Kesäloman herkkupaloja

Alkukesä on hurahtanut vauhdilla. Ja juhannusruusumme, joka harvoin kukkii edes ennen juhannusta, kukkii juuri nyt ja on täynnä ruusuja ja pörriäisiä. Mieletön surina käy pensaan ympärillä. Lisäksi olemme grillanneet, käyneet markkinahumussa ja vähän shoppailleet mieheni kanssa. Ja tietenkin ahkeroineet puutarhassa. Leikkasin nurmikkommekin yhtenä iltana. Mieheni halusi mieluummin frisbeegolfia pelaamaan. Vastineeksi mieheni sai sitten tällä viikolla osallistua rikkaruohosouviin kanssani.

Ja kuten aiemmin mainitsin, ruokaa on grillattu ahkeraan. Palsternakka on vaan niin hyvää ja mieheni on grillannut sitä porkkanan kera folion sisällä. Hieman yrttejä, öljyä ja suolaa ja hyvää on. Peruna on valmistunut siivutettuna samalla tavalla. Lihalla on myös herkuteltu. Vastapainoksi kaikelle lihalle pastaa yrttisellä riisikermakastikkeella on tullut pari kertaa nautittua. Se on vaan niin hyvää tuoreista yrteistä valmistettuna. Odottelen jo pinaatin kypsymistä kasvimaalla, jotta saisi tuoreesta pinaatista valmistettua pinaattikeittoa. Maku on aivan eri kuin pakastepinaatista.

Näin helteiden aikaan jälkiruaaksi on maistunut hedelmäsalaatti marjoilla. Tässä tuoretta ananasta, hunajamelonia ja pakastimesta viimevuotisia vadelmia ja pensasmustikoita. On vaan niin herkkua jääkaapin kylmästä nautittuna.

Tein myös pari päivää sitten raparperi-toscapiirakan ja siitä tuli niin hyvää, että mieheni tilasi jo uuden samanmoisen. Rikkaruohoja kitkiessä raparperipenkistä lähti nippu varsia ja siitä sitten innostuin ne hyödyntämään leipomalla piirakan mantelilastupäällisellä.

Sadesäällä ja iltaisin ehtiessäni puikot ovat viuhuneet ja siinä se lopultakin on. Minun uusi höyhenenkevyt kolmiohuivini. Lanka on jakkilankaa ja siis aluvillasta otettua, eli on todella pehmoista, köykäistä ja lämmintä. Väri on niin minua. Ihana sammalen sävy. Hieman isompaa huivia olin ajatellut alkuun, mutta tämä on juuri sopivan kokoinen hartioille tai kaulaan kääräistynä. Mahtuu myös takinkauluksen alle, koska menee ohkaisuudensa vuoksi myös pieneen tilaan. Kerrankin itse tehty käsityö, josta en löydä mitään häiritsevää, ei virheitä ja kokokin tuli oikea.

Nyt on työn alla taas pääkallohuivi, tällä kertaa musta. Ja kun sen saan kohta valmiiksi, luulenpa, että aloitan jonkin vintage-neuleen, hihattomana tai lyhyellä hihalla sellainen lähelle tuleva ja mukava neule olisi mielessä. Posti toi tänään Vintage-neuleet -kirjan, jossa on neulemalleja 30-50-luvuilta. Nyt osui kohdilleen, vaikka tilasin netistä enkä päässyt selaamaan sisältöä. Tämä oli juuri se mitä hain.

Yllätyksekseni voitin arpajaisissa synttäreideni aikaan ja arpajaisvoittoni saapui lopultakin postissa viime viikolla. Leivän saa mieheni leipoa itselleen, koska sisältää ruista ja vehnää. Keittiöpyyhe pääsee käyttöön, mutta tuo leikkuulauta/pannunalunen pääsee seinälle keittiötä piristämään. En raaski käyttää tuossa käyttötarkoituksessa. Ehkäpä tarjoilualustana pääsee toimimaan leivonnaisille. Toisella puolella lautaa on sama kuvio kuin pyyhkeessä eli puolukka-mustikka-teema. Täytyy myöntää, että Taito-lehdestä en kyllä saanut mitään irti. Lahjoitan siis sen eteenpäin, jos joku tutuista siitä hyödynnettävää löytää. Olen edelleen pöllämystynyt, koska yleensä arpaonni ei kohdalleni ole useinkaan osunut. Mutta mieluinen synttärilyllätys ja juuri sitä mitä olen toivonut. Olen jo pitkään ihaillut noita Ebba Masalinin opetustauluista tehtyjä tekstiilejä.

Miehelläni on selkä viimeisen kuukauden jumittanut. Käynti jäsenkorjaajalla hieman auttoi ja uusi aika on tällä viikolla. Lisäksi osteopaatti sai hieman olotilaa helpotettua. Muuten on venytellyt ja vahvistanut sisimpiä keskivartalolihaksia selkävaivoja helpottaakseen ja se on ollut hieman avuksi. Lisäksi on yrittänyt huolehtia, että selkä ei saa kylmää. Aiemmin pahasti töissä tapaturmaisesti tuhoja kärsinyt nilkka on myös vaivannut ja siitä menee ortopedin arvioon uudelleen tällä viikolla, koska virheasento on vielä aika paha. Joten saa nähdä mikä on tuomio. Leikattaisiinko jo viiden vuoden kuntoutuksen ja kärvistelyn jälkeen. Tosin leikkauksen voisi aikaisintaan tehdä ensi vuoden puolella opiskelukiireiden takia, mutta kaikki aikanaan.

