Ihanaa alkukesän hellettä

Kesälomani alkoi keskiviikkona ja porhalsimme siskontyttöni ja mieheni kanssa puutarhalle ostamaan tilaammamme taimet kasvihuoneelle sekä muut hyöty- ja koristekasvit puutarhaamme tälle kesää. Torstai ja perjantai kuluivatkin sitten uurastaen puutarhassa istutushommissa.

Jo aiemmin ostamani hyönteishotelli pääsi paikalleen liiterin räystään alle. Suuntana ei ole etelä, koska se ei ollut mahdollista, mutta paikka on lämmin, tuulilta suojainen ja ei pitäiisi päästä pahasti kastumaan ylhäällä seinustalla. Nyt vain odottelemaan, saammeko asukkaita, jotka voisivat samalla pitää yllä puutarhamme hyvää hyönteiskantaa.

Mieheni oli salakuvannut, kun siskontyttöni kanssa kävimme keskiviikon puutarhareissun jälkeen illemmalla kasvimaalla kastelemassa. Ja tämähän vaatii tietenkin kaivolta pumpattuna vettä. Ja minä en ollut se joka pumppasi, vaan tuo pikkuneiti sitkeästi vaan aina roikkuu pumpunkahvassa kaivolla ja täyttää kastelukannun toisensa perään.

Tämä pumppukaivo on ollut lasten suosikkipaikka pihassamme kesäaikaan. Tosin täti on tiukkana ja vaatii aina välillä pitämään taukoja. Onneksi kastelukannut täytyi aina välillä käydä tyhjentämässä kasvimaalle, joten siinä tuli tälläkin kertaa pakollinen tauko. Minä kastelin kasvimaalla kasvipenkkeihin aina imupinnat ja neiti jatkoi puolityhjillä kastelukannuilla kastelemista. Neiti olisi halunnut kastella perunamaankin, mutta siihen laitoin stopin ja kerroin, että peruna ei kaipaa kuin luonnon omaa kastelua, sitä jota sadepäivinä sataa taivaalta kesäaikaan. Tähän oli tyytyminen. 

Tänäkin vuonna innostuimme hieman mieheni kanssa ja ihan huomaamattamme kasvimaalle kylvimme porkkanaa, palsternakkaa, punajuurta, raitajuurta, pinaatti, tilliä, keltasipulia, ruohosipulia, pillisipulia, retiisiä ja tietenkin isoa, punaista auringonkukkaa, pensaskrassia, ruusupapua ja punapellavaa. Onneksi on iso kasvimaa, jonne sopii. Mutta tuo rikkaruohosouvi. Ou nou! Nyt on ollut niin kuivaa, että rikkaruohotkin ovat pysyneet kurissa, mutta saa nähdä nyt kun viilenee, kuinka hurjistuvat kasvamaan. Nytkin puutarha huutaa jo apua rikkaruohojen reunustaessa perennapenkkejä, puita, pensaita ja rakennusten seinustoja. Kuitenkin tällä viikolla aikani kului kasvien istuttamis- ja kastelemispuuhissa. Sitä paitsi onhan tuo mukavampaa puuhaa, kun rikkaruohojen perkaaminen. Nyt on sää jo viilentynyt ja hieman sateita olenkin jo odotellut, siirtyisi myöhemmäksi rikkaruohourakkakin. Tiistaina tällä tietoa, on vielä lämmintä ja sitten taas viilenee.

Tässä lopputulosta, kun olen uudet yrtit nyt istuttanut talven tappamien tilalle, kylvänyt etualan lohkoon kylvökukkia lisää viime vuoden sadosta itseitäneiden seuraksi, paikkaillut mansikkamaalle vierustoille levinneistä taimista uusia jokusen kuolleen mansikantaimen tilalle sekä poistanut rikkaruohot pensasmustikoiden alta ja pyöreän maan reunustoilta. Ja kyllä, yksi lohko on rajattu kuvasta pois. On täysin rikkaruohottunut sipulimaamme, johon olemme jo kahtena kesänä vaihtaneet mullat ja nyt totesimme, että uudistamme lohkon poistamalla kaiken pohjan suodatinkankaita myöten. Se on täynnä rikkaruohojen juurakoita. Ehkä pääsemme uuden kankaan ja mullan kanssa sen jälkeen pari seuraavaa vuotta helpommalla. Ajattelin kylvää siihen uudet ruohosipulit, ilmasipulit ja hieman kesäkukkia ja muita sipulikasveja sekä pintaan hieman monivuotisia maanpeittokasveja. Siitä kuva sitten aikanaan, varmaankin loppukesästä, kunhan saamme valmiiksi. 

Tänä kesänä kävi niin, että koska sain lahjaksi vaaleanpunaisia ja pinkkejä kasveja, päätin muuallakin puutarhassa ja terasseilla jatkaa samaa punaista linjaa. Siskontyttöni valitsi minulle ehdottomasti yhden valkoisen pelargonin ja sen seuraksi tämän kirkkaan pinkin sekä omenankukkien sävyisen pelakuun. Itse valitsin seuraksi pinkkiä päivänkakkaraa, koristenokkosta, murattia ja hämähäkkikukkia. Mieheni aiemmin halusi kukonhelttaa oranssina ja loistavan punaisena, joten ne pääsivät myös samaan paikkaan liiterin seinustaa piristämään.

