Ruuanlaittoa ja remonttihommia

Olen katsellut nyt sairauslomalla Britannian paras leipomo - sarjaa televiosta ja innostuin itse kokeilemaan onnistuisiko tekemään englantilaista lihapiirakkaa. Ohjeen hain netistä Englantilainen lihapiirakka ja vaihdoin vehnäjauhojen tilalle Semperin Grow mix -jauhoseosta ja täysjyväriisijauhoa. Tosin ohjeessa oli 7 dl jauhoja, todellisuudessa niitä meni n. 10 dl ja riisjauhoa vielä vähän lisää kaulitessa taikinaa leivinpaperin päällä. Sipulia en laittanut, vaan maustoin valkosipulisella yrttimausteella, jossa sipulihiutaleita ja -jauhetta. Herkullista tuli. Kyllä kannatti!

Lisäksi viime viikon lopulla ja viikonloppuna pensseli heilui ja sain lopultakin viimeisen maalikerroksen tulevaan työhuoneeni hyllyyn. Olen ollut tyytyväinen siskoni vinkkaamaan Empire-huonekalumaaliin. Leviää ihanan tasaiseksi pinnaksi. Nyt on hylly kuitenkin vielä osissa ja odottaa kaappien ja vanerilaatikoiden päällekkääin pinoamista ja kovalevyä takaseinäkseen. Tosin taustalevykin kaipaa ensin hieman maalausta, koska mieheni rakentamat vanerilaatikot ovat avonaiset takaosastaan. Kuvista puuttuvat vielä liukuovet, sokkeli ja hylly, mutta nekin on jo maalattuna. Joten voiton puolella urakassa jo ollaan ja sain homman tehtyä tämän kesän aikana epäilystäni huolimatta.

Olemme lisäksi maakellarilla uurastaneet ja mieheni vaihtoi kellarin tuulikaappiin maapohjan tilalle vanhat betonilaatat, joten nyt selviää kellarireissuista kurattomin kengin. Lisäksi tyhjensin kellarin, lakaisin turhat mullat, purut ja pölyt lattialta pois, ja vaihdoimme vanhojen, jo pehmenneiden puuhyllyjen tilalle sinkkihyllyt. Sellaisia saa ostaa Ikeasta, nimi on Hyllis. Ja hinta on kympin luokkaa, joten ei ole hinnankirous. Kasvihuoneelle jo aiemmin vastaavan hyllyn ostimme.

Pahoitteluni kellarin kuvien laadusta. Ovat kännykällä otetut ja olen sen verran laiskalla tuulella nyt, etten viitsi tuonne sateeseen lähteä kameran kanssa kulkemaan. Kuvien ottamisen jälkeen ovat kellarille päässeet jo perunat. Eilen ennen sateiden alkamista uurastimme anoppini kanssa ja vietimme perunannostotalkoot. Myöhemmin sinne talteen pääsee myös punajuuret ja porkkanat. Muuten siellä sitten onkin kastelukannut, ämpärit, mullat, jotkin ruukut ja muut pakkasta huonosti kestävät puutarhatarvikkeet tallessa.

Eilen anopin lähdettyä haukkasin välipalaa ja säntäsin takaisin puutarhaan leikkaamaan jo kukkineiden perennojen varsia alas. Sadepilvet alkoivat uhkaavasti jo nousta taivaanrannassa, mutta 1,5 tunnin uurastuksen jälkeen oli suurin osa varsista lehtikompostiin kiikutettuna. Eikä yhtään liian ajoissa, koska ei tainnut mennä sisään päästyäni puolta tuntiakaan, kun ensimmäiset sadepisarat alkoivat tippua.

Sisälle lähtiessäni kävin vilkaisemassa vielä gladioluksia ja jouduin taas toteamaan, että luonto on ihmeellinen. Meillä on nyt varmaankin kolmatta tai neljättä kesää samat gladioluksen sipulit käytössä ja en ole ennen näin kauniin eteeristä kukkaa huomannut. Ja on selkeästi kaksiväriset terälehdet. Lumoavan kaunis. Siellä se nyt sateessa värjöttelee, mutta eilen ehdin kuitenkin tämän kuvaamaan. Maljakkoon en raaskinut kuitenkaan ottaa. Kaksi tuulessa kaatunutta gladiolusta olen saanut sisälle, hyvästä syystä. Ulkona varret taittuneena olisivat kuitenkin kuolleet.

Viimeisiä viedään

Nyt lopultakin ensimmäiset tämän kesän gladioluksemme ovat auenneet. Alkukesä oli niin surkea, että en uskonut gladiolusten edes tänä kesänä kukkivan. Kuitenkin siellä nyt violetti ja oranssinpunainen kukkivat parhaillaan ja tässä kuvat, jotka aiemmin lupasin julkaista, kunhan kukassa ovat. Nuppuja on vielä putkahdellut lisää esille, joten lisää kukintoja on tulollaan.

Mustasilmäsusanna on myös aukaissut lisää valkoisia kukkiaan. Tiikerililjat ja oriental-liljat edelleen kukkivat. Saa nähdä tuleeko loppuviikosta intiaanikesä, kuten luvattu on. Se tietäisi kukinnan pitkittymistä vielä pidemmälle syksyyn.

