimia tulevaan työviikkoon.

Hyvää alkavaa viikkoa!

Paluu arkeen

Joulukuusi ulkoistettiin keskiviikkona ja olen nyt yrittänyt luoda jotain muuta tunnelmallista kotiin kuusenvalojen ja - tuoksun tilalle. Tuoksu on nyt vaan menetetty, mutta eilen sytytin jouluna mieheltäni saamani muumi-kynttilälyhdyn. Kuusen lähdettyä asetin ruokapöydän päädyn seinää vasten ja siirsin sohvapöydän päädyssä olleen valorakennelman ruokapöydän seinäpäätyyn. Lämmin tunnelma jatkuu. 

Aiemmin kutomani pehmeät, mutta ohuet villasukat alkavat olla puhki kuluneita. Olen vähitellen iltaisin kutonut uusia tilalle. Tänään sain nämä palmikkosukat valmiiksi. 

Ja tuo merino-jakkilanka oli todella mukavan pehmeää kudottavaa. Ennen en ole kyseistä lankaa käyttänyt ja nytkin ostin kokeiluna yhden kerän. Se ostos kannatti!

Vähitellen vuosi lähtee liikkeelle, jotenkin hitaasti tänä vuonna. Muutoksia on ollut paljon ja olen nyt keräillyt voimia takaisin syksyn uurastamisen jälkeen, myös uusien ihmisten kanssa toimiminen vie energiaa, uusi asuinpaikka, uudet naapurit ja uusi kosmetologi. Tänään olin myös uudella kampaajallani ensimmäistä kertaa ja hän vaikutti mukavalta. Katsotaan vierähtääkö hänenkin käsissään yli 20 vuotta? Mutta muutos on ollut hyvästä ja kuitenkin piristänyt elämää. Vielä kuin tuon viimeisen muuttolaatikon saisin purettua! 

Loppiaisen viettoa nimpparikahvittelun merkeissä

Tämä piparitalo pääsi purkuun perinteisesti tänään loppiaisena kahvitellessamme mieheni nimipäiviä lähinnä asuvien sukulaisten kanssa.

Ja teinhän minä kakunkin, tosin sillä poikkeuksella, että kaikki saivat nyt syödä samaa kakkua, joka sopi siis minullekin. Pohja Erikoisen hyvää - sivuston sienikakkuohjeella nyt tupla-annoksena, päällä maidoton kinuski ja kreemi samaisen sivuston ohjeilla. Makeaa oli, mutta kyllä kakku tuli aika hyvin tuhottua kahdeksan ihmisen voimin. 

Perinteisesti söimme tänään mieheni kanssa kotitekoiset hampurilaiset. Ja kyllä oli hyvää tälläkin kertaa. Kalastusta harrastavaa miestäni lahjoin Arabian Alkuperää kunnioittaaen -sarjan leipälautasella (jossa kuulemma näkyi lupaus toimia soutajana ja huopaajana kun hän kalastaa?), valkoisella KoKo-mukilla sekä perinteisesti Brunbergin mansikkasuukoilla. 

Joulukuusi on yleensä ulkoistettu loppiaiseksi, mutta tänä vuonna meillä on niin kaunis ja juomahaluinen kuusi, että neulasiakaan ei juuri tiputtele, joten olkoot vielä hetken. Joulukoristeet ovat myös edelleen esillä. Olen niin jouluihminen, että minua ei haittaa, vaikka hieman pitempäänkin tontut ja punaiset liinat koristavat asuntoamme.

Sain joululahjaksi siirtokuvakirjan ja tätä olen ajankulukseni silloin tällöin raapustellut. Ja voin sanoa, että on todella koukuttavaa tuo sivujen koristeleminen uusilla yksityiskohdilla. Viimeksi olen lapsena näitä kalkitoksia tehnyt (sillä nimellä minä olen nämä lapsena oppinut tuntemaan). Mieheni ei moisista ollut ikinä kuullutkaan, saati nähnyt aiemmin. Eikä hän kyllä noista kovasti inspiroitunut. Joten onneksi minä sain tämän lahjaksi ja tykkään kovasti eikä tule perheriitoja siitä, kumman vuoro on raapustella.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille lukijoilleni! Raivatkaa aikaa itsellenne mieluisille asioille ja tekemisille, nauttikaa elämästä ja pitäkää huolta ennen kaikkea itsestänne, jotta jaksatte huolehtia myös läheisistänne.

Tapaninpäivän rauha ja rentous

Meillä ei ole uudessa asunnossamme yhtään pistorasiaa olohuoneen ja tupakeittiön ikkunaseinällä, mikä oli aikamoinen pettymys. En ymmärrä rakentajan ajatusmaailmaa? Sain kuitenkin eilen idean, kun sain mieheltäni kauniin punaisen jalallisen maljan joululahjaksi. Ostin jo aiemmin syksyllä kuparinvärisen ledvaloryhmän ihastuttuani siihen Tokmannilla. Yhdistin nyt nämä kaikki ryhmäksi sohvapöydän päähän ikkunan edustalle ja lisäsin punaiseen maljaan aiemmin tekemäni lasiputkitähden. Kaunis tuli ja henkii jo hieman uudenvuoden tunnelmaa värikkyydellään.

Tämän joulun omatekoinen joululahja sukulaisille oli soodataikinakoristeet. Kauniita tuli ja kotiinkin riitti peräti kolme kappaletta. Pöllö päätyi mieheni joulupakettiin. Sydämen jätin itselleni. Kastehelmi on suosikkini lasiastioissa ja painojäljen koristeisiin tein tätä astiasarjaa apuna käyttäen. 

Tänään olen nauttinut joulukuusesta ja joulun tunnelmasta yksin kotona. Samoin mieheni tekemästä herkullisesta jouluruuasta. Ja kyllä, vieläkin jouluruoka maistuu minulle.

Huomenna, ensimmäisen kerran kymmeneen vuoteen, en herää joulun jälkeen töihin aamusta, vaan saan viettää joulun välipäivät LOMAA! Huomenna aion nukkua pitkään ja puhelinkin pysyy äänettömällä, koska mieheni tulee aamulla työvuorosta ja nukkuu päälle jokusen tunnin. Tähänhän voisi melkein tottua!

Joulu alkaa olla ohi, mutta kerrankin minulla vapaat jatkuvat. Kiitollinen olen siitä. Kuten olen kiitollinen siitäkin, että eilen illasta mieheni otti akkuporakoneen käteen ja asensi makuuhuoneen television paikalleen seinälle. Ihana on oman kullan kainalosta katsella televisiota ja nukahtaa suoraan omaan sänkyyn sohvan sijaan, kuten minulle usein käy kesken elokuvan. Tänäänkin saattaa käydä niin.