Sotaa rikkaruohoja vastaan

Yleensä olen vasta juhannuksena ensimmäiset kukkakimput puutarhasta kerännyt, mutta tänä vuonna keräsin nyt jo viikko ennen juhannusta ensimmäisen kimpun sisälle asuntoa piristämään. Ruskoliljat aukesivat tänään, akilleijat ovat kukkineet jo tovin, samoin iirikset ja lupiinit. Kesäkullero on jo pitkään ollut nupullaan. Ja toukokuussa kukintansa aloittaneessa tulikellukassa on vielä jokunen oranssi kukka auki. Puutarhassamme tuntuvat viihtyvän eniten juuri oranssit, siniset ja keltaiset perennat, jonkin verran vaaleanpunaisena kukkivat perennat ovat myös menestyneet. Johtuneeko savimaasta? Anoppi oli aikanaan kaikenlaista perennaa pihaan istutellut, mutta nämä ovat pintansa pitäneet tähän päivään saakka. Itse olen nyt hieman lisännyt valikoimaa, ja yllättäen kun perennapenkkejä olen nyt mieheni avustuksella hoitanut, on putkahtanut jotain anopin vuosia sitten istuttamia perennoja lisänä esiin, mm. sammalleimua.

Tälle päivälle oli luvattu iltapäivästä lähtien aurinkoista säätä ja sieltä se aurinko esiin purjehti. Olin koko sateisen viikon katsellut rikkaruohojen peittämää kasvimaata, ja tänään sään niin salliessa vedin saappaat jalkaan ja tein tehoiskun rikkaruohoja vastaan. Lähtiessäni saapastelemaan kasvimaata kohti, tömäsin valkoiseen kirkkauteen. Enpä muista koska olisi juhannusruusu näin valkoisenaan ollut. Meillä ruusu on kukkinut yleensä juhannuksen jälkeen, mutta tänä vuonna on poikkeuksellisen aikaisessa, kuten kaikki muutkin kukinnat.

Kasvimaalla vierähtikin sitten sekä iltapäivä että myös ilta. Laskeskelin äkkiseltään noin 5 tuntia siellä aikaa vierähtäneet. No, palkka on aina puutarhurille paras näissä töissä. Siisti kasvimaa, josta uurastuksella saa näkyviin ne kasvit, joita sinne on kylvänytkin. Ja perunaa saamme jo juhannukseksi mieheni arvion mukaan omalta maaltamme. Porkkanan alut erotti jo harson alta peratessa, sekin on tavallista aikaisemmassa, johtuen siitä, että keväällä pääsimme ajoissa kylvämään sen.

Kuvakulmaa oli pakko muuttaa, koska ilta oli jo sen verran pitkällä saadessani perkuutyön päätökseen, että aurinko oli hiipinyt naapurin puiden taakse. Mutta kyllä nyt on silmää hivelevä kasvimaa. Huomiselle jäi miehelleni vielä pitkävariselle heiluriharalle töitä, koska käytävät jätin suosiolla perkaamatta. Olisi tunnit vuorokaudesta loppuneet kesken. Jos vielä huomenna jaksan, pitäisi kurttu- ja hansaruusu perata esiin vuodenputken keskeltä. Inhokkihommaani, kiitos piikkisten ruusunvarsien. Plääh... Ahomansikka juhannusruusun vieressä on myös rikkaruohojen valtaama, joten se ainakin huomenna olisi vielä tarkoitus perata esille. Kukki jo valkoisenaan aikaisemmin, joten mansikoita pitäisi kohta olla heinänkorteen pujottettavaksi. Mieheni lupasi huomenna osallistua rikkaruohotalkoisiin. Lohduttavaa on, että kun nyt  ahkeroi, ei taas moneen viikkoon tarvitse samaa urakkoida.