Ruska on myös alkanut hiipiä pihapiiriimme. Lumipalloheisi on jo vaihtanut väriään kauniin kirjavaksi, oranssin, vaaleankeltaisen, ruskean ja vihreän eri sävyiksi. Naapuritontin koivuissa alkaa olla keltaisia lehtiä. Pensasmustikoissamme on jo loistavan punaisia lehtiä. Juhannusruusun lehdet ovat myös vähitellen alkaneet punertua. Syksy on aikaa, jolloin siedän paremmin inhokkiväriäni kirkkaankeltaista puutarhassa, koska se sulautuu paremmin syksyisen luonnon kirkkaisiin väreihin. Jopa keltakukkainen pensashanhikki, josta en muuten pidä, on nyt ihana piristys kellarin seinustalla. Ihanaa Suomessa on, että syksyn harmauden vastapainoksi ruskan kirkkaat värit piristävät niin mieltä kuin pihapiiriäkin.

Yksi syysleimulajikekin kukkii vielä korkeana anarkistisen vaaleanviolettina syksyn lämpimien värien keskellä. Tämä on yksi keväällä juurakoistani istuttamani lajike. Fuksian värinen syysleimu ei kukkinut tänä vuonna. Saa nähdä, josko ensi kesänä.

Olen myös syksyn tultua saanut uutta intoa elämään. Mieheni on työharjoittelussa opintoihinsa liittyen arkipäivät ja tällä viikolla hänellä alkoivat myös iltaopinnot harjoittelun oheen, joten pitkiä ja yksinäisiä päiviä on minulla tiedossa vielä tämän loppukuukauden ajan. Viime viikolla jyllänneestä flunssastani kunnolla toivuttuani sain eilen inspiraation ja lähdin yli kymmenen vuoden tauon jälkeen kuntosalille. Tosin sali on hieman erilainen eli laitteet toimivat ilmanpainevastuksella, joten vastusta pystyy säätelemään todella pienillä väleillä. Tavallisella kuntosalilla säätöväli on 5-10 kg välein, ja joskus jopa se 5 kg paino aloituksena on niskoilleni liikaa. Porkkanana on myös kuukauden ilmainen kokeilu salille. Joten tämän kuun ajan minulla on mahdollisuus kokeilla, mitä kroppani tuumaa moisesta kuntoilusta ja ikää myöten viisastuneena aloitin todella varovaisesti enkä intoutunut liikaa, vaikka mieli tekikin. Tänä aamuna heräsin heti päänsärkyyn, mutta sitä tiesinkin odottaa erilaisen rasituksen jälkeen. Muuten ei hälyttäviä oireita rankani eikä pehmytkudokseni tänään ole antanut.

Eilen totesin miehelleni, että kesä meni kuitenkin hyvin ja olen nyt loppukesästä jo nauttinut elämästäni, vaikka pelkäsin pitkän kotona olon toipumisineen ottavan todella koville. Minä kun olen hieman huono kotona laiskana makailemaan. Loppupelissä tämä oli kuitenkin oikea ratkaisu, vaikka en sitä silloin omasta tahdostani tehnytkään. Kun uupumus kävi liian vahvaksi, niin työterveys puuttui peliin, ja olen nyt onnellinen siitä, vaikka pelottikin siinä vaiheessa, mihin tämä kaikki tulee johtamaan ja kuinka jaksan kotona kökkiä tekemättä mitään, sekä mietitytti kuinka kauan toipuminen uupumuksestani kestää ja miten työhön palaaminen tulee sujumaan. Nyt alkaa lähetä se hetki, kun töihin palaan. Muutaman viikon päästä istun jo töissä tietokoneen äärellä kirjoittamassa ja hieman on alkanut jo jännittämään, osaako sitä enää mitään puolen vuoden tauon jälkeen? Onneksi Suomessa on pehmeä lasku töihin mahdollinen ja osa-aikaisesti alkuun pääsen taas totuttelemaan työhöni.

Loppukesästä voimieni palattua tuli paljon tehtyä kaikenlaista, mitä viime kesinä en ole ehtinyt tai jaksanut. Olen perehtynyt taas ruohonleikkuun saloihin, istutellut uusia kasveja ajan kanssa suunnitellen puutarhaan, uudistanut vanhaa kaappia, joka vielä kaipaa viimeistä maalikerrostaan autotallilla odotellen ja ehtinyt tekemään käsitöitä, jotka yleensä kesällä jäävät vähille puutarhatöiden vaatiessa suurimman osan vapaa-ajasta. Kuvassa viimeisin pääkallohuivi, jonka tein syntymäpäivälahjaksi pikkuveljeni tyttöystävälle. Tänä kesänä tuli myös melkein kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen pyöräiltyä ostettuani sähköpyörän. Myös puutarhatöitä olen ehtinyt tekemään ilman aikataulutusta ja viettämään lepopäiviä ja vain nauttimaan puutarhasta kauneimmillaan. Myöskin kesäistä aurinkoa olen saanut aimoannoksen ensimmäisen kerran kuuteen vuoteen ja jopa ruskettunut. Toimistotyöläiselle ei tämä ole jokakesäistä. Parasta on ollut kuitenkin mieheni kanssa yhdessä vietetty aika. Hän oli loppukesän lomalla ja siitä jatkoi suoraan opintovapaalle. Nyt hän tekee arkisin aamu- ja iltavuoroa työharjoittelussaan, kun viimeiset 13 vuotta hän on vakityössään tehnyt 24 tunnin vuoroja mukaan lukien yötyöt ja viikonlopputyöt. Luksusta on, että saamme nukahtaa iltaisin yhdessä ja aamuisin herätä toisen nukkuessa vierellä sekä tietenkin vapaat viikonloput.

