Yhtä juhlaa

Viikonloppu tuli juhlittua kumpanakin päivänä. Lauantaina olimme mieheni serkun häissä Sääksmäelle. Sää suosi ja juhlat olivat hääparin mukaiset. Vihkiminen suoritettiin perinteisesti kauniissa Sääksmäen kirkossa. Muuten juhlissa olikin sitten rentoa menoa hääparia kuvastaen, lisänä musiikkia ja sulhasesta ja morsiamesta lapsuuden kuvia. Lähtiessämme ajelemaan hääpaikalle taivaalla jyrisi uhkaavasti. Naapuripitäjässä hääpaikalla kuitenkin aurinko paistoi lämpöisesti.

Tuuli hieman tuiversi hääparin kirkosta ulos astellessa ja onnea tuovat saippuakuplat nousivat parvina heti korkeuksiinsa taivaan tuuliin.

Nautin näistä häistä siinäkin mielessä suuresti, että pitkään aikaan emme ole hääjuhlissa olletkaan ja juhlavieraista osan jo ennestään tunsikin. Lisäksi oli mukavaa, että häistä puuttuivat perinteiset kisailut ja leikit, ja kaikki saivat nauttia olostaan, jutella tai tanssia mielensä mukaan. Ja tietenkin pääsi ulos aurinkoon halutessaan. Minulla oli vieressäni istumassa parivuotias ihana pieni neitokainen, jonka reilu vuosi sitten tapasinkin mieheni suvun puolen synttärijuhlissa. Tällä kertaa hän ujouden taas voitettuaan piti minulle seuraa ja kiikutti ilmapalloja säilytykseen. Oli hausta seurata myös kuinka pikkuneiti tanssi aikuisten keskellä koko illan ja nautt suunnattomasti musiikista.

Oli myös kiva lisä, että anoppini, joka ei juhlista niin välitä, viihtyi kanssamme juhlapaikalla yli iltakymmeneen.

Häistä jäi hyvä mieli ja tietenkin valokuvia muistoksi. Olisi voinut myöhempäänkin olla, mutta sunnuntaina oli tiedossa synttäri-nimpparit siskoni perheessä, joten päätimme poistua ajoissa, että ehtisimme nukkumaan kunnolliset yöunet mieheni ensimmäisen työharjoitteluviikon jälkeen ja valmistautumaan sunnuntain kemuihin. Kakut tein molempiin juhliin jo perjantaina valmiiksi, joten kerrankin olin ajoissa valmiina enkä viime tipassa kakkuja koristellut.

Isosiskoani lahjoimme toisen sisareni perheen kanssa omalla nimikkoherkkukorilla eli suurella peltirasialla, jonne saa piilottaa jatkossa omat suklaansa, sipsinsä ja muut herkkunsa muilta perheenjäseniltä piiloon. Asianmukaisesti olimme tietenkin jo valmiiksi herkkuja rasiaan täytelleen. Mm. teetä, suklaata, pähkinöitä. Ja myös yhden kauniin siilisaippuan. Sitä varoitin siskoani syömästä. Tosin, jos puhuu rumia, niin on käypä hoito siihen! Lisäksi muistuksena kannessa on, että hän ei saa sisältää kalaa, koska allergikko on.

Keräsin myös omalta kylvökukkamaalta isosiskolleni ison kimpullisen silkkikukkia, koska tiedän, että hän niistä kovasti pitää. Kummityttömme sai sitten pienemmän, värikkäämmän kimpun, johon keräsin mm. tsinniaa, krassia, laventelia ja elokuunasteria.

Siskontyttöä lahjoimme kynsitarroilla sekä päällyslakalla. Nämä pääsivätkin heti käyttöön ja olivat mieleisiä.

Lisäksi tein hänelle itse tuoksupussin, jonka täytin itse kerätyillä ja kuivatuilla lipstikan kukinnoilla, laventelilla sekä ruusun terälehdillä. Kerroin, että voi vaikka vaatekaappiin laittaa hyvää tuoksua antamaan vaatesäilytystiloihin.

Lisäksi sää suosi sunnuntainakin ja pikkuveljeni vaimoke pääsi lasten kanssa ulos leikkimään rokee ja pokee. Mummuni sitä miettikin, että on jännä kuinka jotkut leikit säilyvät vuosikymmeniä. Samoja leikkejä leikitään vieläkin, joita leikittiin jo hänen lapsuudessaan yli 80 vuotta sitten. Ja näinhän se menee, leikit siirtyvät perintönä sukupolvelta toiselle.

Saippuakuplailua myös ehdimme hieman puhaltelemaan, kun toin hääpaikalta jääneet puolitäydet, pienet saippuakuplapullot siskontytöille tuliaisiksi. Perheen koira oli innoissaan, kun pääsi taas kuplia metsästämään.

Itse olin hämmästänyt, kun viikonlopun jälkeen ei väsyttänyt. Voimat alkavat selvästi palautua normaaleiksi vähitellen. Viime viikolla oli palaveri työhöni palaamisesta osa-aikaisesti ja kuukauden päästä pitäisi sorvin ääreen palata kokeilemaan, miltä se työnteko nyt tuntuu puolen vuoden sairausloman, terapian ja toipumisen jälkeen. Vielä on kuitenkin tuota byrokratiaa huolehdittavana ja paperisotaa täyteltävänä ennen sitä. Odotan kuitenkin jo innolla elämäni palautumista taas normaaliin uomiinsa.