Kesälomani alkoi keskiviikkona ja porhalsimme siskontyttöni ja mieheni kanssa puutarhalle ostamaan tilaammamme taimet kasvihuoneelle sekä muut hyöty- ja koristekasvit puutarhaamme tälle kesää. Torstai ja perjantai kuluivatkin sitten uurastaen puutarhassa istutushommissa.
Jo aiemmin ostamani hyönteishotelli pääsi paikalleen liiterin räystään alle. Suuntana ei ole etelä, koska se ei ollut mahdollista, mutta paikka on lämmin, tuulilta suojainen ja ei pitäiisi päästä pahasti kastumaan ylhäällä seinustalla. Nyt vain odottelemaan, saammeko asukkaita, jotka voisivat samalla pitää yllä puutarhamme hyvää hyönteiskantaa.
Mieheni oli salakuvannut, kun siskontyttöni kanssa kävimme keskiviikon puutarhareissun jälkeen illemmalla kasvimaalla kastelemassa. Ja tämähän vaatii tietenkin kaivolta pumpattuna vettä. Ja minä en ollut se joka pumppasi, vaan tuo pikkuneiti sitkeästi vaan aina roikkuu pumpunkahvassa kaivolla ja täyttää kastelukannun toisensa perään.
Tämä pumppukaivo on ollut lasten suosikkipaikka pihassamme kesäaikaan. Tosin täti on tiukkana ja vaatii aina välillä pitämään taukoja. Onneksi kastelukannut täytyi aina välillä käydä tyhjentämässä kasvimaalle, joten siinä tuli tälläkin kertaa pakollinen tauko. Minä kastelin kasvimaalla kasvipenkkeihin aina imupinnat ja neiti jatkoi puolityhjillä kastelukannuilla kastelemista. Neiti olisi halunnut kastella perunamaankin, mutta siihen laitoin stopin ja kerroin, että peruna ei kaipaa kuin luonnon omaa kastelua, sitä jota sadepäivinä sataa taivaalta kesäaikaan. Tähän oli tyytyminen.
Tänäkin vuonna innostuimme hieman mieheni kanssa ja ihan huomaamattamme kasvimaalle kylvimme porkkanaa, palsternakkaa, punajuurta, raitajuurta, pinaatti, tilliä, keltasipulia, ruohosipulia, pillisipulia, retiisiä ja tietenkin isoa, punaista auringonkukkaa, pensaskrassia, ruusupapua ja punapellavaa. Onneksi on iso kasvimaa, jonne sopii. Mutta tuo rikkaruohosouvi. Ou nou! Nyt on ollut niin kuivaa, että rikkaruohotkin ovat pysyneet kurissa, mutta saa nähdä nyt kun viilenee, kuinka hurjistuvat kasvamaan. Nytkin puutarha huutaa jo apua rikkaruohojen reunustaessa perennapenkkejä, puita, pensaita ja rakennusten seinustoja. Kuitenkin tällä viikolla aikani kului kasvien istuttamis- ja kastelemispuuhissa. Sitä paitsi onhan tuo mukavampaa puuhaa, kun rikkaruohojen perkaaminen. Nyt on sää jo viilentynyt ja hieman sateita olenkin jo odotellut, siirtyisi myöhemmäksi rikkaruohourakkakin. Tiistaina tällä tietoa, on vielä lämmintä ja sitten taas viilenee.
Tässä lopputulosta, kun olen uudet yrtit nyt istuttanut talven tappamien tilalle, kylvänyt etualan lohkoon kylvökukkia lisää viime vuoden sadosta itseitäneiden seuraksi, paikkaillut mansikkamaalle vierustoille levinneistä taimista uusia jokusen kuolleen mansikantaimen tilalle sekä poistanut rikkaruohot pensasmustikoiden alta ja pyöreän maan reunustoilta. Ja kyllä, yksi lohko on rajattu kuvasta pois. On täysin rikkaruohottunut sipulimaamme, johon olemme jo kahtena kesänä vaihtaneet mullat ja nyt totesimme, että uudistamme lohkon poistamalla kaiken pohjan suodatinkankaita myöten. Se on täynnä rikkaruohojen juurakoita. Ehkä pääsemme uuden kankaan ja mullan kanssa sen jälkeen pari seuraavaa vuotta helpommalla. Ajattelin kylvää siihen uudet ruohosipulit, ilmasipulit ja hieman kesäkukkia ja muita sipulikasveja sekä pintaan hieman monivuotisia maanpeittokasveja. Siitä kuva sitten aikanaan, varmaankin loppukesästä, kunhan saamme valmiiksi.