Nyt alkoivat siis pitkästä aikaa yksinäiset arkipäiväni mieheni iltaopintojen alettua, koska hän menee suoraan harjoittelun aamuvuorosta iltaopintoihinsa pari kertaa viikossa ja on vasta iltayhdeksän jälkeen kotona. Mutta olen nauttinut suunnattomasti viimeisistä parista kuukaudesta, jolloin olemme ehtineet viettää aikaa yhdessä. Tässä on vielä itsellä muutama viikko aikaa tehdä päivisin asioita, käydä kuntosalilla, siivota, tehdä käsitöitä ja uurastaa syksyn viimeisiä puutarhatöitä pois. Kasvimaalla alkaa kohta olla elonkorjuun aikaa ja perunat ja myöhemmin porkkanatkin pitää kohta nostaa maakellariimme talvisäilöön. Lisäksi vielä etikkapunajuuren ja -kurpitsan säilöminen odottaa. Sekin on minulle täysin uutta puuhaa, mutta tuleepahan taas uusia taitoja opittua. Mielenkiinnolla odotan, miten onnistun.

Kasvimaan karkkivärit ja muita herkkuja

Nyt on syksyinen piha parhaimmillaan. Kasvimaa loistaa puutarhassamme oranssin, punaisen ja keltaisen sekä tietenkin vihreän eri herkullisissa sävyissä jo pitkän matkan päähän. Ihana piristys tämän syksyisen harmauden keskellä. Auringonkukat ovat vähitellen lähteneet myös kukkimaan. Punainen on niistä edelleen suosikkini. Lisäksi pensaskrassi ja aiemmilta vuosilta itsekylväytynyt kehäkukka ovat nyt parhaimmillaan. Ja tilli kukkii kauniin vihreänkeltaisena. Ruusupapu on kiivennyt myös ylös saakka tukiseipäisiin. Pellava vielä vähän kukkii sinisenä ja punaisena, mutta suurin osa on jo kukkinut ja kauniit siemenkodat ovat esillä.

Vielä saavat raitaiset punajuuremme ja oranssit porkkanamme hieman kasvaa, mutta hyvää kokoa alkavat olla jo. Pinaatista täytyisi käydä nyt lehdet keräämässä ja ryöpätä talveksi pakkaseen pinaattisilppua. Jako- ja hopeasipulit keräsinkin eilen liiterille kuivumaan, koska varret olivat lopultakin kaatuneet. Valkosipulit eivät meillä tänä vuonna kasvaneet, kynnet olivat varmaankin jo liian pehmeitä kylvövaiheessa. Haaveilen edelleen kohopenkistä, johon saisin jo syksyllä valkosipulit kylvää. Kasvimaa käännetään syksyllä ja keväällä kokonaan, joten sinne ei voi syyskylvöä tehdä. Punajuuria olen ajatellut säilöä etikkaan. Täytyy konsultoida anoppia niiden teosta ja hyväksi koetusta reseptistä. Lisäksi niiden teko vaatii ostosreissun, koska kaikki ylimääräiset lasipurkkimme sisältävät nyt hilloa. Kesäkurpitsa jatkaa vielä kasvuaan ja vielä saamme satoa ennen ensimmäisiä hallaöitä. Olen käyttänyt kesäkurpitsaraastetta mm. itse leipomaani rieskaan ja muffinseihin myös raaste sopii, varsinkin jos tekee suklaisia sellaisia.

Kasvihuone tuottaa vielä vähän satoa. Kurkkuja kypsyy muutama herkuteltavaksi. Satoa on tullut tänäkin vuonna hyvin alkukesän kylmyydestä huolimatta. Moni manasi minulle, että heillä tomaatissa kylmyyden takia kasvihuoneella roikkuu vain vihreitä raakileita, jotka eivät kypsy. Meillä on ilmeisen hyvä ja lämmin kasvihuoneen paikka tai sitten muuten vaan olemme niin taitavia, että meillä jo aika aikaisin alkoivat kirsikkatomaatit kypsyä. Tomaattia kypsyy vielä lisää hetken aikaa ja taimet hävittäessämme keräämme vihreät raakileet pahvilaatikkoon keittiölle kypsymään ja mieheni saa vielä hetken aikaa itsekasvatetuista tomaatista nauttia pidempään.

Tämän kesän uusi tuttavuus oli keltainen päärynätomaatti, jota mieheni kehuu makeaksi ja herkulliseksi. Itse tomaatille allergisena en pysty maistamaan, mutta luotan mieheni arvioon. Saa nähdä, minkä tomaattilajikkeen hän ensi kesänä valitsee kasvamaan.

Puutarhassamme kasvaa myös kolme eri omenapuuta, Valkea kuulas, punakaneli ja kaimani Heta. Tämä on meille juuri sopiva määrä, koska minä en omenoita voi syödä. Mieheni herkuttelee Valkeat kuulaat sellaisenaan. Heta on niin nuori puu vielä, että tuottaa jokusen hedelmän, joten ne mieheni on syönyt tuoreeltaan. Kanelista hän valmistaa uuniomenoita kaurahiutaleiden kera. Joten aika hyvin omenasatomme kuitenkin tulee kulutettua. Rupisia ovat tänä vuonna ja toukkiakin on ollut tavallista enemmän, mutta kyllä niitä syömäkelpoisiakin on riittänyt.