Lisäksi puutarhalla oli mahtava valikoima mitä ihanamman sävyisiä suuria joriineja. Koska jo entuudestaan meillä on juurakko, joka kukkii valko-vaaleanpunaisin kukin, päädyin samansävyiseen, mutta hieman tummemman pinkki-valkoisena. Nämä pääsivät vierekkäisiin ruukkuihin terassin portaiden viereen. Toinen kukkii jo valmiiksi, toinen aloittelee vasta kasvuaan. Yksi vanha juurakko oli kuivahtaneen näköinen, mutta liotin sitä yön yli astiassa vedessä ja istutin sitten liiterinseinustalle muiden kasvien joukkoon. Saa nähdä lähteekö kasvamaan.

Tämä jokunen vuosi sitten ostamani sitruunavärisenä kukkiva kullero selvisi viime talvesta ja nyt aukoo kukkiaan. On piristävä ihanuus joka kevät. Nytkin on täynnä nuppuja, joten kukinta tulee olemaan runsas.

Itse perennoja talven aikana menetin paljon. Kaikki särkyneetsydämet, osan sipulikasveista sekä keijunkukista kuolivat, samoin tyyriat. Kärhöt eivät myöskään ole nousseet, syysleimut eivät ole näyttäytyneet. Myöskin aiemmin lahjaksi saamani koristekirsikkani kuoli. Pensasmustikkamme Pink lady, josta emme nyt ehtineet saamaan yhtään marjaa, on myös eloton. Onneksi viime kesänä saamani päärynäpuu selvisi talvesta ja kukkikin jo ensimmäisen kerran.

Näitä lehtoakilleijoja ei tunnu hetkauttavan Suomen kylmät talvet. Nytkin kukkivat parhaimmillaan. Kuvassa oleva valkoinen yksilö oli tämän kevään ensimmäinen. Karviaispensas on keskustastaan aivan sinisenään akilleijaa. Jokunen vaaleanpunainen on myös jo auennut. Ja muutkin hengissä selvinneet perennat kukkivat runsaasti tai ovat nupullaan, aivan kuin riemuiten, että pakkaset eivät heihin pystyneet. Ja onneksi on vielä paljon perennoja, jotka kukkivat vasta myöhemmin kesällä.

Olen kuitenkin puutarhurina oppinut sen asenteen, että luonto hoitaa parhaaksi katsomallaan tavalla. Ehkä tälläkin oli tarkoituksensa ja saan taas lisää tilaa uusille kasveille puutarhaani. Sen kyllä myönnän, että tuo lahjaksi saamani koristekirsikka ja ihana pinkkimarjainen pensasmustikka hieman kirpaisivat. Mutta en aio niiden vuoksi kuitenkaan etelämmäksi asumaan muuttaa.

Ja suureksi hämmästyksekseni löysin itseni torstaina järvestä vilvoittelemasta. Kuumat helteet varmaankin sekoittivat tämän vilukissan pään. Viime kesänä en tainnut kertaakaan käydä uimassa ja yleensäkin aikaisintaan vasta heinäkuun helteiden jälkeen olen suostunut järviuinnille, kun vesi ollut jo todella lämmintä. Täytyy myöntää, että vesi oli kyllä nyt jo tarpeeksi lämmintä ja hyvin tarkenin vielä uimisen jälkeenkin. Nyt sääennustaja mainitsi, että kesä- ja toukokuu korvaavat tänä vuonna toisensa, joten voipi olla, että jäi tämän kesän viimeseksi järvipulahdukseksi minulta. Toivottavasti kuitenkin toinen lämmin jakso osuu kesälomani ajalle, vaikka nyt kesäkuussa tänä vuonna jouduinkin lomani pitämään.

Yllätysjuhlintaa

Synttärini tuli juhlittua viime viikonloppuna ja sain ihania lahjoja. Kiitos niistä! Tänä vuonna lahjat tulivat ihan itsellekin yllätyksenä. Niin tohkeissani leivoin voitto/synttärikakkua isälleni ja järjestelin miehelleni etukäteissynttärilahjaa, että omat juhlat siinä sivuissa melkeinpä unohtuivat. Tämä kuitenkin jäi vahvana mieleeni. Aivan suloinen teepannu, jonka ystäväni oli nähnyt ja tuumannut, että tuo on juuri se, minkä minä haluan ja mihin ihastun. Ja niinhän siinä kävi. Vielä en ole raaskinut tuota ihanuutta käyttää, mutta lähiakoina kyllä otan käyttöönkin.

Mieheni myös grillasi kaikille herkullisen ja monipuolisen juhlaruuan. Ja tietenkin juuri synttärijuhlieni viikonloppuna helle päätti hetkeksi mennä tauolle ja oli pilvistä ja koleaa. Onneksi vesisateita ei sen pahemmin ollut, pientä tihkua sunnuntaina aamupäivästä hieman ripsi. Sää ei tosin menoa haitannut, miehet kävivät lauantai-iltana fribeegolfia heittämässä ja saunoivat päälle ja minä sitten leivoin ja muu naisväki piti seuraa toisilleen käsitöiden parissa ja lautapelejä pelaten. Itsekin sain haasteen ja pääsin pelaamaan siskontyttöjen kanssa pöytäcurlingia illan päätteeksi, kun sain leivontahommat valmiiksi.