Tänä kesänä kävi niin, että koska sain lahjaksi vaaleanpunaisia ja pinkkejä kasveja, päätin muuallakin puutarhassa ja terasseilla jatkaa samaa punaista linjaa. Siskontyttöni valitsi minulle ehdottomasti yhden valkoisen pelargonin ja sen seuraksi tämän kirkkaan pinkin sekä omenankukkien sävyisen pelakuun. Itse valitsin seuraksi pinkkiä päivänkakkaraa, koristenokkosta, murattia ja hämähäkkikukkia. Mieheni aiemmin halusi kukonhelttaa oranssina ja loistavan punaisena, joten ne pääsivät myös samaan paikkaan liiterin seinustaa piristämään.
Lisäksi puutarhalla oli mahtava valikoima mitä ihanamman sävyisiä suuria joriineja. Koska jo entuudestaan meillä on juurakko, joka kukkii valko-vaaleanpunaisin kukin, päädyin samansävyiseen, mutta hieman tummemman pinkki-valkoisena. Nämä pääsivät vierekkäisiin ruukkuihin terassin portaiden viereen. Toinen kukkii jo valmiiksi, toinen aloittelee vasta kasvuaan. Yksi vanha juurakko oli kuivahtaneen näköinen, mutta liotin sitä yön yli astiassa vedessä ja istutin sitten liiterinseinustalle muiden kasvien joukkoon. Saa nähdä lähteekö kasvamaan.
Tämä jokunen vuosi sitten ostamani sitruunavärisenä kukkiva kullero selvisi viime talvesta ja nyt aukoo kukkiaan. On piristävä ihanuus joka kevät. Nytkin on täynnä nuppuja, joten kukinta tulee olemaan runsas.
Itse perennoja talven aikana menetin paljon. Kaikki särkyneetsydämet, osan sipulikasveista sekä keijunkukista kuolivat, samoin tyyriat. Kärhöt eivät myöskään ole nousseet, syysleimut eivät ole näyttäytyneet. Myöskin aiemmin lahjaksi saamani koristekirsikkani kuoli. Pensasmustikkamme Pink lady, josta emme nyt ehtineet saamaan yhtään marjaa, on myös eloton. Onneksi viime kesänä saamani päärynäpuu selvisi talvesta ja kukkikin jo ensimmäisen kerran.
Näitä lehtoakilleijoja ei tunnu hetkauttavan Suomen kylmät talvet. Nytkin kukkivat parhaimmillaan. Kuvassa oleva valkoinen yksilö oli tämän kevään ensimmäinen. Karviaispensas on keskustastaan aivan sinisenään akilleijaa. Jokunen vaaleanpunainen on myös jo auennut. Ja muutkin hengissä selvinneet perennat kukkivat runsaasti tai ovat nupullaan, aivan kuin riemuiten, että pakkaset eivät heihin pystyneet. Ja onneksi on vielä paljon perennoja, jotka kukkivat vasta myöhemmin kesällä.
Olen kuitenkin puutarhurina oppinut sen asenteen, että luonto hoitaa parhaaksi katsomallaan tavalla. Ehkä tälläkin oli tarkoituksensa ja saan taas lisää tilaa uusille kasveille puutarhaani. Sen kyllä myönnän, että tuo lahjaksi saamani koristekirsikka ja ihana pinkkimarjainen pensasmustikka hieman kirpaisivat. Mutta en aio niiden vuoksi kuitenkaan etelämmäksi asumaan muuttaa.
Ja suureksi hämmästyksekseni löysin itseni torstaina järvestä vilvoittelemasta. Kuumat helteet varmaankin sekoittivat tämän vilukissan pään. Viime kesänä en tainnut kertaakaan käydä uimassa ja yleensäkin aikaisintaan vasta heinäkuun helteiden jälkeen olen suostunut järviuinnille, kun vesi ollut jo todella lämmintä. Täytyy myöntää, että vesi oli kyllä nyt jo tarpeeksi lämmintä ja hyvin tarkenin vielä uimisen jälkeenkin. Nyt sääennustaja mainitsi, että kesä- ja toukokuu korvaavat tänä vuonna toisensa, joten voipi olla, että jäi tämän kesän viimeseksi järvipulahdukseksi minulta. Toivottavasti kuitenkin toinen lämmin jakso osuu kesälomani ajalle, vaikka nyt kesäkuussa tänä vuonna jouduinkin lomani pitämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.