Hauskaa nyt loppukesästä on ollut, että moni perenna on yrittänyt kukkia tai jopa kukkii juuri nyt uudelleen. Arovuokossa on ollut viime viikkoina muutama kukka. Samoin idänunikko yritti kukkia. Elokuunasteri ja syysasteri, jotka ovat usein viimeisinä syksystä kukkineet, lopettelevat jo poikkeuksellisesti kukintaansa. Oranssi päivänlilja on vielä yrittänyt sinnitellä. Syysleimut kukkivat edelleen. Kylvökukkamaalla silkkikukat ovat nyt loistossaan ja jokunen kirkkaanpunainen unikkokin jaksaa vielä kukkia. Samoin yrttimaa loistaa violettina edelleen. Kurkkuyrtti oli myös vanhasta kylvöstä yhden kukan nyt aukaissut. Tänään löysin sen.

Gladioluksien syksyistä kukintaa odotan kovasti. Nupullaan on jo pari, joten ei mene enää kauaa. Otan maljakkoon sisälle turvaan, jos syksyn kylmyys ja sateet uhkaavat niitä. Joriinirivistö ei tänä vuonna ehdi kukkimaan, mutta lehdet ovat kuitenkin tehneet, joten eiköhän ensi vuodeksikin energiaa niihin ehdi kertymään. Ruukussa kasvaneet valkoiset joriinit ovat kyllä sitten fuksianpunaisten puolesta kukkineetkin koko heinäkuusta lähtien ja edelleen kukinta jatkuu.

Syntymäpäivälahjaksi saamani kärsimyskukka on viihtynyt takaterassillamme auringossa ja on nyt nuppuja täynnänsä. Jännitän ehtivätkö kukat aukeamaan, ennen kuin ilmat viilenevät liiaksi. Lisäjännitystä luo myös se, saanko kärsimyskukan talvehtimaan. Tämä on ensimmäinen laatuaan, joka minulla on, joten katsotaan onnistunko.

Tänään tein ainakin onnistuneen asiointireissun. Ensin työterveyteen osasairauspäivärahan vaatimaa B-lausuntoa varten ja samalla sain pyytäessäni lisää oirelääkitystä orastavaan flunssaani. Seuraavaksi poikkesin yhteispalvelukeskukseen toteamaan pettymyksekseni, että Kela on täällä vain maanantaisin ja tiistaisin auki, ja tiistaisinkin vain ajanvarauksella. No, onneksi keskuksen mukava vastaanottovirkailija otti B-lausunnon vastaan sekä varasi minulle loppuviikolle soittoajan Kelaan, koska joitain epäselvyyksiä on vielä omaa osasairauspäivärahakemuksen täyttöön liittyen. Viimeiseksi poikkesin oman paikkakunnan apteekissa, jossa on aina yhtä hyvä palvelu ja mukava henkilökunta. Joten Kelan kanssa asiointi onnistuu nyt myöhemmin tällä viikolla ja toivon, että flunssanikin talttuu nyt heti alkuun hyvillä dropeilla.

Syksyn kynnyksellä

Siirsin kesällä amarylliksen sipulit pihalle. Myös ne, joissa ei eloa näkynyt. Kaksi oli valmiiksi hengissä vihreine lehtineen. Nyt on kaksi muuta  lähtenyt kasvamaan myös. Joten jouluksi olisi mahdollisuus taas saada kukintoja aikaan, kunhan lepäävät lokakuun taas sänkymme alla viilentelemässä ja keräämässä voimia.

Siirsin myös eilen siskoltani aiemmin kesällä saamani tuoksupelakuun isompaan ruukkuun, koska innostui kasvamaan terassillamme niin valtavaksi, että pieni ruukku ei enää riittänyt. Itse innostuin niin paljon saatuani kädet multaan, että lopulta vaihdoin myös kaikille huonekasveille uudet mullat, keväällä kun moinen jäi tekemättä jaksamattomuuden vuoksi. Viirivehka oli tehnyt poikasia ja sain poikaset kaupattua anopilleni, joka oli eilen nurmikkoa meillä leikkaamassa.

Lopultakin ovat hajuherneet intoutuneet kukkimaan. Kasvatin nämä itse siemenestä ja alkukesän kylmyyden vuoksi kituuttivat. Istutin ne kuitenkin ulos ruukkuihin ja ehtivät juuri ja juuri elokuun puolella kukkimaan. Liiterin seinustalla tätä kukkii myös kirkkaanpunaisena.

Lisäksi gladioluksissa on kukkavarret nyt kunnolla nousseet ja kävin eilen illasta kurkkimassa ja ainakin loistavan oranssinpunainen ja violetti kukkavana on aukeamaisillaan. Muista ei vielä väriä nähnyt. Olimme jo mieheni kanssa varmoja, etteivät ehdi kukkimaan tänä kesänä, mutta myönnämme onnelllisina, että olimme väärässä. Ovat vaan niin uskomattoman kauniita ja niitä on joka vuosi laitettava kasvamaan. Samat sipulit taitavat olla jo neljättä kesää.

Eilen oli myös kasvimaalla hopeasipulin varret kaatuneet ja keräsin ne koriin liiterille kuivumaan. Olin jo hieman huolissani ehdimmekö ajoissa kuivumaan sipuleja saamaan. Nyt vielä onnistuu.

Liljat ovat nyt myös aunneet ja siskoltani meille saapunut syysleimu on nyt kauneimmillaan vaaleanvioletin ja kerman sävyisenä. Niin ja valkoinen mustasilmäsusanna, jota itse siemenestä esikasvatin intoutui näin loppukesästä kasvamaan ja nyt on ensimmäinen kukkakin auki. Kuvat puhukoon taas puolestaan.