Ja tässä tämä suuri salaisuus. Isäni syntymäpäivä- ja Pohjoismaiden mestaruus -kakku. Esittää boccia-palloa ja voin sanoa, että aikas mielenkiintoiseksi meinasi päällisen tekeminen mennä. Sokerimassa oli aivan tuoretta ja onneksi isosiskoni perheineen oli meillä yökylässä ja sain siskoltani apukädet, kun lopulta piti kakunpäällinen pienemmistä sokerimassapaloista koota, ja tässä tapauksessa siis viisikulmioista. Mutta oli se sen arvoista. Kakusta tuli esikuvansa näköinen ja oli kuulemma herkullista. Väliin survoin pakkasesta viimekesäisiä vadelmia.

Oma kakkuni muotoitui myös kauniiksi, mutta koska elimistöni sai taas tarpeekseen liiasta sokerista, päädyin kompromissiin ja päällystin osittain Avec-pastilleilla ja osittain pakastimesta kaivamillani pensasmustikoilla. Kaunis tuli ja hyvää oli, mutta tämä harvapää unohti sen kuvata kunnon kameralla.

Sain myös lahjaksi puutarhaan ihanan pinkin unikon, jonka siskontyttöni oli tarkkaan valinnut. Viime kesänä ostamani erikoisunikot päätti talvipakkanen viedä mukanaan. Toivottavasti tämä yksilö säilyy paremmin ja ensi talvi olisi kasveille armollisempi ja sataisi lumipeitteen ennen paukkupakkasia.

Kummitytöltä perheineen sain kuvassa olevan maljaköynnöksen ruukkuinen. Se pääsi takaterassillemme oven pieleen. Toivon, että tiiliseinästä huolimatta ötökät eivät kimppuun hyökkää. Hiljaa myös toivon, että kasvaisi ja köynnöstäisi mallikkaasti, jotta saisi tuota vihaamaani tiiliseinää piiloon mahdollisimman paljon.

Terassimme sai myös uuden huonekalun, kun yllätimme porukalla mieheni, joka täyttää ensi syksynä pyöreitä, hänen pitkään haaveilemallaan riippukeinulla. Harmi, kun en tajunnut kuvata hänen reaktiotaan, kun keinu paikalle kannettiin. Pitkään tuijotti minua ja ihmetteli, kun en lahjaan millään lailla reagoinut. Lopulta totesin, että tulisitko nyt avaamaan lahjasi. Siihenkin vielä kysymys, että onko se hänelle. Onhan se ja mies on tyytyväisenä siinä viime päivät istuskellut puutarhatöiden lomassa ja ihan muuten vaan.

Kaipasin myös jotain ekstraa juhlakoristeluihin ja löysin nämä ihanat Sirius-valot Prismasta. Pakkohan nuo oli ostaa. Pääsivät keittiön ja olohuoneen välisen baaritiskin välikköön roikkumaan ja iltahämärissä ovat todella kauniit.

Synttärit ja muut juhlat siinä ohessa tuli juhlittua. Näin sukuani yhdessä taas pitkästä aikaa niin, että myös mummuni ja anoppini olivat paikalla. Samoin isosiskoni perheineen yöpyi meillä pitkästä aikaa. Iän kerttyessä ei enää herkut ole pääasia, vaan ne läheiset, jotka poikkeavat paikalle juhlimaan. Kiitos taas tänäkin vuonna!

Pihatöitä ja pääskysten sirkutusta

Eilen mieheni kanssa pidimme yhteiset talkoot ja siistimme loppuun keväämmällä alasleikatun kuusama-aidan juuren. Nautimme myös kauniista säästä grillaten ruuan ulkosalla. Poikkesimme illaksi isosiskoni perheeseen iltaa viettämässä.

Tänään mieheni on työvuorossa ja aloitin aamun nautiskellen nuoren komissario Morsen seurasta huivia kutoen. Sen jälkeen suunnistin puutarhaan ja raakkasin vadelmarivistön juurelta ja kellarin edustalta rikkaruohot pois. Kameran nappasin tietenkin ulkosalle mukaan. Näitä punaisia ihanuuksia kuvatessa havahduin tuttuun ääneen, pääskysten sirkutukseen. 

Asuin lapsuuteni ja nuoruuteni kerrostaloalueella, jossa pääskyset tekivät katonräystäille pesänsä ja sirkutus oli kovimmillaan poikasten lentotaitoja harjoitellessa. Joten minulle ääni tuo mieleen ihanat, seesteiset kesäillat. Lapsuuteni nyt jälkikäteen miettien oli seesteinen. Kiitos isäni, äitini ja lähisukuni. Sekä tietenkin samassa talossa asuneen varamummuni ja parhaan ystäväni Ninnun. Muutenkin kerrostaloalueella riitti tuohon aikaan leikkikavereita, yksin en kovinkaan montaa kertaa muista ulkona leikkineeni.

Tänään nautin kaikessa rauhasssa puutarhatöistämme, joita oli juuri sopivasti ja selkäkään ei kiukutellut. Aurinko ja pilvinen sää vaihtelivat. Kiersin samalla puutarhassa ja löysin jo paljon kukkivaa. Kaimani Heta aukaisi tänään omenankukkansa. Tulikellukassa oli myös jo ensimmäinen kukinto salaa päässyt aukeamaan. Vaaleanpunainen patjarikko kukkii ja tarhakylmänkukka kehittelee jo kauniita hopeisiksi muuttuvia hapsupalleroitaan kukinnan loputtua.

