maanantai 23. kesäkuuta 2014

Juhannuksen (t)aikaa


Juhannuksena ehdimme tekemään kaikenlaista kivaa. Ja tietenkin perinteinen juhannuskimppu täytyi sisälle käydä omasta puutarhasta poimimassa. Ruskoliljaa, iiriksiä, lupiinia, sinistä akilleijaa ja särkynyttäsydäntä.

Torstai-iltana oli molemmat siskontyttöni täällä iltaa viettämässä. Ehdimme katselemaan Krokotiili Genaa DVD:ltä, leikkimään lääkäriä (lapsena saamani lääkärilaukku kelpaa vieläkin), piirtämään ja pelaamaan lautapelejä. Mieheni teki myös kuulemma herkkuruokaa, juustomunakasta. Salaatti tosin ei makunystyröitä hivellyt, kuulemma.

Torstaina haimme myös siskoltani perennoja. Tai siis ylijäämiä perennojen jaon jälkeen. Siinä suhteessa tämä kesä on hyvä, että perennoja voi istuttaa ilman pelkoa, että pääsisivät kuivamaan siirron jälkeen. Viileys ja sade syynä.

Uusina pihaamme pääsivät päivänlilja, vaikka en olekaan keltaisten kukkien ystävä, mutta joustin tämän kerran. Lisäksi jaloangervoa matalana versiona istutin kaksivärisen, sinivalkoisen ukonhatun eteen. Aiemmin olen jo ostanut valkoista iisoppia, josta toisen taimen siirtin päivänliljan viereen eturiviin. Peurankello ei ole oikein viihtynyt tuolla kohdalla, mutta laitoin sen nyt varjosempaa kohtaan, saa nähdä miten pärjää. Toisesta perennapenkistä, joka on myös kiven ympärille, raivasin tilaa siirtämällä sinistä ukonhattua jaloangervon ja kirjavan ukosnhatun taakse. Sen eteen siirsin muualta poimulehteä.

Toiseen perennapenkkiin raivattuun kohtaan istutin uutena ukonkelloa, väriminttua ja suopayrttiä. Ukonkelloa riitti myös toiselle puolella kiveä. Samaan ryhmään pääsi myös aiemmin ostamani suurikukkaisen valkoisen iiriksen seuraksi vaaleanpunaisen samanmoinen, tosin valkoinen ei tänä kesänä ole kukkinut, liekö viileys syynä?

Aiemmin ostamani kurjenpolvet pääsivät parkkipaikan reunalle. Menin ostamaan verikuljenpolvea lisää ja ostinkin 2 kappaletta, mutta pakko oli ostaa myös tuo valkokukkainen yksilö, sen verran kaunis on. Samoin uutena syysvuokko pääsi kasvamaan muurin päälle.


Lauantaina ajelimme nuoremman isosiskoni syntymäpäiväkakuttelulle juhannuspäivää viettämään.
Mukana auton takatilassa kulki siskoni synttärilahja, kaunis rungotettu paju. Kukinta alkoi jo olla ohitse, mutta ehkä sitten ensi keväänä on kaunis kukinta tiedossa.

Sunnuntain vietin kotona yksin miehen ollessa työvuorossa. Päiväni kului vaatekaappeja siivotessa ja pyykkiä pestessä. Lisäksi innostuin jatkamaan aiemmin aloittamaani virkattua käsilaukkua, johon päätin lisätä kangasvuorin. Loppujen lopuksi laukku kehittyi käännettäväksi versioksi. Melkein sain valmiiksi, mutta toinen hihnanpää jäi vielä ompelematta kiinni. Laitan sitten kuvaa, kun saan valmiiksi asti. Se saattaa taas kyllä hieman kestää, kun on jo melkein valmis... Hyödynsin kaupanpäällisiksi joskus tulleita Finlaysonin kankaisia pöytätabletteja.

3 kommenttia:

  1. Noi päivänliljat taitavat muuten olla enemmänkin sellaisia oranssiin meneviä, jos en ihan omiani muista. ;) Jotta ei tarvitse pelätä keltaisuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. OK. Ei keltaisuus tosin haittaa tuossa harmaan kiven ja muurin luona. Sittenhän sen näkee, kun joskus kukkii. ;)

      Poista
    2. Niin ja tuosta löytyy nyt valkoista, sinistä, violettia, vaaleankeltaista ja -punaista. Joten värejä tuli rutkasti lisää puutarhaan. :)

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.