Eilinen taisi olla kesän viimeinen kunnollinen kuuma ja aurinkoinen päivä. Hiki tuli pelkästään terassilla istuessa kukkamultia vaihtaessa. Tänään on jo pilvisempää. Syksy saapuu. Toisaalta ihanaa on ollut, vaikken kesästä paljon muistakaan, että olen saanut tehdä rauhassa puutarhatöitä. Tämän kesän otimme leppoisammin, tehden ylimääräisiä puutarhaistutuksia vain silloin, jos siltä tuntui. Muuten pitäydyimme puutarhan perushoitoon ja se oli aivan riittävää. Perusurakkaa tosin helpotti tänä vuonna sateinen alkukesä, joka vähensi kasteluhommia huimasti. Saattoi mennä viikkojakin, ettei tarvinnut kasvimaalla kastella, koska luonto hoiti sen puolestamme. Nyt olemme sitten keränneet kesän satoa. Porkkanaa, punajuurta, sipulia, perunaa, tilliä, kesäkurpitsaa, yrttejä ja kesäkukkia. Kasvihuoneelta olemme lisäksi saaneet pitkää kurkkua ja tomaattia sekä salaattia. Unohtamatta marjoja, joita ovat puskat olleet pullollaan tänä vuonna. Omenasato alkaa nyt kypsyä. Kohta pääsemme siihen vaiheeseen, että keräämme loppusadon, siistimme kasvihuoneen, nostamme puutarhahuonekalut sinne ja pääsemme viettämään puutarhanhoitovapaata syksyä. Pääsee taas viettämään rauhaisaa aikaa sisätiloihin, lämmittämään takkaa, polttamaan kynttilöitä sekä nauttimaan käsitöistä. Sitä odotellessa.

Yhtä juhlaa

Viikonloppu tuli juhlittua kumpanakin päivänä. Lauantaina olimme mieheni serkun häissä Sääksmäelle. Sää suosi ja juhlat olivat hääparin mukaiset. Vihkiminen suoritettiin perinteisesti kauniissa Sääksmäen kirkossa. Muuten juhlissa olikin sitten rentoa menoa hääparia kuvastaen, lisänä musiikkia ja sulhasesta ja morsiamesta lapsuuden kuvia. Lähtiessämme ajelemaan hääpaikalle taivaalla jyrisi uhkaavasti. Naapuripitäjässä hääpaikalla kuitenkin aurinko paistoi lämpöisesti.

Tuuli hieman tuiversi hääparin kirkosta ulos astellessa ja onnea tuovat saippuakuplat nousivat parvina heti korkeuksiinsa taivaan tuuliin.

Nautin näistä häistä siinäkin mielessä suuresti, että pitkään aikaan emme ole hääjuhlissa olletkaan ja juhlavieraista osan jo ennestään tunsikin. Lisäksi oli mukavaa, että häistä puuttuivat perinteiset kisailut ja leikit, ja kaikki saivat nauttia olostaan, jutella tai tanssia mielensä mukaan. Ja tietenkin pääsi ulos aurinkoon halutessaan. Minulla oli vieressäni istumassa parivuotias ihana pieni neitokainen, jonka reilu vuosi sitten tapasinkin mieheni suvun puolen synttärijuhlissa. Tällä kertaa hän ujouden taas voitettuaan piti minulle seuraa ja kiikutti ilmapalloja säilytykseen. Oli hausta seurata myös kuinka pikkuneiti tanssi aikuisten keskellä koko illan ja nautt suunnattomasti musiikista.

Oli myös kiva lisä, että anoppini, joka ei juhlista niin välitä, viihtyi kanssamme juhlapaikalla yli iltakymmeneen.

Häistä jäi hyvä mieli ja tietenkin valokuvia muistoksi. Olisi voinut myöhempäänkin olla, mutta sunnuntaina oli tiedossa synttäri-nimpparit siskoni perheessä, joten päätimme poistua ajoissa, että ehtisimme nukkumaan kunnolliset yöunet mieheni ensimmäisen työharjoitteluviikon jälkeen ja valmistautumaan sunnuntain kemuihin. Kakut tein molempiin juhliin jo perjantaina valmiiksi, joten kerrankin olin ajoissa valmiina enkä viime tipassa kakkuja koristellut.

Isosiskoani lahjoimme toisen sisareni perheen kanssa omalla nimikkoherkkukorilla eli suurella peltirasialla, jonne saa piilottaa jatkossa omat suklaansa, sipsinsä ja muut herkkunsa muilta perheenjäseniltä piiloon. Asianmukaisesti olimme tietenkin jo valmiiksi herkkuja rasiaan täytelleen. Mm. teetä, suklaata, pähkinöitä. Ja myös yhden kauniin siilisaippuan. Sitä varoitin siskoani syömästä. Tosin, jos puhuu rumia, niin on käypä hoito siihen! Lisäksi muistuksena kannessa on, että hän ei saa sisältää kalaa, koska allergikko on.

Keräsin myös omalta kylvökukkamaalta isosiskolleni ison kimpullisen silkkikukkia, koska tiedän, että hän niistä kovasti pitää. Kummityttömme sai sitten pienemmän, värikkäämmän kimpun, johon keräsin mm. tsinniaa, krassia, laventelia ja elokuunasteria.

Siskontyttöä lahjoimme kynsitarroilla sekä päällyslakalla. Nämä pääsivätkin heti käyttöön ja olivat mieleisiä.

Lisäksi tein hänelle itse tuoksupussin, jonka täytin itse kerätyillä ja kuivatuilla lipstikan kukinnoilla, laventelilla sekä ruusun terälehdillä. Kerroin, että voi vaikka vaatekaappiin laittaa hyvää tuoksua antamaan vaatesäilytystiloihin.

