Iltakalassa

Viikonloppuna molemmat päivät kuluivat puutarhasssa rikkaruohojen parissa ja saimme perattua heinikosta ahomansikan esiin. Punertavia marjoja löytyi jo.Sunnuntaina illasta arkisten pihatöiden jälkeen lähdimme vielä Vesilahdelle iltakalaan rentoumaan. Minulla kamera, miehellä virveli. Nyt oli sen verran kylmä tuuli, ettemme olleet auringonlaskuun saakka, vaan lähdimme jo aiemmin kotiin, joten auringonlasku jäi tällä kertaa ikuistamatta. Mieheni sen sijaan sai kolme kuhaa, mutta olivat alamittaisia, joten päätyivät takaisin veteen, eivät savustuspönttöön tällä kertaa.

Vastarannalle ilmestyi myös innokas kalastaja, joka oli kovasti kiinnostunut meidänkin puuhistamme. Lisäksi seurasi lähemmän virvelin päässä roikkuvan jigin liikkeitä, yritti suoraan vedestä kalastaa katseen voimalla sekä lopulta polskahti veteen uimaankin, isännän kielloista huolimatta. Kyllä sittetn kelpasi turkkia ravistella tyytyväisenä. Välillä hän ehti myös bongailemaan yläpuolella lentäviä lokkeja silmä tarkkana.

Lisäksi miehen kalansaaliiden välissä vaeltelin rannalla katsellen maisemia. Huomasin siisnä sivussa sorsaemon poikasineen lähestyvän ulapalta rantaa kohden. Eivät pahemmin häiriintyneet minusta alkuun, mutta lähestyessäni heitä kameran kanssa, päätti äitisorsa poikineen kuitenkin ottaa suunnan kohti kauempana olevaa kaislikkoa.

Harmi, kun en saanut lähempää kuvia. Olivat suloisia pienet pörröiset poikaset ja olisi ollut ihana lähempääkin päästä näkemään.

Kotiin ajellessamme oli ilta jo kääntymässä yöksi ja peurat liikkeellä. Näimme monessa kohtaa pellolla yksinäisiä peuroja ja mieheni jo mietti auton pysäyttämistä. Lopulta näimme peuralauman ja se oli liian suuri houkutus luonnosta ja eläimistä kiinnostuneelle puolisolleni, ja hän käänsi auton takaisin ja totesi, että nyt otetaan kuvia. Hyvin peurat poseerasivat, tosin alkuun olivat hiukan epäileväisiä ja tuijottivat pitkään autoamme. Lopulta päättivät olla välittämättä ja saimme rauhassa kuvia näpsiä.


Ehdottomasti paras viikonloppu pitkästä aikaa. Saimme paljon puutarhassa aikaan ja viikonlopun kruunasi sunnuntai-iltana rauhoittuminen järven rannalla mieheni rakkaan harrastuksen parissa. Itse olen kalalle pahasti allerginen, mutta onneksi en kalareissuille. Ne ovat terapeuttisia rauhoittumisen ja pakottavat minutkin vain olemaan, tekemättä mitään tehokasta. Työviikko sen sijaan aloitettu tehokkaasti onnistuneen viikonlopun jälkeen!