Ravintoa vatsalle ja sielulle

Tänä kesänä pihamme marjat ovat viihtyneet. Tosin luumuja emme tänä vuonna saaneet yhtään omista puistamme, varsinkin kun toinen kuoli jo alkukesästä pystyyn. Vanhuus tai myyrät todennäköisin syy. Mansikkaa saimme kuitenkin pieneltä lohkoltamme litrakaupalla. Vadelmaa olemme syöneet ja pakastaneet. En enää ole pysynyt laskuissa mukana, mutta yli 10 litraa pakkaseen on vadelmaa tänä kesänä kertynyt, ja kaikki siis omasta puutarhasta. Ja ei, meillä ei ole piha täynnä vadelmaa. 8 metrin kapea rivistö puutarhavadelmaa sekä puska villivadelmaa. Nyt ovat pensasmustikat aloittaneet satokautensa ja jokunen desilitra on niitäkin jo saatu talteen, niin suoraan syötynä kuin pakkaseenkin. Ja lisää on tulossa. Lisäksi saamme siskoltani tässä jossain vaiheessa kirsikoita, että saamme miehelleni tehtyä kirsikkahilloa. Jos kirsikoita jää, niin ehkä minullekin vähän. Itse en voi hillosokeria käyttää, joten vaatii eri valmistuserän. Karviaiset ovat vielä hieman raakoja, mutta luulisin, että alkuviikosta pääsemme karviaishilloa keittelemään pari litraa. Se on vaan niin hyvää, kun nyt kypsänä karviainen minulle sopii.

Myös siskontyttöni olivat tuossa jokunen viikonloppu sitten meillä kyläilemässä ja iloa tuomassa. Saivat kalaa syödä napansa täyteen sekä tietenkin vadelmia. Kävimme myös iltakalassa heidän kanssaan. Onneksi ehdimme ennen koulun alkamista, koska olimme luvanneet yökylään isommankin kouluikäisen kummityttömme kesän aikana ottaa. Tytöt olivat tyytyväisiä ja saimme taas hetkeksi lainalapsia käyttöömme arkea piristämään

Lisäksi olen opetellut tänä kesänä uuden taidon eli ryöppäyksen. Oman maan pinaatista olemme keitelleet pari kertaa keiton ja kerran tein myös pinaattilettuja itselleni mieheni ollessa golfia pelaamassa muissa maisemissa. On niin erilaista maultaan kuin talvella kaupan pakastetusta pinaatista valmistetut vastaavat herkut. Ja jotenkin jäi vähän sellainen tuntuma, että tuo pinaatti itsessään saostaa riisimaitopohjaisen keiton paksummaksi. Saostukseen käytän kuitenkin hienoa riisijauhoa. Samoin pinaattilätyt pysyivät tuoreesta pinaatista tehntynä paremmin koossa.

Ja unohtamatta kesän suurinta herkkua eli grilliruokaa. Meillä on ahkeraan tänä kesänä käynyt siskoni perhe kylässä, osissa ja kokonaan. Kuva on otettu herra Siriuksen ollessa meillä hoidossa. Hän oli kovin ahkera vahtimaan grillivartaita. Tosin tämän kesän vaihtelevan sään vuoksi grillaaminen on jäänyt aika vähiin. Muurikkalättyjäkin olemme vain kerran paistaneet. Mutta sitäkin herkullisempaa on grillattu ruoka, kun sitä harvemmin saa.

Päänvaivaa aiheutti meille nuo kirotut naakat. Naapurimme niitä aina kehuu, kun juttelevat mukavia iltaisin läheisessä koivikossa. Minä en niin piittaisi. Olen parina kesänä takaterasin pöydälle nostanut amaryllikset kesää viettämään ja ovat saaneet olla aivan rauhassa. Tänä kesänä jouduimme turvautumaan pensasmustikan suojaan, koska naakka perhana keksi tulla maistelemaan amarylliksen sipulia Kostoksi  oli hakannut paria muutakin, kun maku ei todennäköisesti miellyttänyt? Toivottavasti sai kunnon mahanpurut.

Kylvökukat ovat nyt vasta alkaneet kukintonsa ja kasvihuoneen vieressä pyöreällä kasvimaallamme unikot loistavat kauas punaisenaan kauniisti tuulessa huojuen. Myös tänään huomasin, että silkkikukkiin oli nuppuja ilmestynyt, joten kohta on vaaleanpunainen loisto tiedossa. Ja ne kestävät maljakossakin ja ovat niin kauniita. Kellohunajakukkien kukinta alkaa olla ohitse, mutta olivat nekin kauniin sinisiä.

Lisäksi yksi aiemmin tänä kesänä istuttamista kärhöistämme on aukaissut ensimmäisen kukkansa. Valkoinen viiniköynnös. Siskoltani synttärilahjaksi saamani kärhö meni huonoon kuntoon, ennen kuin ehdimme istutuskuntoon saamaan kasvupaikan, mutta istutin sen kuitenkin ja on nyt kasvanut uudelleen.

Maahan istutetut joriinit eivät tänä kesänä ehdi kukkia, mutta ruukkuistutuksissa olevat valkoiset joriinit ovat täydessä kukassa, seuranaan itse kasvattamani tsinniat.

Kehäkukkia en tänä vuonna kasvimaalle kylvänyt, mutta siellä ne vaan taas kasvavat. Aiempien vuosien kylvöt näkyvät nyt.  Pellavia kylvin tänä vuonna uudelleen, koska viime kesän kokeilun jälkeen totesin ne tosi kauniiksi lisäksi erilaisiin kukkakimppuihin. Ruusupapu on viihtynyt ja kurottelee jo tukiseipäiden kärkeä. Auringonkukat alkavat myös kohta kukintonsa. Porkkanaa ja raitaista punajuurta olemme myös jo pienemmästä päästä valiten herkutelleet ihan perunan ja tillin seurana keitellen. Ja pinaatin jo aiemmin mainitsinkin.

 Ja tässä on nyt sitten se alkukesästä uudistamani perennapenkki. Nyt ei enää kiveä, multaa ja haketta paljon näy lehti- ja kukkapaljouden keskeltä. Ja yllätyksenä sain myös käenkaalia jonkun taimen mukana kaupanpäälliksi. Sopii minulle!

Ps. Syysleimuista yksi jo kukkii sekä toinen lajike aloittelee. Niistä sitten myöhemmin kuvia.

Ja liiterin seinustalle ostamme kesäkukat ovat saaneet seurakseen siemenestä kylvetyt pensas- ja köynnöskrassit. Ihanat karkkivärit.