Lisäksi sää suosi sunnuntainakin ja pikkuveljeni vaimoke pääsi lasten kanssa ulos leikkimään rokee ja pokee. Mummuni sitä miettikin, että on jännä kuinka jotkut leikit säilyvät vuosikymmeniä. Samoja leikkejä leikitään vieläkin, joita leikittiin jo hänen lapsuudessaan yli 80 vuotta sitten. Ja näinhän se menee, leikit siirtyvät perintönä sukupolvelta toiselle.

Saippuakuplailua myös ehdimme hieman puhaltelemaan, kun toin hääpaikalta jääneet puolitäydet, pienet saippuakuplapullot siskontytöille tuliaisiksi. Perheen koira oli innoissaan, kun pääsi taas kuplia metsästämään.

Itse olin hämmästänyt, kun viikonlopun jälkeen ei väsyttänyt. Voimat alkavat selvästi palautua normaaleiksi vähitellen. Viime viikolla oli palaveri työhöni palaamisesta osa-aikaisesti ja kuukauden päästä pitäisi sorvin ääreen palata kokeilemaan, miltä se työnteko nyt tuntuu puolen vuoden sairausloman, terapian ja toipumisen jälkeen. Vielä on kuitenkin tuota byrokratiaa huolehdittavana ja paperisotaa täyteltävänä ennen sitä. Odotan kuitenkin jo innolla elämäni palautumista taas normaaliin uomiinsa.

Onnistunut kakkupohja!

Lopultakin onnistunut kananmunaton kakkupohja, joka suostui myös kosteutta ottamaan vastaan. Lisäksi on siis gluteeniton ja maidoton, koska minun kakustani on kyse. Päällä vaniljakastiketta sekä reunoilla pikakreemi margariinista, kaakaojauheesta ja tomusokerista. Välissä itse tehtyä kirpakkaa karviaishilloa. Kostutukseen käytin mustaherukkamehua ja riisimaitoa. Koristeeksi omasta puutarhasta pensasmustikkaa, sarviorvokkia ja laventelia. Ja bonuksena kakusta tuli tosi kaunis ja makukin oli herkullinen. Itse poimin alkuperäisen reseptin Tipulassa -blogista, jonne siskoltani sain linkin. Linkki aukeaa mokkapalaohjeena, jotka nekin herkullisia olivat. Niitäkin leivottu on. Ja samaisesta blogista löytyy myös paljon muita hyviä erityisleivonnaisten ja ruokien ohjeita. Itse kakkupohjaan ohjetta muokkasin vaihtamalla veden vichyyn, poistamalla kaakaojauheen sekä lisäämällä kananmunankorviketta. Ilman kananmunankorvikettakin tuli hyvä, ilmava pohja, mutta kakkupohjan kostutus ei onnistunut yhtä hyvin. Nyt onnistumisen ilo tästä ja siksi jaan reseptin teidän kanssanne.

KANANMUNATON, MAIDOTON JA GLUTEENITON KAKKUPOHJA

3 dl gluteenittomia jauhoja

(=1 dl täysjyväriisijauhoa, 1,5 dl hienoa riisijauhoa ja 1/2 dl perunajauhoa)

1 dl sokeria

2 tl leivinjauhetta

2-3 tl No egg -kananmunankorviketta

ripaus vaniljaa jauhettuna

75 g margariinia sulatettuna ja jäähdytettynä

2 dl vichyä 

Ps. Kakkutaikina valmistuu niin nopeasti, koska ei tarvitse vaahdotusta, että laita uuni ajoissa lämpiämään! Paistolämpötila 200 astetta ja 20-30 min tai kiertoilmalla 175 astetta ja 20 min.

1. Voitele ja jauhota vuoka, tähän taikinamäärään n. 15-20 cm halkaisijaltaan oleva vuoka hyvä.
2. Lisää kuivat aineet taikinakulhoon.
3. Sähkövatkaimella sekoittaen lisää joukkoon ensin jäähtynyt margariini sekä lopuksi vichy.
4. Kaada taikina heti kakkuvuokaan ja laita pikaisesti lämpimään uuniin. Ilmavuus taikinasta katoaa, jos antaa hetken seistä ja varsinkin, jos sen jälkeen lähtee siirtämään kakkuvuokaan. (Koettu on!)

Vinkki! Jos haluat suklaakakkupohjan, lisää taikinaan 2 rkl kaakaojauhetta.

Meillä oli launtaina ystäväperheessä tuplasynttärit ja leivoin tämän kakun sinne itselleni mukaan. Rääppiäiset pidimme sitten eilen isäni ja isosiskojeni perheiden kanssa meillä. Ensi viikonloppuna meillä onkin sitten mieheni kanssa molemmille päiville juhlat, joten leipomista taas tiedossa. Lauantaina pääsemme pitkästä aikaa häitä juhlimaan, kun mieheni serkku menee naimisiin. Sunnuntaina vietämme perinteisesti isosiskoni synttäriä ja kummityttömme nimpparia. Aiemmat tuplasynttärit ovat nyt kaventuneet siskoni synttäreiksi, koska äitimme ei ole enää kanssamme syntymäpäiväänsä viettämässä. Viime vuonna samana päivänä vietimme hänen kuolemansa jälkeistä muistojuhlaansa yhdessä läheistemme kanssa. Tänä vuonna lähetämme äidillemme lämpimiä ajatuksia ja kiitoksen siitä ajasta, jonka ehdimme yhdessä viettämään.

