Viimeisiä viedään

Nyt lopultakin ensimmäiset tämän kesän gladioluksemme ovat auenneet. Alkukesä oli niin surkea, että en uskonut gladiolusten edes tänä kesänä kukkivan. Kuitenkin siellä nyt violetti ja oranssinpunainen kukkivat parhaillaan ja tässä kuvat, jotka aiemmin lupasin julkaista, kunhan kukassa ovat. Nuppuja on vielä putkahdellut lisää esille, joten lisää kukintoja on tulollaan.

Mustasilmäsusanna on myös aukaissut lisää valkoisia kukkiaan. Tiikerililjat ja oriental-liljat edelleen kukkivat. Saa nähdä tuleeko loppuviikosta intiaanikesä, kuten luvattu on. Se tietäisi kukinnan pitkittymistä vielä pidemmälle syksyyn.

Ruska on myös alkanut hiipiä pihapiiriimme. Lumipalloheisi on jo vaihtanut väriään kauniin kirjavaksi, oranssin, vaaleankeltaisen, ruskean ja vihreän eri sävyiksi. Naapuritontin koivuissa alkaa olla keltaisia lehtiä. Pensasmustikoissamme on jo loistavan punaisia lehtiä. Juhannusruusun lehdet ovat myös vähitellen alkaneet punertua. Syksy on aikaa, jolloin siedän paremmin inhokkiväriäni kirkkaankeltaista puutarhassa, koska se sulautuu paremmin syksyisen luonnon kirkkaisiin väreihin. Jopa keltakukkainen pensashanhikki, josta en muuten pidä, on nyt ihana piristys kellarin seinustalla. Ihanaa Suomessa on, että syksyn harmauden vastapainoksi ruskan kirkkaat värit piristävät niin mieltä kuin pihapiiriäkin.

Yksi syysleimulajikekin kukkii vielä korkeana anarkistisen vaaleanviolettina syksyn lämpimien värien keskellä. Tämä on yksi keväällä juurakoistani istuttamani lajike. Fuksian värinen syysleimu ei kukkinut tänä vuonna. Saa nähdä, josko ensi kesänä.

Olen myös syksyn tultua saanut uutta intoa elämään. Mieheni on työharjoittelussa opintoihinsa liittyen arkipäivät ja tällä viikolla hänellä alkoivat myös iltaopinnot harjoittelun oheen, joten pitkiä ja yksinäisiä päiviä on minulla tiedossa vielä tämän loppukuukauden ajan. Viime viikolla jyllänneestä flunssastani kunnolla toivuttuani sain eilen inspiraation ja lähdin yli kymmenen vuoden tauon jälkeen kuntosalille. Tosin sali on hieman erilainen eli laitteet toimivat ilmanpainevastuksella, joten vastusta pystyy säätelemään todella pienillä väleillä. Tavallisella kuntosalilla säätöväli on 5-10 kg välein, ja joskus jopa se 5 kg paino aloituksena on niskoilleni liikaa. Porkkanana on myös kuukauden ilmainen kokeilu salille. Joten tämän kuun ajan minulla on mahdollisuus kokeilla, mitä kroppani tuumaa moisesta kuntoilusta ja ikää myöten viisastuneena aloitin todella varovaisesti enkä intoutunut liikaa, vaikka mieli tekikin. Tänä aamuna heräsin heti päänsärkyyn, mutta sitä tiesinkin odottaa erilaisen rasituksen jälkeen. Muuten ei hälyttäviä oireita rankani eikä pehmytkudokseni tänään ole antanut.

Eilen totesin miehelleni, että kesä meni kuitenkin hyvin ja olen nyt loppukesästä jo nauttinut elämästäni, vaikka pelkäsin pitkän kotona olon toipumisineen ottavan todella koville. Minä kun olen hieman huono kotona laiskana makailemaan. Loppupelissä tämä oli kuitenkin oikea ratkaisu, vaikka en sitä silloin omasta tahdostani tehnytkään. Kun uupumus kävi liian vahvaksi, niin työterveys puuttui peliin, ja olen nyt onnellinen siitä, vaikka pelottikin siinä vaiheessa, mihin tämä kaikki tulee johtamaan ja kuinka jaksan kotona kökkiä tekemättä mitään, sekä mietitytti kuinka kauan toipuminen uupumuksestani kestää ja miten työhön palaaminen tulee sujumaan. Nyt alkaa lähetä se hetki, kun töihin palaan. Muutaman viikon päästä istun jo töissä tietokoneen äärellä kirjoittamassa ja hieman on alkanut jo jännittämään, osaako sitä enää mitään puolen vuoden tauon jälkeen? Onneksi Suomessa on pehmeä lasku töihin mahdollinen ja osa-aikaisesti alkuun pääsen taas totuttelemaan työhöni.

Loppukesästä voimieni palattua tuli paljon tehtyä kaikenlaista, mitä viime kesinä en ole ehtinyt tai jaksanut. Olen perehtynyt taas ruohonleikkuun saloihin, istutellut uusia kasveja ajan kanssa suunnitellen puutarhaan, uudistanut vanhaa kaappia, joka vielä kaipaa viimeistä maalikerrostaan autotallilla odotellen ja ehtinyt tekemään käsitöitä, jotka yleensä kesällä jäävät vähille puutarhatöiden vaatiessa suurimman osan vapaa-ajasta. Kuvassa viimeisin pääkallohuivi, jonka tein syntymäpäivälahjaksi pikkuveljeni tyttöystävälle. Tänä kesänä tuli myös melkein kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen pyöräiltyä ostettuani sähköpyörän. Myös puutarhatöitä olen ehtinyt tekemään ilman aikataulutusta ja viettämään lepopäiviä ja vain nauttimaan puutarhasta kauneimmillaan. Myöskin kesäistä aurinkoa olen saanut aimoannoksen ensimmäisen kerran kuuteen vuoteen ja jopa ruskettunut. Toimistotyöläiselle ei tämä ole jokakesäistä. Parasta on ollut kuitenkin mieheni kanssa yhdessä vietetty aika. Hän oli loppukesän lomalla ja siitä jatkoi suoraan opintovapaalle. Nyt hän tekee arkisin aamu- ja iltavuoroa työharjoittelussaan, kun viimeiset 13 vuotta hän on vakityössään tehnyt 24 tunnin vuoroja mukaan lukien yötyöt ja viikonlopputyöt. Luksusta on, että saamme nukahtaa iltaisin yhdessä ja aamuisin herätä toisen nukkuessa vierellä sekä tietenkin vapaat viikonloput.

Nyt alkoivat siis pitkästä aikaa yksinäiset arkipäiväni mieheni iltaopintojen alettua, koska hän menee suoraan harjoittelun aamuvuorosta iltaopintoihinsa pari kertaa viikossa ja on vasta iltayhdeksän jälkeen kotona. Mutta olen nauttinut suunnattomasti viimeisistä parista kuukaudesta, jolloin olemme ehtineet viettää aikaa yhdessä. Tässä on vielä itsellä muutama viikko aikaa tehdä päivisin asioita, käydä kuntosalilla, siivota, tehdä käsitöitä ja uurastaa syksyn viimeisiä puutarhatöitä pois. Kasvimaalla alkaa kohta olla elonkorjuun aikaa ja perunat ja myöhemmin porkkanatkin pitää kohta nostaa maakellariimme talvisäilöön. Lisäksi vielä etikkapunajuuren ja -kurpitsan säilöminen odottaa. Sekin on minulle täysin uutta puuhaa, mutta tuleepahan taas uusia taitoja opittua. Mielenkiinnolla odotan, miten onnistun.