KANANMUNATON, MAIDOTON JA GLUTEENITON KAKKUPOHJA
3 dl gluteenittomia jauhoja
(=1 dl täysjyväriisijauhoa, 1,5 dl hienoa riisijauhoa ja 1/2 dl perunajauhoa)
1 dl sokeria
2 tl leivinjauhetta
2-3 tl No egg -kananmunankorviketta
ripaus vaniljaa jauhettuna
75 g margariinia sulatettuna ja jäähdytettynä
2 dl vichyä
Ps. Kakkutaikina valmistuu niin nopeasti, koska ei tarvitse vaahdotusta, että laita uuni ajoissa lämpiämään! Paistolämpötila 200 astetta ja 20-30 min tai kiertoilmalla 175 astetta ja 20 min.
1. Voitele ja jauhota vuoka, tähän taikinamäärään n. 15-20 cm halkaisijaltaan oleva vuoka hyvä.
2. Lisää kuivat aineet taikinakulhoon.
3. Sähkövatkaimella sekoittaen lisää joukkoon ensin jäähtynyt margariini sekä lopuksi vichy.
4. Kaada taikina heti kakkuvuokaan ja laita pikaisesti lämpimään uuniin. Ilmavuus taikinasta katoaa, jos antaa hetken seistä ja varsinkin, jos sen jälkeen lähtee siirtämään kakkuvuokaan. (Koettu on!)
Vinkki! Jos haluat suklaakakkupohjan, lisää taikinaan 2 rkl kaakaojauhetta.
Meillä oli launtaina ystäväperheessä tuplasynttärit ja leivoin tämän kakun sinne itselleni mukaan. Rääppiäiset pidimme sitten eilen isäni ja isosiskojeni perheiden kanssa meillä. Ensi viikonloppuna meillä onkin sitten mieheni kanssa molemmille päiville juhlat, joten leipomista taas tiedossa. Lauantaina pääsemme pitkästä aikaa häitä juhlimaan, kun mieheni serkku menee naimisiin. Sunnuntaina vietämme perinteisesti isosiskoni synttäriä ja kummityttömme nimpparia. Aiemmat tuplasynttärit ovat nyt kaventuneet siskoni synttäreiksi, koska äitimme ei ole enää kanssamme syntymäpäiväänsä viettämässä. Viime vuonna samana päivänä vietimme hänen kuolemansa jälkeistä muistojuhlaansa yhdessä läheistemme kanssa. Tänä vuonna lähetämme äidillemme lämpimiä ajatuksia ja kiitoksen siitä ajasta, jonka ehdimme yhdessä viettämään.
Lauantaina hakiessani puutarhastamme kukkia päivänsankareille törmäsin pitkästä aikaa terassivieraaseen. Tällä kertaa mieluiseen sellaiseen. Edelliskesänä meillä oli lähes päivittäin näitä vieraita takaterassillamme, tänä kesänä tämä oli ensimmäinen, johon törmäsin. Kaunis oli kuvioltaan ja väritykseltään ja hieman sirittikin meille. Hyi!, sanoo varmastikin joku. Itse löydän tämän kauneuden, kun lähempää katsoo. Kuva ei ole itse ottamani, vaan mieheni onnistui tässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.