Lauantaina hakiessani puutarhastamme kukkia päivänsankareille törmäsin pitkästä aikaa terassivieraaseen. Tällä kertaa mieluiseen sellaiseen. Edelliskesänä meillä oli lähes päivittäin näitä vieraita takaterassillamme, tänä kesänä tämä oli ensimmäinen, johon törmäsin. Kaunis oli kuvioltaan ja väritykseltään ja hieman sirittikin meille. Hyi!, sanoo varmastikin joku. Itse löydän tämän kauneuden, kun lähempää katsoo. Kuva ei ole itse ottamani, vaan mieheni onnistui tässä.

Aurinkoa ja varjoa

Kyllä nyt kotiterassilla tarkenee, niin ihmiset kuin kasvitkin. Siskoltani aiemmin tänä kesänä saamani pelakuu intoutui kukkimaan. Kasvatti pitkään vain pelkkiä lehtiään. Tämä on talvehtivaa sorttia, joten ensi kesänä nähdään, olenko saanut pysymään hengissä talven ajan.

Aika armollistakin tässä kesässä on minulle ollut se, että alkukesä on edelleen hieman pimennossa muistin suhteen, joten nyt tuntuu helleviikkojen jälkeen, että kesä on ollut lämmin ja ihana, enkä sateisia kausia niin muistakaan. Ja Suomen kesä näyttää parastaan. Nyt nautitaan aurinkosta ja lämmöstä päivisin iltojen jo vähitellen hämärtyessä ja viilentyessä.

Tässä toinen siskoltani tänä kesänä saamani kasvi eli syysleimu. Jotenkin maaperän happamuuteen liittyen tämä kukkii violettina, vaikka siskoni pihassa kukat ovat keskustaltaan enemmänkin limenvihreitä. No, minulle on pääasia, että kukkii. Myöskin itse juurakoista istuttamani syysleimut lopultakin tekevät nuppuja. Ehdin jo ajattelemaan, etteivät näin ekana kesänään jaksa kukkia, vaan tyytyvät kasvattamaan juuristoa. Väärin luulin ja nyt odotan innolla mitä väriä kukinnoista paljastuu. Fuksian ja valko-violettin sävyisiä ostin.

Suopayrtti tänä kesänä kukkii tavallista myöhemmin. Muistaakseni viime kesänä ensin kukki suopayritti ja sen jälkeen vasta väriminttu. Nyt kävi juuri toisin päin, eli väriminttu nyt jo lopettelee kukintaansa, kun tämä valkoinen kaunokainen vasta aloittelee.

Tosin keväällä möyriessäni ja siirrellessäni perennoja uuteen perennapenkkiin vaihdoin samalla suopayrtin paikkaa hieman reunemmalle aurinkoisempaan kohtaan penkkiä, joka saattaa kyllä vaikuttaa kukintaan.

Nyt on iltapuolella päivää usein tullut aivan ihania kuvia valon ja varjon leikkiessä puutarhassa. Päivänlilja yhtenä iltana suorastaan loisti auringossa oranssia väriään pimeää nurkkausta vasten. Harvoin on saanut näin hyviä kuvia ihan vain näpsäisemmällä yhden otoksen.

Samassa nurkassa kiven ympärillä kasvaa myös valkoista tädykettä, pientä, vaaleanpunaista töyhtöangervoa sekä ukonhattua valkoisena ja sinisenä. Piristävät pastellisävyineen tonttimme pimeää nurkkausta.

Ja tähän aikaan vuodesta on vaikea olla huomioimatta kasvimaan ihanuuksia. Niitä, joita "syödään silmillä" eli ne hehkuvan lämpimissä väreissä loistavat kukat. On pensaskrassia, auringonkukkaa, ruusupapua, kehäkukkaa sekä pellavaa. Punapellavassa on tänä kesänä ollut massiivisen kokoiset kukinnot, mutta koska kamera kieltäytyy kuvaamasta niin loistavan punaista kukkaa, saatte tyytyä näihin muihin värikkäisiin kukintoihin, joita tänään kuvasin. Samoin sinipellava tai kuitupellava (laitoin molempia ja vain toinen kasvoi), kukkii niin sinisenään, ettei kamera sitäkin oikeanlaisena taltioi.

Alkuviikosta raakkasin myös kuunliljapenkit kukkavanoineen ja poistin ylimääräiset lehdet, jotka röyhivät jo pitkälle etupihan betonilaattojen päälle. Kaivon ympärillä kuunliljojen välistä nousee gladioluksen lehtiä ja saa nähdä ehtivätkö kukkia tänä syksynä. Terassin vierustalla joriinien taustalla jokusessa gladioluksessa kukkavana jo kurkkii, joten sieltä saamme muutaman kukinnon odotustemme vastaisesti.

Unikot kylvökukkamaalla jo kukintoansa lopettavat ja silkkikukat taas ovat aloittelemassa. Olen viimeiset viikot unikkoja ihaillut ja tänään sain aikaiseksi käydä nappasemassa muutaman kuvan. Erilaisia lajikkeita kylvin, mutta en nyt muista äkkiseltään mitä kaikkea. Kauniita ovat kuitenkin kaikki ja hieman erilaisia niin malliltaan kuin väreiltäänkin.

