Synttärini tuli juhlittua viime viikonloppuna ja sain ihania lahjoja. Kiitos niistä! Tänä vuonna lahjat tulivat ihan itsellekin yllätyksenä. Niin tohkeissani leivoin voitto/synttärikakkua isälleni ja järjestelin miehelleni etukäteissynttärilahjaa, että omat juhlat siinä sivuissa melkeinpä unohtuivat. Tämä kuitenkin jäi vahvana mieleeni. Aivan suloinen teepannu, jonka ystäväni oli nähnyt ja tuumannut, että tuo on juuri se, minkä minä haluan ja mihin ihastun. Ja niinhän siinä kävi. Vielä en ole raaskinut tuota ihanuutta käyttää, mutta lähiakoina kyllä otan käyttöönkin.
Mieheni myös grillasi kaikille herkullisen ja monipuolisen juhlaruuan. Ja tietenkin juuri synttärijuhlieni viikonloppuna helle päätti hetkeksi mennä tauolle ja oli pilvistä ja koleaa. Onneksi vesisateita ei sen pahemmin ollut, pientä tihkua sunnuntaina aamupäivästä hieman ripsi. Sää ei tosin menoa haitannut, miehet kävivät lauantai-iltana fribeegolfia heittämässä ja saunoivat päälle ja minä sitten leivoin ja muu naisväki piti seuraa toisilleen käsitöiden parissa ja lautapelejä pelaten. Itsekin sain haasteen ja pääsin pelaamaan siskontyttöjen kanssa pöytäcurlingia illan päätteeksi, kun sain leivontahommat valmiiksi.
Ja tässä tämä suuri salaisuus. Isäni syntymäpäivä- ja Pohjoismaiden mestaruus -kakku. Esittää boccia-palloa ja voin sanoa, että aikas mielenkiintoiseksi meinasi päällisen tekeminen mennä. Sokerimassa oli aivan tuoretta ja onneksi isosiskoni perheineen oli meillä yökylässä ja sain siskoltani apukädet, kun lopulta piti kakunpäällinen pienemmistä sokerimassapaloista koota, ja tässä tapauksessa siis viisikulmioista. Mutta oli se sen arvoista. Kakusta tuli esikuvansa näköinen ja oli kuulemma herkullista. Väliin survoin pakkasesta viimekesäisiä vadelmia.
Oma kakkuni muotoitui myös kauniiksi, mutta koska elimistöni sai taas tarpeekseen liiasta sokerista, päädyin kompromissiin ja päällystin osittain Avec-pastilleilla ja osittain pakastimesta kaivamillani pensasmustikoilla. Kaunis tuli ja hyvää oli, mutta tämä harvapää unohti sen kuvata kunnon kameralla.
Sain myös lahjaksi puutarhaan ihanan pinkin unikon, jonka siskontyttöni oli tarkkaan valinnut. Viime kesänä ostamani erikoisunikot päätti talvipakkanen viedä mukanaan. Toivottavasti tämä yksilö säilyy paremmin ja ensi talvi olisi kasveille armollisempi ja sataisi lumipeitteen ennen paukkupakkasia.
Kummitytöltä perheineen sain kuvassa olevan maljaköynnöksen ruukkuinen. Se pääsi takaterassillemme oven pieleen. Toivon, että tiiliseinästä huolimatta ötökät eivät kimppuun hyökkää. Hiljaa myös toivon, että kasvaisi ja köynnöstäisi mallikkaasti, jotta saisi tuota vihaamaani tiiliseinää piiloon mahdollisimman paljon.
Terassimme sai myös uuden huonekalun, kun yllätimme porukalla mieheni, joka täyttää ensi syksynä pyöreitä, hänen pitkään haaveilemallaan riippukeinulla. Harmi, kun en tajunnut kuvata hänen reaktiotaan, kun keinu paikalle kannettiin. Pitkään tuijotti minua ja ihmetteli, kun en lahjaan millään lailla reagoinut. Lopulta totesin, että tulisitko nyt avaamaan lahjasi. Siihenkin vielä kysymys, että onko se hänelle. Onhan se ja mies on tyytyväisenä siinä viime päivät istuskellut puutarhatöiden lomassa ja ihan muuten vaan.
Kaipasin myös jotain ekstraa juhlakoristeluihin ja löysin nämä ihanat Sirius-valot Prismasta. Pakkohan nuo oli ostaa. Pääsivät keittiön ja olohuoneen välisen baaritiskin välikköön roikkumaan ja iltahämärissä ovat todella kauniit.
Synttärit ja muut juhlat siinä ohessa tuli juhlittua. Näin sukuani yhdessä taas pitkästä aikaa niin, että myös mummuni ja anoppini olivat paikalla. Samoin isosiskoni perheineen yöpyi meillä pitkästä aikaa. Iän kerttyessä ei enää herkut ole pääasia, vaan ne läheiset, jotka poikkeavat paikalle juhlimaan. Kiitos taas tänäkin vuonna!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.