 

 

Lisäksi olen viimeiset pari päivää nautiskellut karkkiväreissä loistavista tulppaaneista, jotka lopultakin ovat auenneet. Violetti ja oranssi on kerrassaan herkullinen väriyhdistelmä. Itse en välttämättä olisi tieten tahtoen noita laittanut vierekkäin, mutta onneksi "vahinkoja" sattuu ja tähän olen todella tyytyväinen. Aurinko on saanut värit kunnolla loistoonsa. Toisella puolella perennapenkkiä ovat nupullaan valkoiset ja lohenpunaiset tulppaanit, jotka viime syksynä myös siskoltani sain lahjaksi. Nyt vaan odotan, millaiset kukat avaavat.

Huomenna on tiedossa taas työpäivä. Onneksi vain neljäpäiväinen työviikko. Perjantain olen varannut vapaaksi siivoamista ja leipomista varten. Sitä riittää tämän vuoden alun sairastelujen jälkeen ja viime viikot taas ovat menneet puutarhatöissä, pyörälenkeillä, boccia-turnauksessa ja muuten vaan kauniista säästä nauttiessa ulkosalla. Mieheni työt ja opiskelu myös määrittävät kotitöitä aika pitkälle ja silloin siivotaan, kun hän on kotona. Itselleni mattojen pihalle vienti, imurointi ja muut raskat hommat käyvät liikaa kropan päälle, joten minä teen sitten pääsääntöisesti kevyempiä hommia apuna. Usein käy niin, että mieheni imuroi jo päivällä ja minä sitten työpäivän jälkeen tai viikonloppuisin teen muita hommia pois.

Toivoisin, että ensi viikonloppuna olisi myös yhtä mahtava sää aurinkoineen ja lämpöineen. Pääsisi taas grillaamaan herkkuruokaa ja muutenkin ulkona kotiterassilla aikaa viettämään. Ihana oli tänään puutarhahommien jälkeen vain hetki pötkötellä takaterassilla keinussamme ja kuunnella lintujen sirkutusta ja tuoksutella kevään tuoksuja. Aurinkoista alkavaa viikkoa teille muillekin!

Ilon pisaroita

Kevään ongelmien ja surujen jälkeen on ilo alkanut taas löytämään elämäämme. Ja lopultakin perennapenkeissäkin alkavat tulppaanit aukeamaan. Oranssi kerrottukukkainen kukki ensimmäisen kerran viime vuonna ja violetit sain siskoltani syksyllä ja istutin ne silloin. Joten saa nähdä millaisia niistä aukeaa. Toisella puolella perennamaata ovat valkoiset tulppaanit myös nupullaan, ne myös viime syksyn saatuja uutuuksia.

Perjantain ja lauantain vietimme mieheni kanssa minilomaa ja kävimme katselemassa ja kannustamassa Pajulahden urheiluopistolla Pohjoismaiden boccia-turnauksessa isääni. Lauantaina ei yksilöpeleissä mitalia tullut, mutta sunnuntaina joukkuekisassa oli Suomi ollut ylivoimainen ja isäni palasi maanantaina kotiin kultamitalia rikkaampana ja uusi Nordic champion -lippalakki päässään. Ja leveä hymy kasvoillaan. Siitä onkin aikaa, kun on näin paljon hymyillyt. Ihan mahtavaa! Minulle paras palkinto. Voit lukea lisää Suomen vammaisurheilu- ja liikunta VAU ry. Isäni sairasti polion lapsena ja se jätti jälkensä. Vanhemmiten se on enemmän taas vaikuttanut elämään. Mutta tällaiset tapahtumat todella osoittavat sen, että rajoitteet ovat vain omassa päässä. Aivan mahtava, rento ja kannustava peliporukka oli paikalla ja jos ei muuten löydetty yhteistä kieltä, niin elekieli toimii aina.

Täytyy mestaruuskakku vielä kuun lopussa leipoa. Sain jo idean, saa nähdä miten onnistuu. Oman syntymäpäiväkakkuni aion kuorruttaa Avec-ranskanpastilleilla. Mutta siihen on vielä 1,5 viikkoa aikaa.

Töistä tänään päästyäni auringon vielä vähän paistaessa puutarhaamme nappasin kameran ja äkkiä ulos kaikki ihanuudet kuvaamaan. Maanantaina saunoimme illasta ja nautiskelimme terassilla lintujen viserryksestä. Oli jo kesäinen tunnelma. Eilen poikkesimme ystäväperheessä syntymäpäiväkahvilla. Tänään ehdin siis ensimmäisen kerran viikonlopun sateiden jälkeen rauhassa puutarhassa kiertelemään. Kirsikkapuun alla kauniit valkoiset narsissini olivat ikävä kyllä jo ylikukkineita. Mutta jokunen nuppu odottaa onneksi vielä aukeamistaan. Omenapuun alla punaiset tulppaanit ovat tänäkin vuonna nautiskelleet ja ovat valtavan kokoisia kukintoineen, vaikka näin alkuillasta eivät enää aivan auki olekaan. Luumupuu kukkii valkoisenaan, samoin morsiusangervot. Myös patjarikko on muodostanut kauniin valkoisen patjansa kukintoineen kivikkomaallemme.

Kaimassani on myös jo kauniit vaaleanpunaiset nuput ja veikkaisin, että jo parin päivän sisään, jos ei peräti jo huomenna, aukeaa siihen ensimmäiset kukat.