Niin ja ettei pelkäksi kukkajorinaksi menisi, niin itse olen tällä viikolla lopultakin saanut pohjamaalattua tulevaa työhuoneen hyllyäni, joten kyllä se vielä tänä kesänä valmistuu. Vielä on paklaamista mieheni rakentamissa vanerilaatikoissa, jotka liukuovikaappien väliin hyllyiksi asettuvat. Vaati kuitenkin pohjamaalin ensin. Mieheni myös rakensi kirjahyllyn alle uuden sokkelin, joka on nyt maalattuna, mutta vaatii vielä kiinnittämisen. Joten kunhan saan vanerihyllyt paklattua ja hiottua uudelleen, pääsen sutimaan maalipinnan kaikkiin hyllykön osiin. Ajattelin viimeisen maalipinnan sitten kaikkiin osiin urakoida kerralla. Mieheni kanssa, sitten kun ehdimme, kokoamme "palikat" päällekkäin, kiinnitämme takalevyn, maalan ehkä hieman vielä lisää tarvittaessa ja sitten minulla on lopultakin hylly ompelutarpeilleni ja käsityölehdilleni työhuoneellani. Mikä tarkoittanee sitä, että tulee lisää tilaa nyt täynnä olevan liukuovikaapiston takana sijaitsevaan hyllykköön.

Saimme siskoni perheeltä 5 litraa kirsikoita ja omat suuret punaiset karviaisemme kypsyivät lopultakin tällä viikolla, joten olemme myös keitelleet talveksi kirsikka- ja karviaishilloa. Illat ovat olleet myös upeita ja tuulettomia ja olemme käyneet veneillen kalassa ilta-auringosta nauttien sekä pari pyörälenkkiäkin yhdessä on tullut poljettua. En voi muuta todeta, kuin että kyllä kesä on nyt parhaimmillaan, vaikka elokuuta jo mennään. Harmi vaan kun mieheni aloittaa työharjoittelun opiskeluihinsa liittyen ensi viikolla ja minullakin on viikko täynnä kaikenlaista ohjelmaa osittain kohta ajankohtaiseksi tulevaan sairauslomalta työhön paluuseeni liittyen. Toisaalta odotan jo kovasti työhön palaamista. En ole oikein kotona viihtyvää sorttia. Onneksi minulla on stressaavien palaverien lisäksi varattuna myös vastapainoksi rentouttava akupunktio!

Ps. Pensasmustikat ovat myös kypsyneet ja valtavia ovat tänäkin vuonna ja herkullisia.

Taukoilua

Pahoitteluni blogitauosta. Nyt tuli urakoitua ja on hetkeksi taas luettavaa ja katseltavaa näissä jokusessa postauksessani. Toivottavasti seuraavan postauksen saan nopeammin laadittua.
Viimeviikkoiset helteet ja puutarha ovat pitäneet meidän ulkosalla, joten tietokoneelle ei ole tullut istahdettua.

Olen myös elänyt henkistä piinaviikkoa. Vuosi sitten olivat asiat täysin toisin ja se heijastuu vieläkin elämääni. Silloin oli vain yksi asia, johon keskittyä. Nukuin ensimmäisen kerran elämässäni vuodeosastolla, en itseni, vaan rakkaan ihmisen vuoksi. Viikko oli toivoa ja epätoivoa täynnä, surua ja hyväksymistä. Joidenkin ihmisten itsekkyys yritti peittää allensa sen tärkeimmän, rakkaan ihmisen tuskat ja poismenon. Onneksi me kaikista läheisimmät saimme toisistamme tukea. Itse elin ristiriidan keskellä, toivoen lisää aikaa ja samalla toivoen että lähdön hetki tulisi pian. Muistan, kuinka lausuin hiljaa kuolinpäivänä läheisen tuskia seuraten, että saat jo lähteä, ei tarvitse enää jaksaa. Vaikka vuosi on kulunut, tuntuu, että edelleen sielu on vereslihalla. Pahin suru on alkaa jo helpottaa, mutta ikävä on sitäkin kovempi. Jokaisen meistä on täältä lähdettävä jonain päivänä. Tiedän, että helpotin näitä viimeisiä päiviä ja varmistin, että hoito oli sellaista kuin kuoleva oli toivonutkin. Vieläkään en silti hyväksy sitä, että kesken kaiken hänet otettiin meiltä pois.

Kesä on kukkeimmillaan, niin kuin vuosi sittenkin. Vaikea on kuitenkin tänäkään vuonna tästä kauneudesta ympärillä nauttia. Olen kuitenkin yrittänyt, toisina päivinä jopa onnistuenkin. Keväästä minulla ei ole kuin huteria muistikuvia ja kesäkin on hieman hajanainen. Päivä kerrallaan edelleen toivutaan. Ehkä sitten jo ensi kesänä on helpompaa. Aurinkoisia päiviä ja valoa elämään niin itselleni kuin teille lukijoille toivon vielä mahdollisimman pitkään ennen kuin syksyn kylmyys taas alkaa!

Oravien invaasio

Toivo

Tuli alunperin jo 8 vuotta sitten valittua vääränlainen sininen tapetti makuuhuoneeseemme ja nyt lopulta päädyimme vaihtamaan tapetin mieluisampaan. Alunperin oli tarkoitus ottaa lintuaiheinen tapetti. Ei mitään Pihlgren & Ritolaa, vaan sellainen modernimpi, jossa on talitinttejä ja muita pikkulintuja. Kuitenkin tapettia etsiessämme törmäsimme tähän Vallilan orava-aiheiseen tapettiin ja se oli sillä selvä, sen valitsimme. Mieheni pitää kovasti kaikista eläimistä, joita pihapiirissämme liikkuu. No joo, ei vapaana kulkevista kissoista kylläkään, mutta oravia, lintuja, perhosia, siilejä ja jäniksiä seuraa mielellään. Niinpä nyt makuuhuoneeseemme muutti 24 kurrea tällä viikolla ja on taas kuin uusi huone.