Kaikesta huolimatta hän on pystynyt onneksi tekemään piha- ja puutarhatöitä. Pitkät kävelyt ja istumiset tekevät ennemminkin jumia kuin puuatrhatyöt, joissa asento muuttuu. Eilen aloitimme lopultakin kesälomalleni suunnitellun työleirin ja talon pohjoinen päätykolmio on puhdistettu ja maalattukin ensimmäisen kerran. Toinen maalikerros vielä odottaa ja taitaa mennä ensi viikolle maalaustyöt, koska sen verran sateista on luvannut huomisesta lähtien. Tuloksen paljastan sitten myöhemmin, kun eteläinenkin puoli on uudistettu. Se vaatii jo paneloinnin vaihdon, mutta putsaustöitä ei vaadita ja paneelitkin on pohjamaalattu valmiiksi, joten helpottaa työn määrää. Ristiriitaista on varmaankin osan mielestä, että valitsemamme värimaailma ei tue 70-luvun taloa, mutta en vaan jaksa enää katsella tuota sekamelskaa, jotka aiemmat asukkaat tähän ovat luoneet eri ruskean sävyillä. Ja niitä on monta, tummanruskeasta keskiruskeaan ja jopa kastanjanruskeaa. Lisäksi tuo tumma ruskea imee itseensä lämpöä kesähelteillä uskomattoman paljon, joten senkin vuoksi haluamme hieman vaaleampaa sävyä. Joten teemme talon ulkonäöstä modernimman harmaan eri sävyillä maalattujen pintojen osalta. Suurimmalta osaltaan talomme on siis punatiilipintainen. En ole tiilen ystävä, mutta tuota en lähde silti muuttamaan. Ehkäpä harmaat maalipinnat saavat talon ulkonäön harmonisemmaksi.

Tänään olisin voinut maalata lisää, mutta koska telineiden siirtoon tarvitaan kaksi henkilöä ja mieheni on työvuorossa, olin pakotettu ottamaan tämän päivän levon kannalta. Aamusta poikkesin hakemaan kirjapakettini postista kävellen ihanan helteisessä säässä. Pikkupaikkakunnan etuja. Iltapäivän nautiskelin kirjan kera aurinkoisella terassilla. Ennen lomaa totesin itselleni, että jos yhdenkin päivän ehdin lepäämään ja nauttimaan olostani auringossa terassilla hyvän kirjan kera, niin lomani yksi haave on toteutunut. No, se on toteutunut jo kolminkertaisesti.

Tänään hain lisäksi ensimmäiset kukat puutarhasta maljakkoon. Sitruunankeltaista kulleroa ja sinistä iiristä.

Ja kuten kuvasta näkyy, on nyt viimeinenkin lohko pyöreältä maaltamme kunnostettu. Siihen on nyt kylvetty ruohosipulia ja kehäkukkia sekä reunustalla kasvaa posliinirikkoa ja pari aiemmin puutarhalta ostamaani timanttikukkaa pääsi lohkoa piristämään kylvöjen tuotoksia odotellessa. Mutta kuten kuvasta myös näkyy, niin puutarha on nyt sillä tolalla, ettei vaadi kuin kastelua. Nurmikko ei helteiden aikana kasva ja rikkaruohosouvikin on tehty tällä viikolla.

Auringonkukat puskevat esiin kasvimaalla.

Kasvimaalla rikkaruohot ovat vasta alullaan, joten sielläkään ei ole tarvinnut muuta kuin viljelemätön pääty kertaalleen heiluriharalla siistiä. Mieheni lupasi toisen rikkaruohottuneen päädyn harata, olkapääni kun ei pidä tuon heiluriharan käyttämisestä. Eilen pääsimme helpommalla kastelutöistä illan pienen sadekuuron hoidettua osan hommistamme. Itse olimme sillä välin pyörälenkillä ja reittimme osui juuri niin, että pyöräilimme sadepilvien perässä eli selvisimme itse kuivina, ihme kyllä. Tänään on ollut niin kuuma päivä, että iltapuhteeksi pääsen urakoimaan kasteluhommat pidemmän kaavan kautta, mutta huomenna on luvattu jo vettä reilusti, joten isommat kastelut sitten luonto hoitaa itse. Sadepäivä on puutarhurin lepopäivä, joten lepopäiviä siis minulle tiedossa enemmänkin lähipäivinä. Ehtiipähän sisäkotihommiakin välillä tekemään. Ja selkä saa hieman lepoa. Vakituinen fysioterapiapaikkani oli remontissa ja en ole päässyt akupunktioon lomani aikana, kuten suunnittelin. Tämä asia korjaantuu nyt ja menen tällä ja ensi viikolla neulatyynyksi ja saan taas selkäni ja lonkkani parempaan kuntoon.

Mutta ei siis valittamista. Pelkäsin loman osuessa kesäkuulle, että tiedossa on viileää säätä ja sadekelejä, kuten viime vuosina, mutta onni on tänä vuonna lomankin suhteen suosinut minua. Ja vielä ensi viikko on lomaa. Ja aion nauttia siitä, oli sitten keli mikä hyvänsä.