Etupihalla pesäkuuseni on tänäkin keväänä intoutunut kasvattamaan uutta oksien kärkiin. Kyllä siitä vielä joskus suuri tulee. Nyt on noin kahdeksassa vuodessa tuplannut kokonsa. Ostin sen aikanaan lentopallovalmentajana toimiessani lentisjoukkueeltani lähihoitajaksi valmistujaislahjaksi saamallani puutarhalahjakortilla. Se oli mieluinen lahja.

Mutta nyt sormet syyhyää ja selkä kaipaa lepoa työpäivän istumisen jälkeen ja taidan kellahtaa sohvalle tyynykasan päälle ja ottaa kutimen käteen. Tummanvihreä, höyhenenkevyt huivini hissukseen valmistuu. Kyllä nyt töitä täysipäiväisesti tekevänä täytyy todeta, että työt haittaavat harrastuksia. Mutta hyvä niin. Sitä mainiommalta tuntuu, kun sitten joskus ehtii käsitöitä tekemään.

Ennustus kertoo, että sää taas lämpenee. Voi tätä autuutta. Nautitaan nyt ja muistakaa ottaa se oma pieni lepohetki vain auringosta nauttien. Kesästä ei taas tiedä millainen muodostuu. Minulla on kesäkuussa lomani ja miehelläni heinäkuussa, joten yhteistä lomaa ei ole tiedossa, mutta loma on aina loma, satoi tai paistoi. Aurinkoista loppuviikkoa!

Toukokuun helteet

Huh! Kerrassaan mainiot kelit osuivat nyt toukokuun alkuun. Kyllä on pihatöissä hiki valunut.Tänään jo ropsautti vettä ja huomenna on enää 11 astetta lämmintä. No, onhan tuo aika vilpoinen näiden yli +20 asteen kelien jälkeen. Ei haittaa yhtään, en ole niin kovan lämmön ystävä ja puutarha alkaa jo kaipailla hieman kosteutta. Joka päivä on saanut siirtämäni perennat kastella. En toki kiellä, ettenkö olisi muuten nauttinut lämpöisestä säästä. Ja onhan tässä koko kesä vielä edessä.

Tämä perhonen laskeutui edellispäivänä perennamaalle, kun olimme uusia kukkasipuleita istuttelemassa. Setämies taisi käydä morjestamassa meitä.

Sininen tarhakylmäkukkamme aukaisi kukkansa myös pikavauhtia. Yleensä on jo aiemmin keväällä kukkinut, mutta tänä keväänä kaikki on myöhässä ollut. Harmi, kun ollut niin paljon tekemistä puutarhassa. Toivoin, että olisin ehtinyt viikonloppuna tai viimeistään alkuviikosta istuttamaan joriininjuurakot maahan. Siellä ne vielä siskon kellarissa kököttävät odottamassa maahan pääsyä. Samoin gladioluksen sipulit. Tosin ne alkavat olla jo vähän kärsineitä ja riemuksemme pääsemme varmaan ostamaan mieheni kanssa uusia tilalle.

Mieheni uurasti ensin halkohommissa ja nyt sitten säiden lämmetessä innostui ja kävi ostamassa Supermessuilla näkemäämme muurikivistä kasattuun grilliin tarvikkeet. Lisäksi vaati hieman laatoitusta pohjatöiksi. Nyt on grillialue uudistettu ja saimme jo pienen pöydänkin sopimaan alueelle. Mieheni sen väsäsi neliön mallisista lekaharkoista ja itse aiemmin halkaisemastaan männynrungosta, joka on aiemmin lakattu pinnastaan. Pöydän sisälle saa pallogrillin suojukset grillauksen ajaksi.

Vietin Lapsettomien lauantaita viime viikonloppuna. Hieman oli mieli maassa, koska ottaa vieläkin koville juuri äitienpäivän aikaan äitimme menetys ja juhlatuulelle on vaikea päästä. Lahjoin kuitenkin isosiskojani äitiydestä ja itse sain mieheltäni uuden, ihana muumimukin ja siskontyttö kukitti minut lauantaina öööö...mikä se olikaan - kukkasella. Kyseessä siis atsalea, jonka ensin itsekin nimeltään sekoitin hortensiaan. Joten sukuvika.

Itse äitienpäivää vietimme lahjomalla isäämme, joka täytti juuri 70 vuotta. Ensi viikonloppuna on tiedossa isälläni maajoukkuepelejä. VAU:n boccian pohjoismaiden kisat. Mieheni sai vaihdettua työvuoronsa sunnuntaille, joten pääsemme lauantaina yksilökisoja katsomaan. En ole ennen nähnytkään isääni kisoissa bocciaa pelaamassa, joten odotan innolla. Ajelemme mieheni  kanssa jo edellisenä iltana lähemmäksi turnauspaikkaa ja yövymme hotellissa, että aamusta ehdimme turnauspaikalle ajoissa katselemaan. Pieni miniloma arjen keskelle.

Vapaa-aika viime aikoina on kulunut puutarhatöissä, terassilla kirjan kanssa ja pyörälenkeillä. Ihanaa on ollut taas talven jälkeen päästä pyöräilemään melkein uudella sähköpyörälläni. Yhtenä päivänä ajelin sillä töihinkin. Paljon mukavampi kuin auringossa sisälämpötilaltaan kiehuva auto. Mieheni uurasti helatorstaina terassin kimpussa ja minä sillä välin aloitin aiemmin keväällä alasleikatun pensasaidan juuren siistimisen ja sainkin puolet putsattua, kunnes jokin kalvo säären etupinnalla otti itseensä ja kykkiminen loppui siihen. Nyt on onneksi jo jalka kunnossa ja pyöräilystä ei ärsyyntynyt.

