Kasvimaan karkkivärit ja muita herkkuja

Nyt on syksyinen piha parhaimmillaan. Kasvimaa loistaa puutarhassamme oranssin, punaisen ja keltaisen sekä tietenkin vihreän eri herkullisissa sävyissä jo pitkän matkan päähän. Ihana piristys tämän syksyisen harmauden keskellä. Auringonkukat ovat vähitellen lähteneet myös kukkimaan. Punainen on niistä edelleen suosikkini. Lisäksi pensaskrassi ja aiemmilta vuosilta itsekylväytynyt kehäkukka ovat nyt parhaimmillaan. Ja tilli kukkii kauniin vihreänkeltaisena. Ruusupapu on kiivennyt myös ylös saakka tukiseipäisiin. Pellava vielä vähän kukkii sinisenä ja punaisena, mutta suurin osa on jo kukkinut ja kauniit siemenkodat ovat esillä.

Vielä saavat raitaiset punajuuremme ja oranssit porkkanamme hieman kasvaa, mutta hyvää kokoa alkavat olla jo. Pinaatista täytyisi käydä nyt lehdet keräämässä ja ryöpätä talveksi pakkaseen pinaattisilppua. Jako- ja hopeasipulit keräsinkin eilen liiterille kuivumaan, koska varret olivat lopultakin kaatuneet. Valkosipulit eivät meillä tänä vuonna kasvaneet, kynnet olivat varmaankin jo liian pehmeitä kylvövaiheessa. Haaveilen edelleen kohopenkistä, johon saisin jo syksyllä valkosipulit kylvää. Kasvimaa käännetään syksyllä ja keväällä kokonaan, joten sinne ei voi syyskylvöä tehdä. Punajuuria olen ajatellut säilöä etikkaan. Täytyy konsultoida anoppia niiden teosta ja hyväksi koetusta reseptistä. Lisäksi niiden teko vaatii ostosreissun, koska kaikki ylimääräiset lasipurkkimme sisältävät nyt hilloa. Kesäkurpitsa jatkaa vielä kasvuaan ja vielä saamme satoa ennen ensimmäisiä hallaöitä. Olen käyttänyt kesäkurpitsaraastetta mm. itse leipomaani rieskaan ja muffinseihin myös raaste sopii, varsinkin jos tekee suklaisia sellaisia.

Kasvihuone tuottaa vielä vähän satoa. Kurkkuja kypsyy muutama herkuteltavaksi. Satoa on tullut tänäkin vuonna hyvin alkukesän kylmyydestä huolimatta. Moni manasi minulle, että heillä tomaatissa kylmyyden takia kasvihuoneella roikkuu vain vihreitä raakileita, jotka eivät kypsy. Meillä on ilmeisen hyvä ja lämmin kasvihuoneen paikka tai sitten muuten vaan olemme niin taitavia, että meillä jo aika aikaisin alkoivat kirsikkatomaatit kypsyä. Tomaattia kypsyy vielä lisää hetken aikaa ja taimet hävittäessämme keräämme vihreät raakileet pahvilaatikkoon keittiölle kypsymään ja mieheni saa vielä hetken aikaa itsekasvatetuista tomaatista nauttia pidempään.

Tämän kesän uusi tuttavuus oli keltainen päärynätomaatti, jota mieheni kehuu makeaksi ja herkulliseksi. Itse tomaatille allergisena en pysty maistamaan, mutta luotan mieheni arvioon. Saa nähdä, minkä tomaattilajikkeen hän ensi kesänä valitsee kasvamaan.

Puutarhassamme kasvaa myös kolme eri omenapuuta, Valkea kuulas, punakaneli ja kaimani Heta. Tämä on meille juuri sopiva määrä, koska minä en omenoita voi syödä. Mieheni herkuttelee Valkeat kuulaat sellaisenaan. Heta on niin nuori puu vielä, että tuottaa jokusen hedelmän, joten ne mieheni on syönyt tuoreeltaan. Kanelista hän valmistaa uuniomenoita kaurahiutaleiden kera. Joten aika hyvin omenasatomme kuitenkin tulee kulutettua. Rupisia ovat tänä vuonna ja toukkiakin on ollut tavallista enemmän, mutta kyllä niitä syömäkelpoisiakin on riittänyt.

Hauskaa nyt loppukesästä on ollut, että moni perenna on yrittänyt kukkia tai jopa kukkii juuri nyt uudelleen. Arovuokossa on ollut viime viikkoina muutama kukka. Samoin idänunikko yritti kukkia. Elokuunasteri ja syysasteri, jotka ovat usein viimeisinä syksystä kukkineet, lopettelevat jo poikkeuksellisesti kukintaansa. Oranssi päivänlilja on vielä yrittänyt sinnitellä. Syysleimut kukkivat edelleen. Kylvökukkamaalla silkkikukat ovat nyt loistossaan ja jokunen kirkkaanpunainen unikkokin jaksaa vielä kukkia. Samoin yrttimaa loistaa violettina edelleen. Kurkkuyrtti oli myös vanhasta kylvöstä yhden kukan nyt aukaissut. Tänään löysin sen.

Gladioluksien syksyistä kukintaa odotan kovasti. Nupullaan on jo pari, joten ei mene enää kauaa. Otan maljakkoon sisälle turvaan, jos syksyn kylmyys ja sateet uhkaavat niitä. Joriinirivistö ei tänä vuonna ehdi kukkimaan, mutta lehdet ovat kuitenkin tehneet, joten eiköhän ensi vuodeksikin energiaa niihin ehdi kertymään. Ruukussa kasvaneet valkoiset joriinit ovat kyllä sitten fuksianpunaisten puolesta kukkineetkin koko heinäkuusta lähtien ja edelleen kukinta jatkuu.

Syntymäpäivälahjaksi saamani kärsimyskukka on viihtynyt takaterassillamme auringossa ja on nyt nuppuja täynnänsä. Jännitän ehtivätkö kukat aukeamaan, ennen kuin ilmat viilenevät liiaksi. Lisäjännitystä luo myös se, saanko kärsimyskukan talvehtimaan. Tämä on ensimmäinen laatuaan, joka minulla on, joten katsotaan onnistunko.

Tänään tein ainakin onnistuneen asiointireissun. Ensin työterveyteen osasairauspäivärahan vaatimaa B-lausuntoa varten ja samalla sain pyytäessäni lisää oirelääkitystä orastavaan flunssaani. Seuraavaksi poikkesin yhteispalvelukeskukseen toteamaan pettymyksekseni, että Kela on täällä vain maanantaisin ja tiistaisin auki, ja tiistaisinkin vain ajanvarauksella. No, onneksi keskuksen mukava vastaanottovirkailija otti B-lausunnon vastaan sekä varasi minulle loppuviikolle soittoajan Kelaan, koska joitain epäselvyyksiä on vielä omaa osasairauspäivärahakemuksen täyttöön liittyen. Viimeiseksi poikkesin oman paikkakunnan apteekissa, jossa on aina yhtä hyvä palvelu ja mukava henkilökunta. Joten Kelan kanssa asiointi onnistuu nyt myöhemmin tällä viikolla ja toivon, että flunssanikin talttuu nyt heti alkuun hyvillä dropeilla.