tiistai 1. syyskuuta 2015

Syksyn kynnyksellä

Siirsin kesällä amarylliksen sipulit pihalle. Myös ne, joissa ei eloa näkynyt. Kaksi oli valmiiksi hengissä vihreine lehtineen. Nyt on kaksi muuta  lähtenyt kasvamaan myös. Joten jouluksi olisi mahdollisuus taas saada kukintoja aikaan, kunhan lepäävät lokakuun taas sänkymme alla viilentelemässä ja keräämässä voimia.

Siirsin myös eilen siskoltani aiemmin kesällä saamani tuoksupelakuun isompaan ruukkuun, koska innostui kasvamaan terassillamme niin valtavaksi, että pieni ruukku ei enää riittänyt. Itse innostuin niin paljon saatuani kädet multaan, että lopulta vaihdoin myös kaikille huonekasveille uudet mullat, keväällä kun moinen jäi tekemättä jaksamattomuuden vuoksi. Viirivehka oli tehnyt poikasia ja sain poikaset kaupattua anopilleni, joka oli eilen nurmikkoa meillä leikkaamassa.

Lopultakin ovat hajuherneet intoutuneet kukkimaan. Kasvatin nämä itse siemenestä ja alkukesän kylmyyden vuoksi kituuttivat. Istutin ne kuitenkin ulos ruukkuihin ja ehtivät juuri ja juuri elokuun puolella kukkimaan. Liiterin seinustalla tätä kukkii myös kirkkaanpunaisena.

Lisäksi gladioluksissa on kukkavarret nyt kunnolla nousseet ja kävin eilen illasta kurkkimassa ja ainakin loistavan oranssinpunainen ja violetti kukkavana on aukeamaisillaan. Muista ei vielä väriä nähnyt. Olimme jo mieheni kanssa varmoja, etteivät ehdi kukkimaan tänä kesänä, mutta myönnämme onnelllisina, että olimme väärässä. Ovat vaan niin uskomattoman kauniita ja niitä on joka vuosi laitettava kasvamaan. Samat sipulit taitavat olla jo neljättä kesää.

Eilen oli myös kasvimaalla hopeasipulin varret kaatuneet ja keräsin ne koriin liiterille kuivumaan. Olin jo hieman huolissani ehdimmekö ajoissa kuivumaan sipuleja saamaan. Nyt vielä onnistuu.

Liljat ovat nyt myös aunneet ja siskoltani meille saapunut syysleimu on nyt kauneimmillaan vaaleanvioletin ja kerman sävyisenä. Niin ja valkoinen mustasilmäsusanna, jota itse siemenestä esikasvatin intoutui näin loppukesästä kasvamaan ja nyt on ensimmäinen kukkakin auki. Kuvat puhukoon taas puolestaan.


Eilinen taisi olla kesän viimeinen kunnollinen kuuma ja aurinkoinen päivä. Hiki tuli pelkästään terassilla istuessa kukkamultia vaihtaessa. Tänään on jo pilvisempää. Syksy saapuu. Toisaalta ihanaa on ollut, vaikken kesästä paljon muistakaan, että olen saanut tehdä rauhassa puutarhatöitä. Tämän kesän otimme leppoisammin, tehden ylimääräisiä puutarhaistutuksia vain silloin, jos siltä tuntui. Muuten pitäydyimme puutarhan perushoitoon ja se oli aivan riittävää. Perusurakkaa tosin helpotti tänä vuonna sateinen alkukesä, joka vähensi kasteluhommia huimasti. Saattoi mennä viikkojakin, ettei tarvinnut kasvimaalla kastella, koska luonto hoiti sen puolestamme. Nyt olemme sitten keränneet kesän satoa. Porkkanaa, punajuurta, sipulia, perunaa, tilliä, kesäkurpitsaa, yrttejä ja kesäkukkia. Kasvihuoneelta olemme lisäksi saaneet pitkää kurkkua ja tomaattia sekä salaattia. Unohtamatta marjoja, joita ovat puskat olleet pullollaan tänä vuonna. Omenasato alkaa nyt kypsyä. Kohta pääsemme siihen vaiheeseen, että keräämme loppusadon, siistimme kasvihuoneen, nostamme puutarhahuonekalut sinne ja pääsemme viettämään puutarhanhoitovapaata syksyä. Pääsee taas viettämään rauhaisaa aikaa sisätiloihin, lämmittämään takkaa, polttamaan kynttilöitä sekä nauttimaan käsitöistä. Sitä odotellessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.