Työpaikalla on asioita vihdoin saatu käytyä läpi palaverissa niin, että jotain edistystäkin tapahtui oikeasti, ja nyt on selvyys, miten toimitaan jatkossa. Se jo helpottaa paljon, kun on selvät toimintaohjeet, joita noudatetaan. Saa nyt nähdä noudattavatko kaikki, mutta ainakin kokouspöytäkirjaan ne on nyt kirjattu eli on mustaa valkoisella. Se vastaa ihan itse, joka ei noudata. Itse en ole mikään pilkunviilaaja enkä turhista stressaa, mutta viime vuosina on ollut asioita, joita on jätetty tekemättä, mm. informaatio ei ole kulkenut, ja se on vaikeuttanut työntekoani. Ehkä jatkossa nyt sitten jotain parannusta on tiedossa. Tämä loppuviikko tosin tulee olemaan kiireinen, kun olen yksin töissä. Kummasti kuitenkin jaksamista auttaa tuo pyöräily ja muut kevään tuomat pienet ilot puutarhassa ja kummasti tuo aurinko vaan mielialaa nostaa ihan vain tulemalla esille. Nytkin työpäivän jälkeen kodinkoneet hurisevat ja itse istuin tähän koneelle hetkeksi. Aurinko paistaa ulkona, mutta tänään taidan ottaa lepoillan ja tehdä käsitöitä ja katsella televisiota. Kyllä nuo pihatyöt odottavat. Eivät ainakaan mihinkään katoa, vaikka joskus niin oikein toivoisikin.

Meillä on viime vuosina valkovuokko alkanut vallata pihaa. Ei harmita. Joka kulmalla on vähän valkoista ja jopa keskelle nurmikkoa ovat levinneet. Onneksi kukinta loppuu, ennenkuin nurmikko ensimmäisen kerran leikataan. Nurmikko olisi jo leikkauskelpoinen, mutta ruohonleikkuri kaipaa keväthuoltotoimenpiteitä, joten saavat nyt rauhassa vielä kukintoaan jatkaa.

Nautinnollisia aurinkoisia päiviä muillekin kesää ja kukkaloistoa odottaville! Nautitaan ensin tästä kevään viherryksestä. 

Ärsytystä, ihastusta ja surun hetkiä

Vappuna lempikoristeeni ovat viipperät. Ilmapalloilla ja serpentiinillä tuli asunto koristeltua, mutta eniten iloa ovat nyt ulkoterassilla olevan "kukkaset" tuoneet. Huhtikuu kului nopeaan ja minun "kevyt laskuni" töihin on nyt lopussa ja edessä työntäyteinen toukokuu. Kesäkuussa onneksi odottaa taas lomaviikot.

Tällä viikolla ärsytti itsekeskeisyys, ja se, että asioita ei voida ajoissa ilmoitella, jos nyt sitt viitsitään ilmoittaa ollenkaan! Samoin se, että tämä sama ihminen luulee voivansa määrätä asioista yksinään, ja se toinen, joka voisi asioihin vaikuttaa on tähän asti vain nyökytellyt vieressä. Ensi viikolla keskustelu jatkuu ja toivottavasti saamme sovittua uudelleen toimintamallit.

Sattuneista syistä yllä oleva vaikutti myös siihen, että joudun siirtämään keskustelukäyntini psykologin luokse. Huomenna varmaankin selviää, minne asti aikani siirtyy. Toivon, että ei kuukausitolkulla. Onneksi on läheisiä, joiden kanssa olen voinut puhua.

Vapunaattoa vietimme siskoni perheen luona ja tänään kotosalla. Eilen ehdin myös ahkeroimaan kotona puutarhassa ja sain lopultakin perennat siirrettyä uusille paikoilleen. Viime kesänä osa yritti vallata kukkapenkit yksinään varjostaen muut perennat allensa. Nyt ne saivat häädön vapaampaan kasvupaikkaan. Lisäksi mieheni Supermessuilta minulle ostama jouluruusu pääsi lopultakin paikalleen eilen. Auringosta on kovasti viime päivät tämä varjokasvi nautiskellut. Ihana piristys vasta vähän vihertävää puutarhaamme.

Tänään nautiskelimme ensimmäisen kerran talven jälkeen grilliruuasta, siis sellaisesta itse tehdystä. Grillattu ananas on suosikkini ja vartaisiin saa monipuolisen valikoiman lihaa ja kasviksia. Teimme niin paljon, että minulle jää kahdeksi seuraavaksi työpäiväksikin evästä. Ja jälkiruuaksi tietenkin jäätelöä auringonpaisteisella terassillamme.

Kävimme myös tänään yhdessä mieheni kanssa ensimmäisen keväisen pyörälenkin. Aurinko on paahtanut koko päivän ja pyöräillessäkin tarkeni jo. Saa nähdä käräytinkö tänään naamani. Hieman kiristelee siihen malliin. Tänään oli kuitenkin sellainen kymppiplussan päivä. Ihana sää, hyvää ruokaa, hyvää seuraa, mukavaa tekemistä.

Viikko sitten oli setäni hautajaiset. Hieman jännitin kuinka sujuu nuoremmalta siskontytöltä ja jaksaako hän istua kirkossa paikallaan hiljaa. Hyvin onnistui. Muistojuhlassa oli isän puolen suku paikalla. Minulle tosin he ovat jääneet hieman etäisimmiksi, mutta jokusen vielä tunnistin lähisuvun ulkopuoleltakin, mutta oli mukava nähdä minkänäköisestä sakista tuon puolen suku koostuu. Itse olen sen verran nuorempi, etten ole niin paljon heitä lapsuudessani nähnyt, tai ainakin olin niin pieni, etten heitä muista.

