Kyllä nyt kotiterassilla tarkenee, niin ihmiset kuin kasvitkin. Siskoltani aiemmin tänä kesänä saamani pelakuu intoutui kukkimaan. Kasvatti pitkään vain pelkkiä lehtiään. Tämä on talvehtivaa sorttia, joten ensi kesänä nähdään, olenko saanut pysymään hengissä talven ajan.
Aika armollistakin tässä kesässä on minulle ollut se, että alkukesä on edelleen hieman pimennossa muistin suhteen, joten nyt tuntuu helleviikkojen jälkeen, että kesä on ollut lämmin ja ihana, enkä sateisia kausia niin muistakaan. Ja Suomen kesä näyttää parastaan. Nyt nautitaan aurinkosta ja lämmöstä päivisin iltojen jo vähitellen hämärtyessä ja viilentyessä.
Tässä toinen siskoltani tänä kesänä saamani kasvi eli syysleimu. Jotenkin maaperän happamuuteen liittyen tämä kukkii violettina, vaikka siskoni pihassa kukat ovat keskustaltaan enemmänkin limenvihreitä. No, minulle on pääasia, että kukkii. Myöskin itse juurakoista istuttamani syysleimut lopultakin tekevät nuppuja. Ehdin jo ajattelemaan, etteivät näin ekana kesänään jaksa kukkia, vaan tyytyvät kasvattamaan juuristoa. Väärin luulin ja nyt odotan innolla mitä väriä kukinnoista paljastuu. Fuksian ja valko-violettin sävyisiä ostin.
Suopayrtti tänä kesänä kukkii tavallista myöhemmin. Muistaakseni viime kesänä ensin kukki suopayritti ja sen jälkeen vasta väriminttu. Nyt kävi juuri toisin päin, eli väriminttu nyt jo lopettelee kukintaansa, kun tämä valkoinen kaunokainen vasta aloittelee.
Tosin keväällä möyriessäni ja siirrellessäni perennoja uuteen perennapenkkiin vaihdoin samalla suopayrtin paikkaa hieman reunemmalle aurinkoisempaan kohtaan penkkiä, joka saattaa kyllä vaikuttaa kukintaan.
Nyt on iltapuolella päivää usein tullut aivan ihania kuvia valon ja varjon leikkiessä puutarhassa. Päivänlilja yhtenä iltana suorastaan loisti auringossa oranssia väriään pimeää nurkkausta vasten. Harvoin on saanut näin hyviä kuvia ihan vain näpsäisemmällä yhden otoksen.
Samassa nurkassa kiven ympärillä kasvaa myös valkoista tädykettä, pientä, vaaleanpunaista töyhtöangervoa sekä ukonhattua valkoisena ja sinisenä. Piristävät pastellisävyineen tonttimme pimeää nurkkausta.
Ja tähän aikaan vuodesta on vaikea olla huomioimatta kasvimaan ihanuuksia. Niitä, joita "syödään silmillä" eli ne hehkuvan lämpimissä väreissä loistavat kukat. On pensaskrassia, auringonkukkaa, ruusupapua, kehäkukkaa sekä pellavaa. Punapellavassa on tänä kesänä ollut massiivisen kokoiset kukinnot, mutta koska kamera kieltäytyy kuvaamasta niin loistavan punaista kukkaa, saatte tyytyä näihin muihin värikkäisiin kukintoihin, joita tänään kuvasin. Samoin sinipellava tai kuitupellava (laitoin molempia ja vain toinen kasvoi), kukkii niin sinisenään, ettei kamera sitäkin oikeanlaisena taltioi.
Alkuviikosta raakkasin myös kuunliljapenkit kukkavanoineen ja poistin ylimääräiset lehdet, jotka röyhivät jo pitkälle etupihan betonilaattojen päälle. Kaivon ympärillä kuunliljojen välistä nousee gladioluksen lehtiä ja saa nähdä ehtivätkö kukkia tänä syksynä. Terassin vierustalla joriinien taustalla jokusessa gladioluksessa kukkavana jo kurkkii, joten sieltä saamme muutaman kukinnon odotustemme vastaisesti.
Unikot kylvökukkamaalla jo kukintoansa lopettavat ja silkkikukat taas ovat aloittelemassa. Olen viimeiset viikot unikkoja ihaillut ja tänään sain aikaiseksi käydä nappasemassa muutaman kuvan. Erilaisia lajikkeita kylvin, mutta en nyt muista äkkiseltään mitä kaikkea. Kauniita ovat kuitenkin kaikki ja hieman erilaisia niin malliltaan kuin väreiltäänkin.
Niin ja ettei pelkäksi kukkajorinaksi menisi, niin itse olen tällä viikolla lopultakin saanut pohjamaalattua tulevaa työhuoneen hyllyäni, joten kyllä se vielä tänä kesänä valmistuu. Vielä on paklaamista mieheni rakentamissa vanerilaatikoissa, jotka liukuovikaappien väliin hyllyiksi asettuvat. Vaati kuitenkin pohjamaalin ensin. Mieheni myös rakensi kirjahyllyn alle uuden sokkelin, joka on nyt maalattuna, mutta vaatii vielä kiinnittämisen. Joten kunhan saan vanerihyllyt paklattua ja hiottua uudelleen, pääsen sutimaan maalipinnan kaikkiin hyllykön osiin. Ajattelin viimeisen maalipinnan sitten kaikkiin osiin urakoida kerralla. Mieheni kanssa, sitten kun ehdimme, kokoamme "palikat" päällekkäin, kiinnitämme takalevyn, maalan ehkä hieman vielä lisää tarvittaessa ja sitten minulla on lopultakin hylly ompelutarpeilleni ja käsityölehdilleni työhuoneellani. Mikä tarkoittanee sitä, että tulee lisää tilaa nyt täynnä olevan liukuovikaapiston takana sijaitsevaan hyllykköön.
Saimme siskoni perheeltä 5 litraa kirsikoita ja omat suuret punaiset karviaisemme kypsyivät lopultakin tällä viikolla, joten olemme myös keitelleet talveksi kirsikka- ja karviaishilloa. Illat ovat olleet myös upeita ja tuulettomia ja olemme käyneet veneillen kalassa ilta-auringosta nauttien sekä pari pyörälenkkiäkin yhdessä on tullut poljettua. En voi muuta todeta, kuin että kyllä kesä on nyt parhaimmillaan, vaikka elokuuta jo mennään. Harmi vaan kun mieheni aloittaa työharjoittelun opiskeluihinsa liittyen ensi viikolla ja minullakin on viikko täynnä kaikenlaista ohjelmaa osittain kohta ajankohtaiseksi tulevaan sairauslomalta työhön paluuseeni liittyen. Toisaalta odotan jo kovasti työhön palaamista. En ole oikein kotona viihtyvää sorttia. Onneksi minulla on stressaavien palaverien lisäksi varattuna myös vastapainoksi rentouttava akupunktio!
Ps. Pensasmustikat ovat myös kypsyneet ja valtavia ovat tänäkin vuonna ja herkullisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.