Kirkkoon astellessa ja yksinäisen arkun nähdessäni iski se ajatus, että yksin me olemme lopulta kaikki kuoleman meidät saavuttaessa. Olen kuitenkin kiitollinen, että olin paikalla setäni lähdön tullessa. Se on todella pysäyttävä hetki joka ikisen kerran, kun ihminen hiipuu pois, onneksi rauhallisesti tällä kertaa. Ja vaikka olemme yksin, niin paljon jää ystäviä ja läheisiä jälkeemme kaipaamaan. Meitä oli pieni sakki, noin 50 henkeä, mutta kyllä arkunpäällinen täyttyi haudalla kukista nopeaan. Setäni oli kiltti mies, huolehti aina muista ja auttoi aina, jos vain kykeni. Olisi saanut ehkä itsestään huolehtia hieman paremmin. Mutta tämä luonteenpiirre takasi sen, että ystäviä oli paljon ja moni heistä on setääni ja läheisiämme nyt muistanut. Hän oli pitkä mies, yli kaksi metriä oli mittaa. Kuulemma, kun opin kävelemään ja juoksemaan, olin setäni jalkojen välistä onnellisena juossut edestakaisin hänen seistessään oviaukolla. Muutenkin minulle jäi hänestä onnelliset muistot.

Rauhaisaa ikiunta toivotan pisimmälle sedälleni!

Kevät tulee...

Ja vanha perinne jatkuu. Tästä perinteestä luopuisin oikein mielelläni. Viime keväänä selvisimme ilman kuoleman käväisyä. Nyt viikate heilahti taas ja pisin setäni lähti tähdeksi taivaalle viime perjantaina. Rauhallinen oli lähtö. Olin itse lomapäivällä ja satuin olemaan isälläni käymässä, kun soitto tuli, että nyt olisi aika tulla paikalle, jos haluaa saattaa veljensä ikiuneen.

Mummuni oli meillä viime sunnuntaina nauttimassa auringonpaisteesta terassillamme ja osti myös minulle kimpun setäni menetyksen vuoksi. Kauniit valkoiset orkideat.

Anoppini oli tänään haravoimassa ja huomasi kukkivan krookuksen. Eilen löysin toisesta paikasta krookuksen lehdet ja sielläkin kohta kukkii. Tänään työpäivän jälkeen kävin puutarhassa kierroksella ja löysin helmililjankin jo alullaan. Poimulehdet myös jo puskevat lehtiä esiin, samoin akilleijat. Kyllä se kevät vielä tulee. Ja toinen jouluruusuista puskee uutta alkua juurelta, joten hengissä on, vaikka pakkanen koettelikin tammikuulla. Toinen jouluruusu näyttää tosin hengettömältä.

Lomapäiväni tuntuvat nyt kuluvan asioita hoitaessa, mutta ainakin nyt on aikaa hoitaa niitä. Loppukuusta ehkä sitten ehdin jo rentoutumaan. Viimeiselle lomapäivälle on varattu kampaaja ja kosmetologi. Huomenna on asioiden hoitoa ja perjantaina suunnittelimme mieheni kanssa Supermessuille poikkeamista. Katsotaan nyt, pysyykö suunnitelmat. Mutta tämän viikon työt olivat tässä ja loppuviikon saan lomailla.

Aurinko paistaa ja lämmittää ihanasti ainakin vielä tänään. Vähän on ristiriitaiset tunnelmat taas tämänkin kevään kynnyksellä. Kuolema ja elämä taas ovat törmäyskurssilla. Ensi viikolla pääsemme sedän saattamaan haudan lepoon vanhempiensa viereen. Ehkä sen jälkeen helpottaa ja pääsemme vähitellen keskittymään taas elämään.

Ihanaa kuitenkin on, että puutarha herää ja pääsen kohta taas kuopsuttamaan perennapenkkejä kevätkuntoon. Puutarhaterapia on parasta terapiaa, ainakin minulle.

Lomailua

Loma osui tänä vuonna hyvään ajankohtaan. Vettä on vähän satanut, mutta aurinko sitäkin enemmän paistanut. Kevään lämpö saapuu vähitellen. Vain tuulinen sää on hieman häirinnyt. Eilen olin ensimmäisen kerran hetken takaterassillamme auringosta nauttimassa, kun tuuli suvaitsi pitää taukopäivää. Lisäksi olen tehnyt lomallani käsitöitä, siivonnut vaatekomeroni ja käynyt akupunktiossa kahdesti tällä viikolla. Viime viikolla kävin jo kampaajalla siistiytymässä ja pensasaita tuli urakoitua matalaksi. Niin ja ehdin poikkeamaan mummunikin luokse kyläilemään pitkäperjantaina. Siinäpä ne suurimmat lomasuunnitelmani toteutuneena. Yksi laatikollinen lankoja odottaa vielä siirtoa ehjään laatikkoon sekä vähän korjaustöitä on kesken ompelukoneella ommeltavaksi. Ja tietenkin olen ehtinyt nukkumaan hyvin ja ollut terveenä. Ei edes migreeni ole vaivannut.

Pääsiäiseksi leivoin raakaporkkanakakkua ja ylemmässä kuvassa on isosiskoni leipoma täytekakku, jonka 5-vuotias siskontyttöni koristeli. Yksi kulma toffeepaloilla koristeltuna varattiin pikkuveljellemme, koska hän ei voi suklaata syödä. Isän luona siis muut herkuttelivat kauniilla pääsiäiskermakakulla ja itse söin porkkanakakkua. Tosin flunssa kaatoi vanhemman siskontyttöni ja he eivät päässeet yhteiseen pääsiäisen viettoon. Nuorimmaisen hain mukaan kummejensa kanssa päivää viettämään vaarin luokse.

Ja tämä tärkeä lomarituaali meinasi unohtua. Keskiviikkona ehdin lopulta kynteni lakkaamaan. Toimistotyöläisen lomalla saa kynnet kasvaa ja piristävä lakkaus täytyy aina muistaa.

Eikä ihan yllätyksettä lomani myöskään sujunut. Keskiviikkona pääsin pitkästä aikaa hinausavuksi, kun isosiskon perheen auto hajosi juuri, kun mieheni oli sillä tuomassa siskontyttöäni lääkärikäynniltä kotiin. Onneksi olivat jo aika lähellä kotipaikkakuntaamme. Edellisestä hinauskerrastani onkin aikaa ja istahdin hinattavan auton rattiin. Täytyy todeta, että tuo 4 metrin hinauskäysi tuntui olemattomalta välimatkalta edellä ajavaan autoon. Mutta selvisimme lisävahingotta. Auto tosin saattaa silti päätyä romuttamolle moottorivian vuoksi, mutta selvitykset ovat nyt vielä kesken, saisiko moottorin korjattua tai ostettua jostain edullisemmin vähän käytetyn moottorin tilalle. Onneksi siskoni perheineen asuu samalla paikkakunnalla ja meiltä saa tarvittaessa toista autoa lainaksi sekä anoppini auto on myös käytettävissä tarpeen mukaan. Hän ei sillä enää paljoakaan ajele. Ja toivottavasti jokin halvempi ratkaisu löytyy kuin uuden auton hankinta.

Mieheni sai lopultakin joulupukilta saamansa saunamittarin paikalleen tällä viikolla. Teimme saunaremontin jokunen kesä sitten, mutta en silloin löytänyt saunan tyyliin sopivaa saunamittaria ja toisella seinustalla onkin vanha anoppilan peruja oleva mittari. Törmäsin syksyllä lahjatavaraliikkeessä tähän hauskaan kalamiehelle sopivaan mittariin ja nyt se löylyn lämmössä uiskentelee lopultakin paikallaan.

Ja lumien sulettua se on taas alkanut, kyttääminen! Nimittäin puutarhassa täytyy kierrellä katselemassa, mitä maasta nousee. Siskollani jo krookukset puskevat esiin. Meillä ei vielä, koska ovat tuolla varjoisemmalla puolella puutarhaamme. Kirsikkapuun juurelta kuitenkin narsissit jo puskevat esiin, samoin kiven vierustalta yhdet tulppaanit puskevat punaisia kärkiään esille. Jouluruusuista on jäljellä paleltuneet lehdet, mutta mieheni oli näkevinään uutta kasvua jouluruusujen juurella, joten odotellaan kärsivällisesti, ovatko hengissä vaiko kuolleet tammikuun pakkasilla. Revontuliatsalea ei ole pakkasista itseensä ottanut, vaikka hieman jännitin kestääkö talven hengissä, mutta hengissä on ja näyttää olevan jo silmuja täynnä. Siinäpä suurimmat puutarhauutiset meiltä. Narsisseja en tänä vuonna pääsiäiseksi ulos saanut, mutta eilen heitin ne ulkoilemaan terassin pöydälle. Maa kun hieman lämpiää, käyn istuttamassa ne isäni pihaan. Samoin pari helmililjaa ja krookusta odottavat maahan pääsyä narsissien seuraksi.

Revontuliatsalea silmuineen.

Oranssi, kerrottu tulppaani.

Narsissi puskee esiin.

 Mieheni sai aurinkoisen kelin myötä puuskan ja hakkasi tällä viikolla halkoja ison pinon. Osa isoista kannoista oli vielä jäässä keskustastaan, joten ne menivät helpolla klapeiksi. Muutenhan tuo syksyllä kaadettu mänty on vielä aivan märkää ja nihkeästi suostuu pilkottavaksi. Mieheni piti puut pilkkoa pakkasilla, mutta opiskeluun liittyvän tehtävämäärän vuoksi hän ei talvella ehtinyt. Eikä tammikuun paukkupakkasilla siellä olisi tarjennutkaan edes puita pilkkoa.

Vielä on viikonloppu jäljellä ennen työhön palaamista. Hieman jännittää, miten tuo kroppani suhtautuu täyteen työpäivään, mutta onneksi jäljellä olevat lomapäivät lyhentävät työviikot nelipäiväsiksi, joten saa vähitellen totutella. Lisäksi varasin jo ensi perjantaille uuden akupunktioajan. Saa heti jumit auki.

Ps. Ihmeiden aika ei ole ohitse. Minä, jolla ei oikeastaan ikinä ole ollut arpaonnea, voitin paikallisen uuden yrittäjän arvonnassa puolen tunnin hieronnan. Päätin kuitenkin lahjoittaa tuon miehelleni, joka viime aikoina on huhkinut polttopuita pilkkoen.